Konserttiarvio: Harjun Kamarikuoron Mozart-ilta oli kuorolaulun suurta juhlaa – Sielunmessussa säveltäjä ”lainasi” itseltään

Kuorokapellimestari Heikki Liimola oli virittänyt Harjun Kamarikuoron huippukuntoon yhdessä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Myös laulusolistit vakuuttivat.

Harjun Kamarikuoron syksy alkoi kahden Mozartin konsertilla.

23.10. 11:34

Aamulehti

Koronariesan aiheuttamien peruutusten ja siirtojen patoutumat heijastuivat poikkeuksellisena laulamisen riemuna tässä Harjun Kamarikuoron kahden Mozartin konsertissa. Alun perin tällä ohjelmalla piti muistaa kuoron 45-vuotista taivalta jo kaksi vuotta sitten.

Juhlaa kannatti odottaa, sillä harvoin on Harjun Kamarikuoro laulanut yhtä loisteliaasti ja koskettavasti kuin tämän sykähdyttävän illan huipentaneessa Wolfgang Amadeus Mozartin Requiemissa eli sielunmessussa. Kuorokapellimestari Heikki Liimola oli virittänyt laulajat huippukuntoon ja siinä ohessa harjoituttanut Suomalaisen barokkiorkesterin samanlaiseen menoon. Esimerkiksi alun Introitus ja myöhemmin Offertorium-osan aloittava Domine Jesu -jakso olivat mestarillisia osoituksia kuoron ja orkesterin saumattomasta ja syvästä ilmaisuvoimasta.

Kuoro oli läpi illan väsymättömän iskuvoimainen ja tarvittaessa myös hellän lyyrinen. Rex tremandaessa kuoro jyrisi alussa voimalla, mutta pehmensi ilmaisuaan taitavasti salva me -fraasissa. Kyriessa ja Dies iraessa kuoro leimahteli ja kuvioi väkevästi.

Heikki Liimola rakensi sielunmessusta hyvin dramaattisen kokonaisuuden. Nyt oltiin liikkeellä periodisoittimia käyttävän orkesterin notkeudella ja terävyydellä, mikä toi sointiin klassista läpikuultavuutta ja korosti teoksen barokkivaikutteina.

Suureen linjaan soljahti luontevasti myös sopraano Silja Aallon, mezzo Maiju Vaahtoluodon, tenori Juho Punkerin ja baritoni Arttu Katajan hieno solistikvartetti. Esimerkiksi herkässä Recordare-osassa kvartetin yksilölliset taidot ja yhteislaulun keskinäinen toimivuus olisivat kelvanneet minkä tahansa maailman musiikkimetropolin lavoille.

Kahdesta tuli yksi

Requiem jäi tunnetusti torsoksi säveltäjän äkillisen sairastumisen ja kuoleman takia 1791. Kappale parsittiin esityskuntoon useiden Mozartin oppilaiden, ennen kaikkea Franz Xaver Süssmayrin täydennystyön voimin.

Nyt Heikki Liimola oli keksinyt korvata vähiten Mozartin omaa taiteellista käsialaa totutuissa esitysversioissa muistuttaneet Sanctus- ja Benedictus-osat taatusti Mozartin omalla musiikilla lainaamalla niihin sävelet kymmenen vuotta vanhemmasta c-mollimessusta.

Kahden erilaisen messun osittainen yhdistäminen toimi piristävästi, vaikka saumat vähän törröttivätkin. Ainakin näin kertakokeiluna ratkaisu oli kiinnostava ja piti jännitteen korkealla ennen Agnus dein ja Lux aeternan rauhoittavaa päätöstä.

Konsertin käynnisti toinen suuri messu, Wolfgangin isän Leopold Mozartin Missa solemnis. Kappaletta luultiin pitkään nuoremman Mozartin varhaiseksi musiikiksi, kunnes oikea tekijä selvisi. Juhlallinen messu on pätevä, joskin vähän kankea näyte varhaisen klassismin ajan sekatyylistä. Harjun kuoro oli esityksen keskiössä ryhdikkäällä laulullaan, jota barokkiorkesteri väritti monin taiturillisin sooloin. Ansionsa oli silläkin, että teos kuultiin luultavasti ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan Suomessa. Laatutyötä tämäkin tulkinta.

Musiikki

Mozart-konsertti

★★★★★

Kuoro ja orkesteri: Harjun Kamarikuoro, Suomalainen barokkiorkesteri.

Kapellimestari: Heikki Liimola.

Solistit: Silja Aalto, sopraano, Maiju Vaahtoluoto, mezzosopraano, Juho Punkeri, tenori, Arttu Kataja, baritoni.

Paikka ja aika: Tampereen tuomiokirkko 22.10

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut