Tuomo Ryynänen omistaa yli 70 vanhaa pelitietokonetta ja -konsolia – Nyt kokoelman parhaimmistolla pääsee pelaamaan Tampereella

Viime vuonna yli 10 000 kävijää kerännyt pelitietokonenäyttely avataan Tampereen Tullintorilla 13. tammikuuta.

Tietokoneiden keräilijä ja I love 8-bit -näyttelyn kokoaja Tuomo Ryynänen näyttää Sinclair ZX Spectrum -kotitietokonetta, jonka kumiset näppäimet hämmästyttävät vieläkin.

12.1. 20:00

Aamulehti

Suostuttelin vuonna 1983 vanhempani ostamaan minulle Commodore 64 -tietokoneen. Kuusnelonen, 64, tai kuusnepa, määritti koko 1980-lukuni. Tuomo Ryynänen koki saman vuonna 1985. Nykyisin minä teen juttuja Aamulehdessä ja Ryynänen opettaa lehtorina tietotekniikkaa Haaga-Helia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Lahjoitin oman Kuusneloseni pois 19-vuotiaana, mitä kadun vieläkin. Se oli yhtä suuri virhe kuin Mustanaamio-kokoelmani myynti divariin 15 markalla.

Ryynänen teki toisin. Hän alkoi kerätä vanhoja pelitietokoneita. Nykyisin hän omistaa niitä yli 70 kappaletta. Tästä joukosta löytyy 55 erimallista ja -merkkistä pelilaitetta. Niitä on kertynyt vuosikymmenien aikana kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

Jyhkeällä Commodore CBM -koneella voi pelata muun muassa Pet Tetris -peliä.

”Alun perin tarkoitukseni oli vanhoilla päivilläni vielä kunnolla tutkia näitä, että miten ne toimivat”, Ryynänen, 51, sanoo.

Elämä kuitenkin tuli väliin ja hyvin dramaattisesti. ”Kolmion takaa tuli auto 150-kuutioisen Vespani eteen. Jälki oli aika rumaa.”

Ryynänen on toipunut onnettomuudesta nyt viisi vuotta ja toipuu yhä. Hänen kävelykykynsä on vielä aika vähäinen eikä tavaroiden kantaminen oikein onnistu. ”Siinä sitten ajattelin, että kun en itse näitä tietokoneita pysty tässä kunnossa käyttämään, niin mitäs jos muut käyttäisivät.”

Ryynäsen ideasta ja kokoelmasta syntyi I love 8-bit -tietokonenäyttely, jossa pääsee oikeasti pelaamaan Ryynäsen koneilla. Näyttely on kiertänyt eri puolilla Suomea, ja viime vuonna siinä kävi 10 000 ihmistä.

Mikä?

I love 8-bit

1970- ja 1980-luvun pelitietokoneiden ja -konsolien kiertävä näyttely, jossa kävijä pääsee pelaamaan näyttelykoneilla.

Koottu tietotekniikan opettaja Tuomo Ryynäsen (s. 1972) konekokoelmasta.

Näyttelykokoelma vaihtelee eri paikoissa, mutta seuraavia koneita näyttelyissä on tähän mennessä nähty:

Acorn BBC Micro, Amstrad CPC 6128, Amstrad CPC6128 Plus, Apple II, Apple IIc, Apple Macintosh SE, Atari 400, Atari 800XL, Atari 520ST, Atari 130XE, Atari 1040ST, Atari 520 STE, Atari Mega ST, Atari VCS, Atari 2600 CX, Atari XEGS, Atari Jaguar, Casio MX-10, Dragon 32, Commodore PET 8032, Commodore VIC-20, Commodore 16, Commodore Plus 4, Commodore 64, Commodore 128, Commodore 128D, Commodore Amiga 1000, Commodore 64C, Commodore Amiga 500, Commodore Amiga 1200, Memotech MTX, Microprofessor II, Mitsubishi-ML-F80, Oric 1, Oric Atmos, Salora Fellow, Salora Manager, Sharp MZ-821, Sharp MZ-721, Spectravideo SVI-738 Express, Spectravideo SVI-728, Spectravideo SVI-328, Sinlair ZX-81, Sinclair ZX Spectrum +3, Sinclair ZX Spectrum, Sinclair QL, Sony Hitbit, Texas Instruments TI99/4A, Toshiba HX10, Victor HC-6.

Näyttely aukeaa Tampereen Tullintorilla 13. tammikuuta kello 12 ja on sen jälkeen avoinna 14. tammikuuta– 28. tammikuuta arkisin kello 10–18 ja la–su kello 10–16. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Näyttely sopii kaikenikäisille.

Laitteita voi katsoa myös verkossa osoitteessa www.ilove8bit.fi

Opetti kärsivällisyyttä

Nykyisiin tietokoneisiin verrattuna 8-bittiset koneet näyttävät sympaattisen hassuilta, mutta niiden vaikutus minun ja Ryynäsen sukupolveen oli suunnattoman suuri. Jos ette usko, niin lukekaa seuraava 51- ja 52-vuotiaan miehen vuoropuhelu:

Tuomo Ryynänen: ”Jos mietitään näiden laitteiden merkitystä, niin sehän on valtava. Ennen näitä 8-bittisiä tietokoneet olivat huoneen kokoisia. Niitä hoitelivat valkotakkiset miehet jossakin yliopiston laboratoriossa. Yhtäkkiä pääsit tekemään samoja hommia kotona sohvalta, omasta televisiosta. Olihan se älytön muutos.”

Commodore 64 -kotitietokoneen vaikutus X-sukupolveen oli mittaamattoman suuri.

Markus Määttänen: ”Oman Commodore 64:n näyttö oli vielä mustavalkoinen televisio.”

TR: ”Mutta äänet kuului kuitenkin? 64:ssa oli hieno äänipiiri!”

MM: ”Myös 64:n levyasemasta itsestään oli mahdollista tehdä fyysinen instrumentti. Muistan ajaneeni ohjelman, jolla levyasema alkoi moottoreidensa pyörintänopeuksia muuttamalla soittaa musiikkia.”

TR: ”Tuo oli minulle uutta, mutta tiesitkö, että 64:n 1541-levyasema ei varsinaisesti ollut levyasema. Sehän kyllä luki levyjä, mutta varsinaisesti se oli oma tietokoneensa. Se oli niin kömpelösti suunniteltu, että kun ostit 64:n ja 1541:n, ostit itse asiassa kaksi tietokonetta.”

MM: ”Ilmankos sitä pystyikin ohjelmoimaan noin. 64:n kasettiasema taas ei ollut mitään muuta kuin kasettisoitin.”

TR: ”Ja vielä kehno sellainen, mutta kyllähän sitäkin sai viriteltyä sopivasti.”

MM: ”Pystyikös kasettilatausta siitä nopeuttamaan? Kyllä taisi pystyä.”

TR: ”Oli siihen niitä turbo-ohjelmia.”

MM: ”Sinullekin on tuttu tämä kokemus, että pistät kasettiasemalta pelin latautumaan koneelle c-kasetilta. Se latautuu vähintään puoli tuntia. Sitten pääset vasta pelaamaan.”

TR: ”Jos pääset. Sehän ei ollut itsestäänselvyys. Edes kahvikuppia ei uskallettu liikuttaa tietokoneen äärellä, kun pelättiin, että lataus menee pieleen.”

MM: ”Siinä piti olla kärsivällinen.”

TR: ”Koko se aikasykli ja aikakäsitys oli ihan toista kuin nykyisin. Ensin luin Mikrobitti-lehdestä, että Englannissa on julkaistu peli. Sitten kahden kuukauden päästä luen Mikrobitin arvostelun pelistä. Siitä kului kuukausi, niin se oli Lapin Kansan kirjakaupassa Rovaniemellä ja menin katsomaan sitä.”

Ennen Commodore 64:ää oli Commodore Vic 20, joka oli mahdottoman kiva laite sekin.

Hyppy tulevaisuuteen

MM: ”Minkälaisen pohjan Commodore 64 ja muut 8-bittiset koneet antoivat sinulle tämän päivän tietotekniikan opettamisessa?”

TR: ”Perspektiiviä ja syvyyttä. Näissä 8-bittisissä oli käyttökynnys. Niitä piti oikeasti tutkia, jotta niillä sai jotain aikaan. Oli vähän pureskeltavaa. Kaikki piti opetella alusta saakka ihan kantapään kautta. Nykyään kaikki on vähän liian liian helppoa. Minusta helppous aiheuttaa myös vähän uusavuttomuutta.”

MM: ”Minussa 64 sai ainakin aikaan sen, että minkäänlaista pelkoa tai ahdistusta tarttua tietokoneeseen ja ohjelmiin en ole sen jälkeen koskaan tuntenut. Se antoi hyvän perustuntuman ja otteen teknologiaan.”

TR: ”Tämä on meillä yhteinen sukupolvikokemus. Nämä olivat murroksen laitteita, koska ennen näitä ei ollut yhtään mitään. Me hyppäsimme näillä tulevaisuuteen, vaikka emme itse silloin tajunneet sitä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut