Paulina Ahokas on tapahtuma-alan konkari – 50 vuotta täyttävä Tampere-talon johtaja uskoo yhdessä tekemiseen: ”En keksi mitään merkittävää, mitä olisin saanut aikaan yksin”

Kulttuurin kulisseissa kaksikymppisestä asti työskennellyt Paulina Ahokas on oppinut, että uskaltaminen kannattaa aina.

”Hyvä päivä on sellainen, jolloin olen oppinut jotain uutta”, Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas sanoo. Hän pitää yhtenä omana vahvuutenaan valtavaa uteliaisuutta.

15.6. 9:46

”Me harjoitellaan vielä tunnin verran”, muistaa Paulina Ahokas kavereitten sanoneen Kuopion musiikkilukiossa. Mutta hän ei malttanut silläkään kertaa enempää omalla alttoviulullaan.

”Luultavasti mietin, mikä olisi meidän jousikvartetille iskevämpi nimi ja mitä panisimme päälle seuraavalle keikalle”, Ahokas sanoo ja nauraa nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

”Ja saattaa olla, että olin suunnittelut keikalle jo mainosjulisteen.”

Syrjähyppy nykytyöhön

Koulunkäynnistä muuten paljon pitänyt Ahokas ei ajatellut sen tarkemmin, mitä oli tekemässä. Tai että tästä tekemisestä saattaisi kehkeytyä ammatti, jopa elämäntyö.

Mutta niin tapahtui. Ahokas on ollut musiikin tekijöiden ja musiikin kuluttajien välinen monitoimija kaksikymmenvuotiaasta: alkujaan promoottori, sittemmin muun muassa tiedotuspäällikkö, tuottaja, manageri, toiminnanjohtaja ja nyt toimitusjohtaja. Tai voisiko yhdellä sanalla puhua tapahtuma-alan mahdollistajasta?

”Se sopii vielä paremmin. Työni ytimessä ovat olleet aina ihmiset ja tiimit, tuotteistaminen, markkinointi ja myynti”, kymmenen viime vuotta Tampere-talon toimitusjohtajana työskennellyt Ahokas tarkentaa.

Kansainvälisesti suuntautuneen ja ulkomailla pitkiä aikoja asuneen Ahokkaan päätyminen sisäsuomalaisen konsertti- ja kongressikeskuksen johtajaksi saattoi silti vaikuttaa ensi alkuun syrjähypyltä, etääntymiseltä ydintyöstä.

”Ystävä vinkkasi paikasta. Tutustuttuani totesin: monipuolisempi ja suurempi kuin mikään muu tapahtumatalo Suomessa. Ehkä voin oppia jälleen jotain uutta.”

Aina kannattaa uskaltaa

Siilinjärvellä lapsuuden viettänyt Ahokas varttui musiikillisessa perheessä: Isosiskot soittivat, äiti lauloi kuoroissa, opettajaisä oli dir. mus.-arvonimen saanut kuoronjohtaja. Pikkulapsesta musiikkia harrastanut Ahokas oli lukion päätyttyä silti kahden vaiheilla ja pääsi opiskelemaan sekä Turun konservatorioon että yliopistoon, pääaineenaan ranska.

Mutta opinnot jäivät jo vuoden jälkeen joksikin aikaa, kun Ahokas pistäytyi kesällä 1992 toista kertaa Prahaan ja poikkesi juuri oikeaan aikaan ulkomaalaisten suosimaan baariin.

”Kanadalais-amerikkalaisen yhtiön tyypit intoilivat suunnitelmastaan: aikovat perustaa hienoon historialliseen rakennukseen rockklubin ja jazzklubin, mutta eivät tiedä tekijöitä. Sanoin, että voin ottaa vastuulleni jazzklubin.”

Alasta kokematon Ahokas vastasi Café Nouveaun ohjelmasta sekä saman talon muiden tilojen markkinoinnista kolme vuotta, myöhemmin myös rock-klubin ohjelmasta. ”Opin, että aina kannattaa uskaltaa.”

Paulina Ahokkaan johtamassa Tampere-talossa on nykyään myös Tampereen taidemuseon hallinnoima suosittu Muumimuseo. Siitä muistuttaa Muumipeikko-patsas, joka sijaitsee talon vieressä Sorsapuistossa. "Muumimuseon kokoelma on kansallisaarre”, Ahokas sanoo.

Ihmisbisnestä

Suomeen Ahokas palasi rakennuksen peruskorjauksen alta.

”Prahassa oli vastaavia töitä tarjolla muuallakin, mutta halusin tutkinnon Suomesta.”

Hän vaihtoi Turussa pääaineekseen kulttuurisen musiikintutkimuksen ja opiskeli sivuaineena kauppakorkeakoulussa palveluiden markkinointia. Tuolloin, 1990-luvun puolivälissä, Suomessa ei voinut vielä opiskella kulttuurituottamista – sitä, jonka Ahokas oli valinnut alakseen lukiolaisena vaistonvaraisesti.

Valmistumisen jälkeen hän kerrytti kokemusta kolme vuotta Suomen Lontoon instituutin Arts Managerina, oli luomassa yhteyksiä suomalaisten luokan taiteilijoiden sekä Britannian tapahtumajärjestäjien ja tiedotusvälineiden välille.

”Ai mitä opin? Ainakin sen, että viestin perillemeno perustuu henkilökohtaiseen kontaktiin ja periksiantamattomuuteen. Samalla pitää kuunnella, mikä viestin vastaanottajaa kiinnostaa. Kyse on kuitenkin ihmisbisneksestä.”

Kaikki merkittävä tehdään porukalla

Lontoosta Ahokas siirtyi suoraan 2002 perustetun Music Export Finlandin vetäjäksi, oli alussa sen ainoa työntekijä. Toimisto oli huone Kaapelitehtaalla, budjetti 75 000 euroa.

Kolmivuotisena vientirenkaana aloittaneen Musexin tehtävä oli auttaa musiikkialaa kasvattamaan vientitulojaan. ”Muistan hyvin kokouksen, jossa kaikki vannoivat, että jatkuvan julkisen tuen saaminen vientiorganisaatiolle ei tule olemaan mahdollista.”

Toisin kävi. Ahokas muistaa, että Musexin aikana vientitulot kasvoivat kymmenessä vuodessa kymmenkertaisiksi, viidestä miljoonasta noin 50 miljoonaan euroon.

”Onnistumisen hetket ovat aina kivoja, mutta ohimeneviä. Minulle kiinnostavinta on tekemisen prosessi, jonkin suunnittelu ja toteuttaminen”, sanoo Ahokas sekä korostaa moneen kertaan ”porukoissa tekemistä”.

”En keksi mitään merkittävää, mitä olisin saanut aikaan yksin. Ja ikääntyessä tunne on vain vahvistunut.”

Kuka?

Paulina Ahokas

Syntynyt Siilinjärvellä 1972.

Filosofian maisteri Turun yliopistosta 1999, pääaine kulttuurinen musiikintutkimus. Johtamisen EMBA-tutkinto Aalto EE:stä 2014.

Prahassa 1992–1995, työskenteli jazzklubin ja rockklubin promoottorina. Turun Down by The Laiturin markkinointi- ja tiedotuspäällikkö 1998–1999. Suomen Lontoon-instituutin Arts Manager 1999–2001. Musexin eli Music Export Finlandin toiminnanjohtaja 2002–2011.

Tampere-talon toimitusjohtaja vuoden 2012 alusta.

Valtion taideneuvoston jäsen 2016–2019, Ylen hallituksen jäsen 2018–2022. Musiikki & Median hallituksen varapuheenjohtaja vuoden 2017 lopusta, LiveX Oy:n hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2019 alusta.

Tampereen kukkaispormestari 2020, nimitettiin 2020 Ruotsin kunniakonsuliksi Tampereelle.

Täyttää 50 vuotta perjantaina 17. kesäkuuta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut