Tampere on muuttunut aina, ja nyt Vapriikki esittelee asian häkellyttävän hienolla tavalla – Katso valikoidut kuvaparit uudesta näyttelystä

Tampereen kaupunkikuvan muutos on ollut voimakkaimmillaan 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, 1960- ja 1970-luvuilla sekä nyt. Vapriikin Tampere ennen ja nyt- valokuvanäyttely kertoo, mistä Tampere tulee ja mihin se on menossa. Julkaisemme tässä jutussa valikoiman kuvia laajasta näyttelystä. Näyttelyn avajaisia vietetään torstai-iltana 8. joulukuuta.

Vapriikin tutkija Antti Liuttunen esitteli Tampere ennen ja nyt -näyttelyn Aamulehdelle avajaisia edeltäneenä päivänä. Muutama kyltti oli vielä pystyttämättä. Näyttely on auki maaliskuun 5. päivään asti.

8.12.2022 11:54

Aamulehti

Vapriikin kuva-arkiston tutkija Antti Liuttunen pysähtyy kahden suuren, toisiinsa limittyvän valokuvan eteen ja nostaa etusormensa.

Ensimmäinen kuva on vuodelta 1907 ja toinen vuodelta 2021. Molempien etualalla näkyy kaistale Viinikanlahtea. Pääosassa on Ratinanniemen eteläranta. Vanhassa kuvassa Ratina on rakentamaton harju, uudessa kerrostaloalue, jollaisena sen nykyään tunnemme.

Nyt Liuttusen etusormi ei kuitenkaan suuntaa kohti kerrostalojen kauniita lasiterasseja, vaan taustalta pilkistävän kaupungin siluettiin. Hän laskee kuvista tehtaanpiiput. Vuoden 1907 kuvassa niitä näkyy 11, yli sata vuotta myöhemmin otetussa yksi. Tulosta vääristää vain hieman se, että uuden kuvan länsireunasta on rajautunut rahtunen enemmän.

Piippujen tilalle on tullut kaikenlaista muuta korkeaa, Ilvestä ja Tornia. Tuomiokirkko pilkistää terävästi molemmissa kuvissa kertomassa, että Tampereella ollaan.

Antti Liuttunen laskee kuvissa näkyviä tehtaanpiippuja. Kuvaparit on paljon käytetty ja toimivaksi todettu tapa esittää historiaa. Näyttelyn kohteet on valittu kuvastamaan Tampereen rakennetun kaupunkiympäristön piirteitä ja historiaa monipuolisesti.

Ratina vuonna 1907. Näyttelykuva.

Ratina vuonna 2021. Näyttelykuva.

Koukuttava näyttely

Tällaisista elementeistä koostuu Museokeskus Vapriikin uusi, laaja ja häkellyttävän hieno valokuvanäyttely Tampere ennen ja nyt.

Vuonna 1779 perustetun Tampereen kaupunkikuvan muutosta luotaava näyttely on sivistävä ja viihdyttävä runsaudensarvi, jonka kuvien ja tekstien parissa vähänkään Tampereen historiasta kiinnostunut voisi viipyillä tunteja. Näyttely sisältää suuret ennen ja nyt -kuvaparit ja taustoitukset 20 keskeisestä kaupunginosasta tai alueesta. Lisäksi jokaisen 115 kaupunginosan muutosta voi tarkastella digitaalisessa muodossa.

Kuvaparien helppolukuisuudessa on jotain hyvin koukuttavaa. On vaikea riistää katsettaan kirkottomasta Liisankalliosta, puilta paljaasta Tammelan puistokadusta tai koruttomien talojen ja yhden piipun täyttämästä niemenkärjestä, jossa on nyt koko Suomen tuntema huvipuisto.

Liisankallio Kalevan kirkolla ja ilman. Tällaiset suuret, toisiinsa sulautuvat valokuvat ovat näyttelyn selkäranka. Ossi Aholan Vapriikissa ottaman kuvan vasemmanpuoleisen kuvan on ottanut Martti L. Laitinen ja oikeanpuoleisen Saarni Säilynoja.

Särkänniemi 1900-luvun alussa. Näyttelykuva.

Särkänniemi vuonna 2022. Näyttelykuva.

Näyttelyn projektipäällikkö Liuttunen vaikuttaa syystäkin tyytyväiseltä esitellessään perjantaina aukeavaa näyttelyä Aamulehdelle. Hän sanoo, että näyttelyn voi nähdä Kadonneet kaunottaret -näyttelyn (2017–2018) sisarena. ”Sen suosio oli valtava, ja uskon, että tämänkin tulee olemaan. Historiatietoisuus, esimerkiksi sukututkimus ja kotikaupungin menneisyyteen tutustuminen, on nyt todella suosittua.”

Lue lisää: Tällaisissa talokaunottarissa tamperelaiset asuivat sata vuotta sitten

Nuori kaupunki

Liuttusen mukaan Tampereen kaupunkikuvan muutoksesta voidaan eritellä kolme murrosvaihetta: 1800- ja 1900-luvun vaihteen voimakas kasvu, 1960- ja 1970-luvuilla tapahtunut keskustan puurakennusten hävittäminen ja metsälähiöiden rakentaminen, sekä nykyhetki lukuisine jo toteutettuine tai vireillä olevine hankkeineen.

Keskimmäisen murroksen tiivistävä Amuri on Liuttusesta yksi näyttelyn kiinnostavimpia kohteita. Teollisuustyöläisten tonttitarpeisiin 1860-luvulta alkaen noussut puukaupunginosa väistyi 1960-luvulla väljästi rakennettujen kerrostalojen tieltä. Puu-Amurin mukana Tampereelta katosi eurooppalaisittain perin tyypillinen ”vanha kaupunki”.

Lue lisää: Rakennuksilla on yllättäviä vaikutuksia kaupunkilaisten itsetuntoon – Siksi ihan jokaista mökkiä ei kannata purkaa

Amuri vuonna 1957. Näyttelykuva.

Amuri vuonna 2022. Näyttelykuva.

Niille, jotka eivät ole asiaa tulleet ajatelleiksi, näyttely kertookin, miten nuorta Tampereen nykyinen rakennuskanta on. Ajallista kerrostuneisuutta edustaa parhaiten ydinkeskusta, missä 1900-luvun vaihteen rakennuksia on säilynyt verrattain paljon. Esimerkiksi Hämeenkadun ja Keskustorin kuvapareista löytyy ilmiselvien yhtäläisyyksien lisäksi useita säilyneitä yksityiskohtiakin. Mutta edes ydinkeskustan rakennuksia Raatihuoneine (1890) ja Commercen taloineen (1899) ei voi sanoa eurooppalaisittain vanhoiksi, Liuttunen huomauttaa.

”Ja sitten toisessa ääripäässä meillä on alueita, joille ei hetki sitten ollut rakennettu vielä mitään.”

Näin näyttely esittää Keskustorin. Vasemmanpuoleisen kuvan Commercen talosta on ottanut Werner Mauritz Gestrin 1900-luvun vaihteessa, oikeanpuoleisen Saarni Säilynoja vuonna 2022.

Syitä ja seurauksia

Kaupungit eivät rakennu vaan ihmiset rakentavat ne. Kuten Aamulehden valokuvaaja Ossi Ahola tuumaa, näyttely vetää nöyräksi. ”Muistuttaa meitä (nykyajan tamperelaisia), että on täällä oltu ja tehty ennenkin.”

Näyttely avaa kiinnostavasti lukuisia syy-seuraussuhteita, joiden takia Tampere on sellainen kuin on. Ja kun sitä kiertelee Antti Liuttusen kanssa, pääsee vielä paljon syvemmällekin.

Liuttunen katsahtaa Hervantaa, Tesomaa ja Kaukajärveä esitteleviä kuvapareja, ja toteaa Tampereen kasvaneen epätavallisen hajanaisesti. Tyypillinen eurooppalainen kaupunki ei ole levittäytynyt lähiöihin vaan säteittäin keskustansa ympärille. Toki niin on tehnyt Tamperekin, alkaen Kyttälän liittämisestä 1870-luvulla, mutta tiiviimminkin olisi voinut.

Raitiotie olisi voinut muuttaa kaupunkikuvan historiaa jo 1900-luvun alussa, jolloin ideaa kaupungin johdolle tiettävästi ensimmäistä kertaa väläyteltiin. Liuttusen mukaan keskeisiä syitä idean hylkäämiselle oli, etteivät Tampereen päättäjät halunneet tuolloin Pirkkalaan kuuluneiden pispalalaisten ajelevan kaupunkiin tamperelaisten maksamalla kulkupelillä. Ajat olivat tosiaan toiset.

Jos ratikka olisi rakennettu silloin, Tamperetta olisi todennäköisesti rakennettu tiiviimmin keskustansa ympärille ja vähemmän bussimatkojen taa lähiöihin. Logiikka ei Liuttusen mielestä ole vanhentunut mihinkään.

”Nyt kun ratikka vihdoin on, Tampere tiivistynee tulevaisuudessa merkittävästi.”

Lue lisää: Tampereella tehtiin parikymmentä vuotta sitten huolestuttava päätelmä, ja pian alkoi tapahtua – Mutta kuka oikeastaan keksi ratikkaidean? ”Muistan kyllä, kun niitä piirreltiin”

Perspektiiviä

Tulevaisuus onkin näyttelylle aivan yhtä olennainen sana kuin ennen ja nyt. Näyttely kertoo tarinan kaupungista, joka on muuttunut aina ja tulee muuttumaan jatkossakin.

Näyttelyn lopusta on omistettu osa vielä rakentumattomalle kaupunkikuvalle: Viinikanlahdelle, Hiedanrannalle, Särkänniemen ja Tullin uudistuksille...

Lue lisää: Huippupaikalle Tampereelle nousee uusi ranta­kaupunginosa, jossa minimoidaan autoilu – Kuvaparit näyttävät ison muutoksen: tätä kaikkea on tulossa

Lue lisää: Tampereen Hiedanrantaa odottaa muodonmuutos – Aamulehti vieraili vanhassa tehtaassa, josta tulee uuden asuinalueen sydän

Antti Liuttunen uskoo, että menneisyyden tunteminen on ehdottoman tärkeää kaupungin tulevaisuutta tehtäessä. Hän viittaa vielä kerran kuvaan vanhasta puu-Amurista, ”jonka katsominen oikein harmittaa”.

”Noita rakennuksia ei enää ole Tampereella, mutta tuossa valokuvassa on. Kun ihminen näkee tuon kuvan, hän ottaa sen tieten tai tietämättä osaksi myös omaa identiteettiään, vaikka olisi juuri muuttanut Tampereelle eikä tietäisi kaupungin historiasta mitään.”

”Sitä tällaisilla näyttelyillä voidaan antaa. Perspektiiviä nykyajan ja tulevaisuuden tarkasteluun.”

Viinikka vuonna 1934. Näyttelykuva.

Viinikka vuonna 2022, taustallaan Nokia-areena, Tampereen käynnissä olevan muutoksen symboli. Näyttelykuva.

Näyttely

Tampere ennen ja nyt

Museokeskus Vapriikin valokuvanäyttely esittelee digitaalisin kuvaparein kaikkien Tampereen virallisten kaupunginosien muutoksen. 20 alueeseen pureudutaan lähemmin suurin näyttelykuvin ja -tekstein.

Nämä alueet ovat lähemmän tarkastelun kohteina: Amuri, Pispala, Tesoma, Hervanta, Kaukajärvi, Härmälä, Lielahti, Tampella, Kissanmaa, Särkänniemi, Tammela, Keskustori, Tammerkoski, Kaleva, Tulli, Hatanpää, Kansi, Ratina, Hämeenpuisto, Hämeenkatu.

Näyttelyaika ja -paikka: 9. joulukuuta 2022 – 5. maaliskuuta 2023 Vapriikin ensimmäisessä kerroksessa. Avajaiset torstaina 8. joulukuuta kello 18 alkaen. Avajaiset sisältyvät Vapriikin pääsymaksuun.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös maksuton luentosarja. Antti Liuttunen luennoi 18. tammikuuta Tampereen kadonneista kaunottarista, Mikko Siitonen 25. tammikuuta viiden tähden keskusta -hankkeesta, Jorma Mukala 8. helmikuuta Tampereen arkkitehtuurin historiasta ja Iida Kalakoski 15. helmikuuta kaupunkikuvan muuttuvista arvoista.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut