Raine Lehtorannan valokuvanäyttely Metsossa - Kulttuuri - Aamulehti

Aamulehden Raine Lehtorannan legendaariset kuvat pääsevät esille Metsoon – Toimittaja Matti Kuusela paljastaa tarinat kuvien takaa

Raine Lehtoranta oli Aamulehden pitkäaikainen ja palkittu valokuvaaja, joka menehtyi vuonna 2019. Hänen työparinsa Matti Kuusela on koonnut valokuvista näyttelyn Tampereelle pääkirjasto Metsoon. Kuusela valitsi kuvista kuusi suosikkiaan ja kertoo, mitä ne hänelle merkitsevät.

Matti Kuusela (vas.) pystytti Raine Lehtorannan valokuvanäyttelyä Tampereella pääkirjasto Metson alakertaan. Apuna oli muun muassa Nokia-seuran Veijo Hynninen.

9.1. 18:34

Aamulehti

”Kaikkein eniten kaipaan Rainen kanssa sinne tänne kiireettä kuleksimista. Tässä näyttelyssä se kannattaa, viipykää, poimikaa kuvia ja tuokioita, nähkää kaikki Rainen silmin, hymyillen”, kirjoittaa Aamulehdestä eläkkeelle jäänyt toimittaja Matti Kuusela näyttelyn esittelytekstissä.

Kuuselan mukaan Raine Lehtoranta ei ainoastaan ottanut kuvia, vaan odotteli niitä kaikessa rauhassa ja poimi kuin sieniä niin kuin Pentti Saarikoski runoja: ”Kun kirjoitan olen sienimetsässä ja sieniä ei löydä kuin kuleksimalla kiireettä sinne tänne.”

Muistonäyttely Metsossa

Näyttelyn on koonnut valokuvaaja Raine Lehtorannan pitkäaikainen työpari Aamulehdestä ja ystävä Matti Kuusela. Kaksikko teki paljon reportaaseja niin Pirkanmaalla kuin ulkomailla.

Lehtoranta menehtyi 59-vuotiaana vuonna 2019.

Hänet valittiin vuoden lehtikuvaajaksi vuonna 1999 ja hän voitti Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuonna 2006.

Lehtorannan kuvista koottu Nokia-teemainen näyttely saavutti suuren suosion Kulttuuri- ja kirjastotalo Virrassa loppukesällä 2021.

Muistonäyttely on esillä Tampereella pääkirjasto Metson alakerrassa 31. tammikuuta asti.

Kuusela on kutsunut Lehtorannan kuvia maailman parhaiksi.

Nyt hän kertoo, mitkä kuusi kuvaa ovat jääneet erityisesti mieleen kaksikon seikkailuilta – ja mitä kaikkea kulissien takana on tapahtunut.

Timbuktun palloilijat

2000-luvun alussa Kuusela ja Lehtoranta matkasivat Tampereelta Timbuktuun ja takaisin. He pyrkivät kohti Timbuktua ensin lentäen ja sitten junalla, jossa ei ollut edes vessaa. ”Se oli yhtä helvettiä. Juna pysähtyi muutaman tunnin välein. Miehet menivät tarpeilleen vasemmalle puolelle, naiset oikealle. Lopulta juna hajosi 70 kilometriä ennen määränpäätä.”

Lopulta kaksikko pääsi autolla Niger-joen varrelle ja sieltä pienellä jokiveneellä Timbuktuun. Perillä he törmäsivät uskomattomaan näkyyn: pojat pelasivat jalkapalloa auringonlaskussa moskeijan edessä. ”Hiekka pöllysi ja taustalla kasvoi akaasioita. Se oli retkemme onnellisin hetki: olimme vihdoin perillä.”

Timbuktun palloilijat 2004. Matti Kuuselalla on motto: Älä etsi eroja vaan yhtäläisyyksiä. Jos etsii kummallisuuksia, ei pääse kiinni toiseen kulttuuriin. ”Olimme niin kaukana kuin voi olla, ranskankielisessä maassa ja taustalla moskeija – mutta silti pojat pelasivat jalkapalloa.”

Lehtoranta tiesi, että tilanteesta saa kuvan, joka kestää. He odottivat ainakin tunnin, että auringonvalo läpäisi pöllyävän hiekan oikealla tavalla. ”Tiesimme, että tämä retki on pelastettu jo tällä kuvalla.”

Veneiden lepo

Veneet olivat tärkeitä sekä Kuuselalle että Lehtorannalle. Jälkimmäistä viehätti veneissä muoto, niiden sirous ja soukkuus, mutta silti käytännöllisyys. ”Veneillä oli kyky olla paikallaan, mutta niillä saattoi myös lähteä. Se kiehtoi meitä. Teimme paljon veneretkiä.”

Veneiden lepo 2013. Matti Kuusela ja Raine Lehtoranta olivat puhuneet työmatkaliikunnasta ja sen ympäristöystävällisyydestä. Eräänä päivänä he päättivät soutaa Nokialta Tampereelle töihin ja takaisin.

Kyseisen veneretken kaksikko teki Nokialta Tampereelle töihin. ”Lähdimme aamulla kahdeksalta ja olimme takaisin joskus yöllä yhden aikaan. Rupeama oli yllättävän rankka. Toista kertaa ei tullut.”

Lehtoranta jahtasi aina vinoa valoa. Hän ei suostunut kuvaamaan, jos aurinko oli keskellä. Kuusela muistelee, että joskus se oli rasittavaa. ”Mutta se tekee tästäkin kuvasta Rainen valokuvan.”

Maria

Kehitysvammaisten Tukiliitto järjesti kaksikolle matkan Pietariin. Venäjällä oli tapana ottaa vammainen lapsi pois äidiltään ja viedä lapsi suljettuun hoitolaitokseen. Liitto yritti kouluttaa venäläisiä synnytyslääkäreitä ja henkilökuntaa pois tavasta.

Kuusela ja Lehtoranta kiertelivät laitoksessa kuuntelemassa lasten kohtaloita. ”Se ei ollut mikään hilpeä paikka. Kun olimme lähdössä pois, henkilökunta kertoi valmistelevansa joulunäytelmää. Menimme katsomaan, ja sieltä löysimme Marian.”

Maria 2002. Maria on kehitysvammainen tyttö, jonka jaloissa ei ole toimintakykyä. Näytelmässä hän esittää tyttöä, joka saa siivet ja muuttuu siniseksi linnuksi. Kuusela muistaa yhä, kuinka Maria eläytyi näytelmään.

Kuuselalla tulee yhä kyyneleet silmiin, kun hän muistaa sen hetken, kuinka he joutuivat jättämään lapset taakseen. ”Raine kuvasi paljon lapsia ja sai heihin hyvän kontaktin. Kuvissa näyttää siltä, ettei lapsi katso kameraan, vaan katsojaan.”

Juice ja Tammerkoski

Kuva on mediatapahtumasta, jossa Juice Leskinen istuttaa omenapuun Tammerkosken partaalle. Kaikki muut kuvasivat, kun Leskinen kykkii istuttamassa puuta. Lehtoranta näki asian toisin. ”Juice on kääntynyt jo pois ihmisistä, maailmasta, ja katselee koskeen eli virtaavaan veteen. Tämä kuva on kuin hyvästijättö. Sommittelukin on kohdallaan.”

Juice ja Tammerkoski 2006. Kuva on otettu puoli vuotta ennen Juice Leskisen kuolemaa.

Kuuselan mukaan kuvassa on useita kerroksia ja merkityksiä. ”Kyltti sanoo, että asiattomilta pääsy kielletty – Juicen maailmaan. Tai miten kuvassa näkyvää lausetta tahtookaan jatkaa. Lisäksi keltaiset kukat symboloivat elämää.”

Näyttelijät

Vasemmassa alakulmassa on Aamulehden teatterikriitikko Anne Välinoro, joka kirjoitti kirjan tamperelaisista näyttelijöistä. Kuuselan mukaan jotkut ovat väittäneet, että Lehtoranta olisi käsitellyt kuvaa – miten muuten olisi mahdollista, että kaikki katsoisivat eri suuntaan?

Näyttelijät 2013. Järjestyksessä kuvassa ovat tamperelaisten rakastamat näyttelijät Aimo Räsänen, Jukka Leisti, Seppo Mäki, Ola Tuominen, Petra Karjalainen, Eeva-Riitta Salo, Maria Aro, Tuija Vuolle, Tuire Salenius ja Eila Roine. Vasemmassa alakulmassa on Aamulehden silloinen teatteritoimittaja Anne Välinoro.

Vain yksi katsoo suoraan kameraan, Aimo Räsänen. Kuva on arvoituksellinen. Kuusela ei koskaan kysynyt, mikä kuvan salaisuus on. Hän tietää, että Lehtoranta oli taitava myös kuvankäsittelyssä. ”Kuvan merkitys on herättänyt paljon epäilyksiä, mutta jääköön se salaisuudeksi.”

Pehmokoira

Tällaisena Kuusela muistaa Lehtorannan: huvittuneena, pieni virne kasvoilla. Kuvissa oli kujetta. ”Hän löysi pehmokoiran kirpputorin roskiksesta ja antoi sille nimeksi Jeesus.”

Kun katsoo tarkkaan, huomaa, että Lehtorannan toinen silmä oli sokea. ”Minun mielestäni Rainen kuvien erityislaatuisuus johtui juuri siitä. Hän oli itse sitä mieltä, että ottaisi tuplasti parempia kuvia kahdella toimivalla silmällä. Emme koskaan päässeet asiasta sopuun.”

Omakuva on harvinainen otos. Lehtoranta nimittäin uskoi, että kun ihmisestä ottaa kuvan, sielu jää kiinni valokuvaan.

Pehmokoira 2012. Raine Lehtorannan julkaisematon omakuva. Pehmokoira löytyi kirpputorin roskakorista ja Lehtoranta nimesi sen Jeesukseksi. Tällaisena Matti Kuusela muistaa Raine Lehtorannan: aina kujeilevana.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut