Kenet pyytäisitte kanssanne kahville Tampereen Kauppahalliin, tanssitaiteilijat Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö?

Tanssitaiteilijat ja tanssinopettajat Sirpa Suutari-Jääskö, 55, ja Jukka Haapalainen, 56, nähdään pian Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä, kun ensi-iltaan tulee teos Kuolemantanssi. Pariskunnalla on läheisiä ja lämpimiä suhteita Tampereelle.

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat kansainvälisesti tunnettuja tanssitaiteilijoita ja opettajia. ”Haluamme kehittää omaa lajiamme ja huolehtia myös sen perinnön säilymisestä”, he sanovat. Pariskunta on pitänyt yhtä yli 30 vuotta. Heidät kuvattiin Tampereella Kuolemantanssin rooliasuissa.

5.4. 7:00

Aamulehti

1. Tervetuloa Tampereelle! Millaista tanssia tarjoatte meille tällä kertaa?

Jukka Haapalainen (J): Jotain sellaista, mitä meiltä ei ole aiemmin nähty. Monikerronnallinen tyyli yhdistää musiikkia, draamaa, fyysisyyttä ja tanssikieltä.

Sirpa Suutari-Jääskö (S): Hyödynnämme esityksessä vuosien aikana kertynyttä pankkia. Teokseen sävelletyssä musiikissa on oma näkemyksemme siitä, mihin suuntaan haluamme liikekieltä viedä.

2. Mitkä kolme sanaa teille tulevat mieleen Tampereesta?

J: Pyynikki, Nysse ja mustamakkara.

S: Serkut, Koljontie ja Tappara.

3. Mikä on ollut tähän mennessä ikimuistoisin kokemuksenne kaupungissa?

J: Suden morsiamen esityskausi Työväen Teatterissa. Minulle ikimuistoista on myös se, että Sirpalla on Tampereella sukulaisia ja saan olla osa tätä ihanaa perhettä.

S: Suden morsiamen lisäksi enoni häät, joissa minulla oli 5-vuotiaana sikasiistit mikroshortsit.

4. Kenen tamperelaisen kanssa olisi hieno käydä kahvilla Kauppahallissa?

J: Mikko Alatalon. Vaimo Seija saa mielellään tulla mukaan, koska hän on lapualainen kuten minäkin.

S: Näyttelijä Mia Selinin.

5. Tunnistavatko tamperelaiset teidät, kun kuljette Hämeenkadulla ja pyydetäänkö teitä usein yhteiskuvaan?

J: Tunnistavat ja jotkut myös tervehtivät, mutta kuvia tamperelaiset taitavat olla ujoja pyytämään.

S: Minua ei tunnisteta ilman Jukkaa varsinkin, kun kuljen pipo päässä. Meitä ei pyydetä yhteiskuviin, mutta Jorma Uotista sen sijaan useinkin.

6. Millaisia rituaaleja teillä on ennen esitystä?

J: Tarkistan kaikki omat tavarani ja viivähdän hetken yksin tyhjällä näyttämöllä ennen kuin veto lähtee.

S: Laitan kengän aina ensin vasempaan jalkaan. Kun hoidan sisarusteni lapsia, teen samoin heille. Siitä on tullut onnen juttu. Luin jostain, että Teemu Selänteellä on sama tapa luistinten kanssa.

7. Kuolemantanssi on August Strindbergin kolmiodraama. Millaisia ajatuksia ja tunteita se nostaa pintaan?

J: Kolmiodraama on jo sanana suuri ja moniselitteinen. Lähestymme siihen liittyvää psykologista puolta liikkeen, olemisen ja äänimaailman kautta. Vereslihaa on luvassa, kun tarkastellaan sitä, miten ihminen peilaa itseään suhteessa toiseen. 120 vuotta vanha tarina on yllättävän ajankohtainen, kun ajatellaan suurvaltajohtajien narsistisia ja tuhoisia piirteitä.

S: Aihepiiri on meille tanssin kannalta hyvin herkullinen. Myös latinalaistansseissa ilmaistaan hurmaamista, mustasukkaisuutta ja hylkäämistä sekä kipuilua näiden tunteiden kanssa. Pystymme menemään esityksessä meille ominaisten tanssilajien äärelle ja pureutumaan aiheeseen oman lajitekniikan ja liikekielen kautta. Teoksessa tulevat esiin klassiset ihmispiirteet, eivätkä ne kaikki ole miellyttäviä. Voiko jostain silti löytyä pieni usko siihen, että olisiko siellä sittenkin myös se hyvä?

8. Miten tanssi muuttuu, kun ikää tulee mittariin 55 vuotta – vai muuttuuko se?

J: Lämmittely ja palautuminen kestävät kauemmin kuin ennen. Hyvää on se, ettei ole enää kiire näyttää kaikkea koko ajan, eikä pakkoa päästä esiin. Näihin liittyvä halu ja vimma ovat jääneet taakse.

S: Naisena en voi korjata voimalla liikkeen epätäydellisyyttä. Pyydän joskus anteeksi keholtani, että painostan sitä vielä suorituksiin. Olen onnellinen, että saan liikkua ja esiintyä, vaikka olen paljon kriittisempi itseäni kohtaan kuin ennen. Nuorena oli vähän sellainen tulin, näin, voitin -meno. Tämän ikäisenä ymmärtää kaiken rajallisuuden.

9. Haastattelin teitä Aamulehteen viimeksi vuonna 1995. Jutun otsikkona oli tuolloin ”Täydellisen liikkeen metsästäjät”. Onko tuo liike nyt löytynyt vai jatkuuko metsästys edelleen?

J: Täydellinen liike on ajoittain kateissa ja ajoittain läsnä hetkissä, joissa jokin asia menee juuri oikein ja kohdalleen. Koskaan ei silti voi olla sataprosenttisen varma, miksi näin kävi.

S: Voi, miten nuoria olimme silloin 1995! Minulle tuli taannoin vaihe, jona pohdin, haluanko olla vielä lavalla ja mitä olisi sen jälkeen. Kuolemantanssia tehdessä heräsi voimakkaana tunne, että kyllä, sanottavaa on vielä. Kyllä me jatkamme Jukan kanssa edelleen täydellisen liikkeen metsästystä. Nyt Jorma Uotisen kanssa on tullut yhtäkkiä hetkiä, joina kaikki on oikein. Ne antavat voimaa kestää väliin tulevat sössimiset.

Jukka Haapalaista työllistävät tänä vuonna muun muassa koreografin työt. Sirpa Suutari-Jääskö kertoi Kuolemantanssin puhutelleen hänen luovuuttaan tavalla, joka sai miettimään uusia ideoita tulevaisuuteen.

10. Kertokaa itsestänne jokin yllättävä ominaisuus?

J: Olemme hankkineet Askolasta huvilan. Minulle on suuri hetki se, kun raapaisen rantasaunalla tulitikun. Istun siellä kylmillä lauteilla, olen vaan ja lämmittelen kaikessa rauhassa saunaa.

S: Olen tunnetusti todella tarkka aikatauluista. Jukka varmaan lisäisi tähän, että minulla on usein myös kova halu päästä pesemään pyykkiä. Kun tanssin, heitän kaiken tällaisen mielestäni ja on ihan sama, miten esimerkiksi aikataulut pitävät.

Kuolemantanssi

Ensi-ilta on 6.4. Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä.

Esitystä tähdittävät tanssijat Jorma Uotinen, 71, Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen.

Tarina: Edgar (Uotinen) ja Alice (Suutari-Jääskö) ovat olleet naimisissa neljännesvuosisadan. Pariskunta asuu linnoitussaarella, jolla ei tapahdu mitään, kunnes saarelle saapuu vanha ystävä Kurt (Haapalainen), ja kaikki muuttuu. Ratkaisujen keskipisteessä on Alice, jonka elämä uhkaa lipua käsistä, ellei hän tartu elämänvoimaansa tai löydä sitä jostakin lisää.

Kyseessä on TTT:n kevään ainoa ensi-ilta. Esitykset jatkuvat syksyllä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut