Tampereen kirjamessuilla julkistettiin Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon voittaja 2021 - Kulttuuri - Aamulehti

Tampereen kirjamessuilla julkistettiin voittaja: Tulenkantaja-palkinnon saa kiehtova aikuisten poikakirja, joka imee lukijan vaaralliseen leikkimaailmaansa

Finlandia-ehdokkaanakin ollut Matias Riikonen sai Aamulehden jakaman vientikirjapalkinnon ensimmäisillä Tampereen kirjamessuilla Tampere-talossa lauantaina.

Tulenkantaja-palkinnon voittanut Matias Riikonen sanoo, että on aina halunnut kirjoittaa lapsuutensa metsäleikeistä, mutta on tähän asti pitänyt sitä mahdottomana: ”Lasten omia maailmoja pidetään yhdentekevinä ja lasten kykyjä vähätellään”, Riikonen sanoo.

4.12.2021 13:54

Aamulehti

Voittajaromaani Matara on kertomus lapsista, jotka perustavat lähimetsään oman valtion. Keskiössä on poika, josta hänen isoveljensä kouluttaa tiedustelijaa. Pojan kautta seurataan valtakunnan rakennusta ja sotaa muita kansoja vastaan.

Tänä vuonna voittajan valinneen Tulenkantaja-tuomarin Juhani Karilan mukaan helsinkiläiskirjailija Matias Riikonen on hyödyntänyt Matarassa fiktion kaikki mahdollisuudet. Teoksen kieli on kauniisti patinoitua yksityiskohtaista tekstiä, täynnä lumoavia metaforia ja aforistisia kiteytyksiä.

Karilan mielestä Riikonen tulee lasten leikkejä kuvatessaan todistaneeksi myös sen, kuinka hauraita yhteiskunnan ja päätöksenteon säännöt lopulta ovat.

Mataran pohjana on tosielämän leikit, joita kirjailija itse leikki lapsena muiden poikien kanssa Jollaksen metsissä ja merenrannoilla. Voittaja myöntää, että kirjan voi lukea allegoriana poliittisista hierarkioista tai kulttuurin rakentumisesta, mutta hän lähti kirjoittamaan ennen kaikkea jännittävää seikkailukertomusta.

Matarassa ei ole aikuisia, mutta myös tytöt ovat ulkopuolisia. Miksi päädyit tällaiseen ratkaisuun, Matias Riikonen?

”Valtakuntaleikit ovat yleensä hyvin sukupuolittuneita, joten alusta asti oli selvää, että romaanista tulee poikakirja. Koska halusin ottaa pojat vakavasti, aikuiset täytyi jättää kuvauksen ulkopuolelle. Sukupuolitematiikka on kuitenkin kirjan kannalta oleellinen. Pojat poistuvat metsästä yöksi opistolle, eikä ole sattumaa, että paikkaa pyörittävät juuri hoitajattaret. Myös meidän maailmassamme hoiva on usein näkymätöntä ja ulkoistettu naisille. Ja tyttöjen tilalla pojilla on metsässä parturikampaamoiden irtopäitä, jotka toimivat heidän vaimoinaan ja seuralaisinaan. Näiden asetelmien on tarkoitus problematisoida poikakirjan lajia. Etäisyys ja tiettyjen asioiden sanomatta jättäminen tarkoittaa kunnioittamista. Matarassa nämä ovat keskeisiä.”

Matara on myös Suomen luonnossa tehokkaasti leviävä yksivuotinen rikkakasvi. Romaanissasi lepät suhisevat, siankärsämöt tuoksuvat ja kuvaat luontoa muutenkin äärimmäisen asiantuntevasti. Jouduitko tekemään tutkimustyötä?

”Ei minulla ole mittavaa kasvituntemusta, vaikka koko lapsuus kuluikin lähimetsiköissä. Jouduin siis kulkemaan monta kesää metsissä muistikirja kädessä ja lukemaan valtavan määrän luontokirjallisuutta. Kaikesta en kuitenkaan kirjoittanut. Päätin esimerkiksi sivuuttaa lajikadon kysymykset, koska ne eivät olleet keskeisiä omassa lapsuudessani. Mitä kasvinimistöön tulee, niin minusta asioiden nimiä kannattaisi kysyä ihan arjessakin. Nimistä aukeaa valtava kulttuurihistoriallinen syvyys.

Asetelma muistuttaa myös roolipelaamista, eikö?

”Olen tarkkaan vältellyt sanan mainitsemista. Tämä liittyy pelin ja leikin eroon. Leikin käsitteellä on pitkä historia läntisessä ajattelussa, ja se on aina luonteeltaan avointa. Peli sen sijaan on usein rajattu ja ennalta määritelty, ja siksi siitä puuttuu leikin vaarallisuus. Tosissaan roolipelaava aikuinen on ihminen, jolla on harrastus. Tosissaan leikkivä aikuinen on hullu. Samankaltainen jako pätee myös kirjallisuuteen. Parhaimmillaan kirjat ovat niin hurjaa leikkiä, että ne murtavat särön todellisuuteen. Mutta niin kuin pelit ovat ’vain pelejä’, niin kirjatkin nähdään valitettavan usein ’vain kirjoina’. Itse etsin kirjoista niin väkevää hulluutta, että se tarttuisi minuunkin, villitsisi elämään ja opettaisi kuolemaan.”

Matarassa tervehditään Ave Mataralla ja yhteisössä elää auguureja, plebeijiä ja senaattoreita. Mistä Rooman valtakunnan aikainen termistö kumpuaa?

”Viehtymys kumpuaa omasta lapsuudestani, roomalainen kulttuuri oli leikkiemme innoittaja. Antiikin Roomasta kertovat kirjat tulivat lapsena vastaan lähikirjastossa haahuillessa. Tämä muistuttaa minua siitä, että elitismiä tulee torjua yhteiskuntapolitiikassa, ei sisällöissä. Minua on nimittäin vaivannut se, miten haastavaa kirjallisuutta tavataan syyttää elitistiseksi.”

Aamulehden toimittaja Markus Määttänen (vas.) luovutti Tulenkantaja-palkinnon Matias Riikoselle lauantaina.

Mitä tarkoitat?

”Taide saa olla myös elitistisiä siinä mielessä, että se ei kaikille aukea. Lukeminenkin on taito, ja virtuoottiset kirjat kaipaavat virtuoottista luentaa. Jokaisella pitää olla mahdollisuus tähän ponnisteluun, ja sitä varten tarvitaan kirjastoja, ilmainen koulutus ja luokanopettajia, jotka vievät oppilaat kirjastoon. Kun nämä menetetään, minun kaltaiseni lapset eivät enää päädy leikkimään luokkayhteiskuntaa, koska elävät sellaisessa.”

Kirjaasi verrataan William Goldingin Kärpästen herraan. Hyväksytkö vertauksen?

Kärpästen herra on malliesimerkki sen kaltaisesta asenteellisuudesta, jota vastaan Matara on yritetty kirjoittaa. Matara ei esitä mitään yksiselitteisiä väitteitä siitä, millaisia lapset ovat tai millainen on ihmisluonto. Mutta tässäkin on syytä olla tarkkana. Luin Kärpästen herran niin kauan sitten, etten osaa varmasti sanoa, onko kyse todella kirjasta itsestään vai vain niistä käsityksistä, jotka tuohon romaaniin tavataan liittää.”

Onko kirjalla innoittajia?

Ferenc Molnárin poikakirjaklassikko Koulupoikia vuodelta 1907 on Mataran tärkein edeltäjä. Nykyaikaisempi innoittaja on Selma Vilhusen dokumenttielokuva Hobby Horse Revolution, joka on kertakaikkisen hieno lasten ja nuorten omien puuhien kuvaus. Kumpaakin teosta yhdistää se, että olennaisissa kohdissa ne pitävät tahdikasta etäisyyttä henkilöihinsä. Molnárin romaanissa pojat ovat perustaneet Kittiyhdistyksen, jonka jäsenet keräävät ja säilövät kittiä vaivojaan säästelemättä. Sitä ei kerrota, miksi näin toimitaan. Vilhusen dokumentissa näytetään keppihevoskilpailuja, mutta itse sääntöjä ei paljasteta.”

Tulenkantaja-voittaja

Matara (Teos, 2021) voitti lauantaina Aamulehden jakaman, yhdeksättä kertaa jaetun Tulenkantaja-palkinnon Tampereen kirjamessuilla.

Matias Riikonen on vuonna 1989 Helsingissä syntynyt kirjailija. Hän debytoi romaanilla Nelisiipinen lokki vuonna 2012.

Romaani Matara oli tänä syksynä ehdolla myös kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut