Iku Tukiainen soitti Jussi Hakulisen kanssa vain puolitoista viikkoa sitten: ”Jussi sanoi, että alkaa olla viimeisiä keikkoja”

Yön alkuaikojen managerina toiminut Timo Järvenpää puolestaan muistaa Jussi Hakulisen omanlaisenaan persoonana, oman tien kulkijana, joka halusi rikkoa rajoja.

Porilainen muusikko Iku Tukiainen tunsi Jussi Hakulisen 1980-luvulta asti. Viime vuosina he ovat soittaneet paljon yhdessä.

9.8. 20:46

Porilainen muusikko Iku Tukiainen soitti Jussi Hakulisen kanssa tämän viimeiseksi jääneellä keikalla täpötäydessä Pub Keitaassa Porissa. Keikka oli perjantaina 29.7. eli vain puolitoista viikkoa sitten.

Hän kertoo, että viimeisellä keikalla Hakulinen ei voinut oikein hyvin ja laulaminen oli vaikeaa.

”Jussi sanoi, että alkaa olla viimeisiä keikkoja. Hänellä oli haaveena alkaa vielä kirjoittaa muistelmia, mutta se jäi nyt valitettavasti kokonaan kesken”, Tukiainen sanoo.

Lue lisää: Suomirockin hittejä tehtaillut Jussi Hakulinen on kuollut 57-vuotiaana

Tukiainen kertoo, että hänellä oli keikan ajan erikoinen tunne, ja hän mietti, jäisikö se heidän viimeiseksi yhteiseksi keikakseen.

Tukiainen tunsi Hakulisen vuodesta 1982. Ennen Yötä Tukiainen ja Hakulinen soittivat yhdessä Wanha Laine -bändissä ja Hakulisen lähdettyä Yöstä Kinsky-yhtyeessä.

”Jussi oli aika erikoinen persoona. Hän ei nostanut itseään jalustalle eikä ketään korkeammalle. Hän oli päinvastainen henkilö kuin monet muut vastaavat. Hänen kanssaan oli helppo olla”, Tukiainen muistelee.

Hän kertoo, ettei Hakulisella noussut menestys päähän Yön suosion vuosinakaan, vaan hänen luonteensa pysyi aina samanlaisena.

”Jos hän tarttui johonkin, hän oli ’all–in’. Jos alettiin tekemään biisiä, se oli pelkästään sitä – ei saanut olla mitään häiriötekijää. Jalkapallosta hän tykkäsi paljon. Hän seurasi jalkapalloa ja joutui lopettamaan niiden pelien pelaamisen tietokoneella kun jäi niihin liikaa kiinni. Aina välillä hänellä täytyi sanoa, että rauhoitutaan nyt ja vedetään vähän happea.”

Viime vuosina Iku Tukiainen soitti paljon Hakulisen kanssa duo-keikoilla, ja Hakulinen lauloi Iku-bändin levyllä.

Tukiainen muistelee, että Hakulisen suunnitelmat olivat välillä korkealentoisia. Toisaalta Hakulinen vastusti kaikkea kaupallisuutta ja nykypäivän soundeja.

”Jos hän olisi halunnut, hän olisi ollut Suomen ykkösartisti vaikka kuinka kauan, mutta hän ei halunnut lähteä hypetykseen mukaan.”

Yön managerina porilaisyhtyeen alkuvuosina 1980-luvulla toiminut Timo Järvenpää suree Hakulisen ja Olli Lindholmin liian aikaisia lähtöjä ja muistelee lämmöllä yhtyeen alkuaikoja. Järvenpää oli managerina yhtyeen kolme ensimmäistä vuotta. Ne sisälsivät yhtyeen hurjimman nousun ja ensimmäisen laskukauden.

”Se oli villiä aikaa, kun Yön menestys oli hurjaa. Jussi oli sen bändin erilainen poika. Hän ei lähtenyt mukaan muiden hullutuksiin ja touhuihin, vaan oli enemmänkin erillään muusta bändistä. Luki todennäköisesti jotain kirjaa kotona, kun muut istuivat kaljalla keskenään”, Järvenpää sanoo.

Järvenpään ja Hakulisen ystävyys haaleni sen jälkeen, kun ensin mainittu muutti pois Porista vuonna 2002. Tapaamisia oli aiempaa vähemmän, mutta tiet kohtasivat ajoittain muun muassa jalkapallon baaripuulaakijoukkueen tapaamisessa.

”Jussi oli omanlaisensa persoona, oman tien kulkija, joka halusi rikkoa rajoja. Ei hän esimerkiksi halunnut pysytellä sävellystöissään kolmen minuutin standardissa. Määrätyissä asioissa hän oli hyvin tiukka ja tarkka, etenkin omista oikeuksistaan.”

Jalkapallo oli musiikin lisäksi Järvenpäätä ja Hakulista yhdistävä tekijä. Järvenpää muistelee, kuinka Hakulisen jalka kerran katkesi jalkapallokentällä yhteentörmäyksessä Kari ”Epe” Heleniuksen kanssa. Helenius on Poko Rekords -levy-yhtiön toimitusjohtaja ja perustaja.

”Pelasimme yhdessä rockfutis-turnauksissa ja puulaakissa. Ei tunnu kivalta, kun ystäviä poistuu näin nuorena. Pistää ajattelemaan, etenkin kun itselläni on ikää vielä enemmän.”

Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Tapio Kankaanpää tutustui Jussi Hakuliseen Alaston kaupunki -konsertteja ja näytelmää tehdessään ja päätyi käymään tämän kanssa syvällisiä keskusteluja taiteesta.

Teatteriohjaaja Tapio Kankaanpää tutustui Jussi Hakuliseen työnsä kautta. Hakulinen esiintyi vuonna 2021 Rakastajat-teatterin Alaston kaupunki -konserttisarjassa, ja Kankaanpää haastatteli häntä samannimistä näytelmää ja siihen sisältyvää dokumenttia varten.

”Itselleni jäi kuva, että hän oli äärimmäisen sydämellinen ihminen. Hän tiesi laaja-alaisesti taiteesta ja musiikista. Hänen kanssaan mentiin aina todella syvällisiin keskusteluihin taiteesta ja yleisesti inhimillisestä olemisesta ja ihmisen käyttäytymisestä, jota hän biiseissäänkin käsittelee”, Kankaanpää sanoo.

Henkilökohtaisesti hänelle oli kunnia ja iso asia tutustua Hakuliseen. Konserttien ja dokumentin teon jälkeen he ovat vaihtaneet ajatuksia taiteilijana olemisesta ja taiteelliseen työhön liittyvistä pyrkimyksistä.

”Hän kuuluu suuriin pop-kulttuurin säveltäjiin ja siihen aikakauteen, jolloin koneisto ei vaikuttanut niin vahvasti siihen, millaista musiikkia julkaistaan ja pakottanut tiettyyn muottiin. Hän oli koko elämänsä ajan todella omaehtoinen ja loi itse säännöt”, Kankaanpää sanoo.

Esimerkiksi Joutsenlaulu ei mahtunut radiosoittomuottiin, mutta silti se tehtiin. Vastaavalla tavalla suuri sävellys on Hakulisen tänä vuonna julkaistu laulu Ensilumi.

Porirockia käsittelevä Alaston kaupunki -näytelmä jatkaa Rakastajien ohjelmistossa syyskuussa. Kankaanpää pohtii, että teoksessa kunnioitetaan syksyllä Hakulisen muistoa samalla tavalla kuin siinä on tähän asti muistettu Olli Lindholmia.

”Teos on kunnianosoitus paitsi sen ajan musiikille myös Ollille ja Jussille. Jussin sävellykset on tietoisesti laitettu isoimmille paikoille: ensimmäisen puoliskon ja näytelmän päätöskappaleiksi.”

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut