Ihmiset ovat Aamulehden kuvaajalle Ossi Aholalle syy tehdä valokuvaajan työtä

Aamulehden kuvaaja ohjaa kohdettaan lempeästi kuin estradilla, vaikka oltaisiin betonisessa rappukäytävässä.

Ossi Aholan kuvassa pieni poika nukkuu sammalikossa yksin. Kuvan asetelma, tunnelma, valo ja värit synnyttävät teoksen, joka on suurempi kuin osiensa summa.

21.11. 20:22

Aamulehti

Suomen parhaat kuvajournalistit työskentelevät Aamulehdessä. Tämä on oma, koko ikänsä valokuvausta harrastaneen, valokuvataidetta seuranneen ja lehtikuvaajia ihailleen kirjoittavan toimittajan amatööriarvio Aamulehden kuvaajista.

Yksi Aamulehden huippukuvaajista on Ossi Ahola, jonka kanssa allekirjoittaneella on ollut kunnia työskennellä vuodesta 2006. Kun saa Ossin kaverikseen keikalle, jutusta tulee aina hyvä. Pelkästään hänen läsnäolonsa parantaa tekstiä ja hänen kuvansa nostavat jutun joka kerta uuteen ulottuvuuteen.

Läsnäolo on tärkeää myös Aholalle itselleen. Hänelle kuvan teko on aina yhteistyötä. Kun keikalla tulee aika ottaa kuvat, Aholasta tulee ohjaaja. Opiskeluaikanaan paljon ylioppilasteatteria tehnyt kuvaaja ohjaa kohdettaan kuin estradilla, vaikka olisimme betonisessa porraskäytävässä, yhtä aikaa lempeästi ja jämäkästi. Balanssi näiden välillä on tarkka.

”Suurin osa kuvattavista varmasti pitää siitä, että otan tilanteen haltuun. Yritän kuitenkin välttää sitä, että ottaisin tilanteen ihan täysin itselleni, koska silloin minulta saattaa jäädä jotain näkemättä”, Ahola sanoo.

Ossi Ahola sanoo olevansa ensisijaisesti ihmiskuvaaja.

Ikoninen kuva

Kaikkein tärkeintä on saada kohde hohtamaan tilanteessa omana itsenään. Se ei onnistu ilman jatkuvaa rauhallista puhetta, missä Ahola on mestari. ”Läsnäolollaan ihminen antaa minulle mahdollisuuden tehdä tulkinnan itsestään. Vaatii rohkeutta antaa itsensä alttiiksi tällä tavalla”, Ahola sanoo ja ottaa esiin edellispäivänä kuvaamansa työn. Se pysäyttää välittömästi.

Tausta tähän laukaukseen on ollut mitä tavanomaisin repparikeikka päiväkodin marraskuiseen ulkoilmapäivään Jumesniemessä. Lapset ovat viettäneet koko päivän metsässä ja opetelleet erätaitoja. Päiväunetkin on otettu makuualustoilla.

Aholan kuvassa pieni poika nukkuu sammalikossa yksin. Kuvan asetelma, tunnelma, valo ja värit synnyttävät teoksen, joka on suurempi kuin osiensa summa. Kuva on moniulotteinen. Se on ikoninen. Se on arvoituksellinen. Se on ikuinen kuva. Tätä on kuvajournalismi parhaimmillaan, arjesta poimittua, arjesta syntyvää taidetta.

”Näen itseni tuossa pojassa. Sommitelmassa on myös tiettyä makaaberiutta. Se on samankaltainen kuin Gallen-Kallelan Lemminkäisen äidissä.”

Rosoiset idolit

Aholan mestarilaukaus on seesteinen. Vastapainoksi hänen suurimmat idolinsa kuvaajina ovat täynnä rosoa. Ruotsalainen Anders Petersen ja suomalainen Jouko Lehtola elivät ja olivat molemmat läsnä kohteidensa hohdossa. Petersen kuvasi marginaali-ihmisiä pienellä pokkarilla ja isoilla kontrasteilla. Myös Lehtola tallensi brutaalilla suoralla salamalla nuorten iloa Suomen suvessa.

Ahola on Petersenin ja Lehtolan tavoin kohteidensa olemukseen, liikkeisiin ja tunteisiin reagoiva eli niiden mukana elävä ja työskentelevä kuvaaja.

”Elävä ihminen sytyttää kaikkein eniten. Olen ensisijaisesti ihmiskuvaaja. Ihmisten vuoksi tätä työtä teen. Saan joka päivä tavata uuden ihmisen.”

Aamulehden kuvaaja Ossi Ahola kertoo työstään Tampereen kirjafestareilla sunnuntaina 4. joulukuuta Sorsapuistosalissa kello 13.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut