Aamulehti
Suomen sisällissota käytiin 27. tammikuuta – 15. toukokuuta vuonna 1918. Sodan ratkaisevat taistelut käytiin Tampereella maalis- ja huhtikuussa. Aamulehti oli poliittisesti sitoutunut porvarillinen lehti eli sisällissodassa valkoisten puolella.
Lehdistön rooli mielipiteiden kärjistymisessä oli puolin ja toisin suuri. Aamulehti oli moneen muuhun porvarilliseen lehteen verrattuna maltillinen: se vetosi vielä aivan sodan syttymisen kynnyksellä rauhan ja sodan päätyttyä kostonkierteen estämisen puolesta. Myös karuja ja yksipuolisia tekstejä Aamulehteen synkkinä hetkinä kuitenkin mahtui.
Suurin osa porvarillisista lehdistä ei pystynyt ilmestymään sisällissodan aikana. Aamulehteäkään ei voitu julkaista yli kahteen kuukauteen. Alla on otteita ilmestymiskatkon molemmilta puolilta, tammikuun 28. päivän sekä huhtikuun 7. päivän lehtien etusivuilta. Tampereen taistelu oli päättynyt valkoisten voittoon 6. huhtikuuta.
Seuraavat tekstit on julkaistu Aamulehdessä vuonna 1918. Vanhat tekstit jatkuvat, kunnes toisin sanotaan.
Isänmaan hätä
(Lyhentämätön versio pääkirjoituksesta Aamulehdessä 28.1.1918)
”Suomi, meidän isänmaamme on vaarassa ja sen kansa perikadon partaalla. Osa maan kansalaisia yhdessä vieraiden joukkojen kanssa harjoittaa raakaa väkivaltaa omia kansalaisia vastaan. Lainalaisuuteen perustuvaa yhteiskuntajärjestystämme on järkytetty, eduskunnan enemmistöön nojaantuva hallitus on uhattu väkisin kukistaa, vieläpä itse eduskunta, joka on maamme korkeimman valtiovallan haltija, ajaa hajalle. Kyseessä on rikos, joka tahraa Suomen kansan kunniaa ja uhkaa tehdä lopun Suomen valtiosta oikeusvaltiona.”
”Kansalaiset! Isänmaa kutsuu teitä. Tahdotteko valita laillisen kehityksen tien, joka on edessänne avoinna valtiollisen ja kunnallisen tasa-arvon muodossa, vai haluatteko anarkistista kumousta ja kapinaa? Ratkaisun pitää nyt tapahtua, sillä tilanne, jonka vertaista onnettomuuteen nähden meidän paljon kärsinyt kansamme ei ennen ole kokenut, ei siedä viivyttelyä. Vain kaksi ratkaisumuotoa on valittavana. Niistä on toinen se yhteiskunnallinen ja valtiollinen taistelutapa, joka meidän kansanvaltaisessa maassamme on tilaisuus suorittaa vaalilipun avulla laillisesti, parlamentaarisesti, verettömästi, toinen se, johon edesvastuuttomin osa on ryhtynyt rikoksin, väkivaltaisuuksin, vieraan maan sotaväen huonointen ainesten tukemana, omain kansalaisten veren punaamin käsin.”
”Isänmaa on hädässä. Mutta se voidaan vielä pelastaa, jos kaikki kunnon kansalaiset kuulevat laillisen hallituksen ja sen mukaisesti ovat valmiit kaikkiin niihin uhrauksiin, joita isänmaan ja kansan vaaranalainen asema kultakin yksityiseltä ja kaikilta yhteisesti vaatii. Kotien rauhan varjelemiseksi, hengen, vapauden ja omaisuuden turvaamiseksi on tarjottava varat ja käsivarret järjestyksen palauttamiseksi. Sekasorrosta on tehtävä loppu ja kaikki irralliset aseelliset joukot on aseista riisuttava, mikä on tehtävä hallituksen käskyjen alaisina, sillä oikeusvaltiossa aseellisen voiman käyttäminen on yksinomaan hallituksen asia. Sen kautta vältytään kostotoimenpiteiltä, joita vaikeissakaan oloissa ei voida hyväksyä. Aseetonta ja sitä, joka ei tee väkivaltaa, on varottava loukkaamasta, mutta pahantekijöitä, joko yksinäistä tai joukon esiintyviä, jotka kivääri tai revolveri kädessä käyvät kansalaisten päälle, on pidettävä kansan vihollisina. Ainoa laillinen aseellinen voima järjestyksen palauttamista varten on nyt maassamme ne suojeluskunnat, jotka noudattavat hallituksen määräyksiä. Heidän riveihinsä on kaikkien Suomen miesten liityttävä, jotka tahtovat pelastaa isänmaan edesvastuuttomien ainesten ja pahantekijäin käsistä. Kaikkien isänmaataan rakastavien miesten – mihin puolueisiin kuuluvatkin – sosialistiseen tai porvarilliseen, jotka käsittävät että isänmaan pelastaminen, sen vapauden ja itsenäisyyden turvaaminen on jokaisen miehen suurin velvollisuus ja korkein kunnia.”
”Ei nyt ole puhe luokkataistelusta, ei sosialistien ja porvarien keskisestä kinastelusta, vaan isänmaan ja kansan pelastamisesta ja pysyttämisestä kansanvaltaisen kehityksen tiellä sekä nuoren valtiollisen itsenäisyytemme säilyttämisestä. Siinä työssä isänmaa tarvitsee kaikkien poikainsa voiman, kaikkien todellisten isänmaallisten käsivarret. Siinä ei ole mitään eroa herran ja työmiehen välillä, oppineen ja vähemmän oppineen välillä, rikkaan tai köyhän välillä, kunhan vaan rinnassa sykkii rehellinen suomalainen sydän ja mielessä käsitys siitä, että isänmaan hädässä ollessa uskollisesti ja tinkimättä on isänmaan puolesta tarpeen vaatiessa kaikki alttiiksi annettava.”
”Ja hätäpäivä raskas kun päälle saa
Ja tukala ja ankea on aika
Se sana tenhovainen se kansat nostattaa
Ja kauvas käy sen lumoava taika
Ja silloin sana kaikuu: isänmaa eläköön
Ja rauha yksityisen sen tieltä väistyköön
Ja etu menköön, ajallinen onni.”
Irrallisten aseellisten joukkojen aseista riisuminen
(Lyhentämätön versio vastineesta Tampereen Sanomien kirjoitukseen Aamulehdessä 28.1.1918)
”Tähän kysymykseen on meidän vielä täytymys palata, vaikka käsittääksemme olemme ajatuksemme siitä lausuneet riittävän selvästi. Mutta kun Tampereen Sanomain kronikoitsija sunnuntaina sanoo meidän vaatineen hallituksen käskyjen alaisia suojeluskuntia aseista riisuttavaksi, niin tulee meidän sellainen väärinkäsitys torjua.”
”Me olemme lähteneet siitä perustuksesta, että oikeusvaltiossa kuuluu järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen hallitukselle ja että sen vuoksi maassa ei saa olla muuta aseistettua väkeä kuin hallituksen käskyjen alaisina. Tämän ajatuksen tunnusti Tampereen Sanomat torstaina pääkirjoituksessaan aivan oikeaksi, jonka vuoksi olemme merkinneet, että meidän kantamme asiassa oli aivan sama. Varsinkin Suomessa, joka kunnallisine ja valtiollisine tasa-arvoineen on maailman kansanvaltaisin valtio, tulisi kaikkien kansalaisten ja kaikkien puolueiden luottamukselle uskoa järjestyksen ylläpidon huolehtimisen hallitukselle. Nykyinen sekasorto ja anarkia maassamme on kaikkea järjellistä pohjaa vailla, se on villitystä, joka tuottaa tuhoa koko kansalle, kaikille kansankerroksille ja etenkin vähäväkisille, jos ei hallitus tarmokkaasti käytä tai pysty käyttämään eduskunnan sille antamaa valtaa lujan järjestysvallan luomiseksi.”
”Me olemme, kuten sanottu, vaatineet kaikkien virallisten, hallituksen käskyjen ulkopuolella olevien aseellisten joukkojen riisumista. Ja tässä kannassa edelleen horjumatta pysymme. Mutta sen jälkeen kun suojeluskuntien eli nk. valkoisten kaartien taholta on tarjottu aseet hallituksen käytettäväksi ja sen jälkeen kun asiasta on puhe ollut eduskunnassakin ja kun hallitus on julistanut nämä suojeluskunnat, jotka ovat perustetut laillisissa rajoissa ja itsepuolustuksessa, hallituksen käskyjen alaisiksi joukoiksi, ei meidän vaatimuksemme niihin sovellu, koska ne toimivat hallituksen määräyksiä noudattaen yksinomaan järjestyksen ylläpitämiseksi ja epäjärjestyksen estämiseksi. Ne ovat isänmaan ja kansan laillinen vartioväki ja sellaisina puolustavat puolueettomasti koko isänmaata ja koko kansaa anarkistien kumouksilta ja pahantekijäin konnanteoilta. Se tai ne, jotka asein nyt menevät näitä hallituksen joukkoja vastaan, eivät ole muita kuin kapinoitsijoita tai rikoksellisia mellastajia.”
”Valkoiset kaartit ovat saaneet isänmaallisen tehtävän osakseen, suurimman mitä miesten osaksi voi langeta: isänmaan ja kansan pelastamisen perikadosta. Korkean tehtävänsä ne toivottavasti jalosti täyttävät sillä lujuudella ja oikeudentuntoisuudella, jota isänmaan pelastustyön suorittaminen edellyttää.”
”Hämeen kansa on jäykkää ja hidasta. Mutta kun tosi tulee, niin se ei epäröi, vaan tarttuu toimeen, varsinkin silloin kun kuntoa ja miehuutta tarvitaan. Hämeen vapaa talonpoika ja kaikki muut rehelliset suomalaiset, jotka pitävät kiinni siitä, että maata on lailla hallittava nouskoot varjelemaan omaa ja Suomen kansan onnea. Kansan parhain voimin on mahdollisuus päästä pois näistä epäjärjestyksistä, jotka nyt uhkaavat isänmaatamme perikadolla.”
Punakaartilaisanarkia saa yhä vakavamman luonteen
(Otteita uutisista Aamulehdessä 28.1.1918)
Vakava tilanne Helsingissä
Punakaartilaisten kokoontuminen
”Kuten Aamulehdessä jo eilen kerrottiin, alkoivat punakaartilaisjoukot lauantaina Helsingissä ja sen lähistöllä liikehtimisensä. Lauantai-iltana sytytettiin sikäläisen Työväen talon torniin tätä ilmaiseva merkkituli ja sen johdosta alkoi aseistettuja kaartilaisia liikkua kokoontumispaikkoihin.”
”Myöskin Helsingin läheiset punakaartit ovat saaneet määräyksen asettua liikekannalle.”
Rautatieliikenne Helsinkiin loppunut
”Sunnuntaina päivällä ilmoitettiin Aamulehdelle Helsingistä, että punakaartilaiset ovat vallanneet sikäläisen rautatieaseman ja ehkäisseet kaikkien junien lähtemisen kaupungista. Sen jälkeen kuin matkalla olevat junat ovat saapuneet pääkaupunkiin, ei liikenne enää jatkune. Virkailijat ovat poistuneet asemalta.”
Porvarillisten lehtien ilmestyminen ehkäisty
”Sunnuntaina klo puoli neljä ilmoitti Helsingin kirjeenvaihtajamme punakaartilaisten tunkeutuneen sikäläisten porvarillisten lehtien, nimittäin Uuden Suomettaren, Helsingin Sanomain ja Hufvudstadsbladetin kirjapainoihin ja toimituksiin sekä ottaneen ne haltuunsa. Lehtien ilmestymisestä ja sähkösanomien jakamisesta ei näin ollen saata tulla kysymystä.”
Helsingin punakaartin julistus Helsingin asukkaille
”Viime yön seutuvilla on punakaarti Helsingissä naulannut julki julistuksia, joissa kehotetaan Helsingin rauhallista väestöä pysymään poissa kaduilta ”taistelujen aikana lahtarikaartien kanssa”, koska punakaarti ei muka tahdo vuodattaa viatonta verta.”
Viittauksia kansalaissodan syihin
(Alkuosa edellä mainitun otsikon alla olevasta tekstistä Aamulehdessä 7.4.1918)
”Vuosikausia on meidän maassamme kasvatettu joukko ihmisiä pedoiksi. Mitä tunnottomimmalla valheellisuudella ja mitä kieroimmalla vääristelyllä on eksytetty ja harhaanjohdettu sosialistisia laumoja. Epäsiveellisellä ja epäinhimillisellä agitaatiolla on lakkaamatta kasattu heihin epäluuloa ja vihaa järjestettyä yhteiskuntaa vastaan, opetettu vieroksumaan lakeja, halveksimaan uskontoa ja sivistystä.”
”Tämä oli kamalaa, harkittua valmistelua siihen veriseen sisälliseen sotaan, jonka pyörteissä parhaillaan elämme. Tämä häpeä ja kirous tuli isänmaamme ja kansamme osaksi sosialistijohtajien inhottavan vallanhimon vuoksi. Tarkoituksellisesti ja tietoisesti he kasvattivat riettaan sanomalehdistönsä ja muun mustan yllytystönsä kautta pimennetyistä joukoista itselleen tahdotonta kätyriä, jonka avulla tahtoivat kiivetä valtaan keinolla millä tahansa. Säälimättömästi ja kavalasti he ovat muokanneet sosialismin rikolliseksi anarkiaksi ja häpeälliseksi huliganismiksi. Varsinkin viime vuoden marraskuusta lähtien he ovat lietsoneet vihaa ja vimmaa järjestystä kansan isänmaallista enemmistöä kohtaan.”
Vuonna 1918 julkaistut tekstit loppuvat tähän.
Kansalliskirjaston digitaalisesta arkistosta voi tarkastella tammikuun 28. päivän sekä huhtikuun 7. päivän lehtiä kokonaisuudessaan.
Tampereesta tuli sisällissodan keskus. Kaupunki kärsi suuria vahinkoja. Suojeluskuntalaiset katselevat ruumiita Hämeenkadun ja Pellavatehtaankadun kulmassa taistelujen jälkeen keväällä 1918.
Professori Pertti Haapala: Kupliintuminen oli todellista myös vuonna 1918
Kysyimme Tampereen yliopiston historian professori Pertti Haapalalta, millaisessa Suomessa edellä nähtyjä Aamulehtiä luettiin.
Pertti Haapala on Aamulehden Valo-palkinnon saajaehdokas. Haapala kuvattiin Tampereen yliopiston keskustakampuksen Päätalon aulassa keskiviikkona 17. marraskuuta.
Millainen ilmapiiri Suomessa ja Tampereella oli tammikuussa 1918?
”Suomen ilmapiiri oli kovin jännittynyt, koska tilanne oli niin sekava. Maassa ei ollut uskottavaa poliittista johtoa, ja politiikka oli sekaisin.”
”Tampereella oltiin varsin odottavalla kannalla. Ei oltu oikein tietoisia, mitä Suomessa ja Venäjällä tapahtuu. Vielä marras-joulukuussa Tampereella ei lainkaan uskottu sotimisen mahdollisuuteen. Kummallakin puolella oltiin melko rauhallisia, Aamulehdessäkin kirjoitettiin paljon sen puolesta, että nyt täytyisi pitää pää kylmänä. Aamulehti oli melko maltillinen verrattuna moneen muuhun porvarilliseen lehteen.”
”28. tammikuuta punaisten kaappaus Helsingissä oli jo alkanut. Tilanne muuttui ihan toisen tyyppiseksi. Siihen oli ikään kuin pakko reagoida, ja kielenkäyttö lehdessä koveni.”
Millainen oli tiedotusvälineiden rooli sisällissotaan ajautumisessa?
”Varsin suuri. Suomessa luettiin tuohon aikaan paljon sanomalehtiä, ja niissä raportoitiin asiasta joka päivä. Käytettiin hyvin karkeaa kieltä. Mielipiteiden kärjistyminen syksyllä 1917 johtui aika pitkälle silloisten puoluelehtien häpeämättömästä propagandasta, jossa kaikki ongelmat pantiin jonkun muun syyksi.”
Mitä ajatuksia herää tammikuun 28. päivän ja huhtikuun 7. päivän Aamulehdistä?
”Tammikuun lopun etusivulla porvarillinen lehti toteaa tilanteen: punakaartilaiset ovat aloittaneet kapinan Helsingissä. Asetelma on jo täysin selvä: me vastaan he. Tässä ei enää yritetä ymmärtää toista osapuolta. Etusivulla on tällainen hätähuuto isänmaan puolesta. Mutta tämä ei ole aktiivinen sodanjulistus, tässä vaaditaan maahan järjestystä.”
”Tässä vaiheessa tilanne oli sama myös toisella puolella. Kansan Lehti kirjoitti räikeästi, miten porvarit aikovat hyökätä heidän kimppuunsa. Pitää muistaa, että Suomessa ja Tampereella oli edelleen ihmisiä, joiden mielestä rauhan hyväksi pitäisi yhä tehdä töitä. Nämä puheenvuorot eivät enää tässä vaiheessa päässeet lehteen.”
”Huhtikuussa Tampereen taistelun jälkeen Aamulehden sävy on entistä jyrkempi ja lehti on tyypillisen yksipuoleinen. Kaikki pahuus johtuu toisesta puolesta, vain se puoli ampuu ja tappaa. Oma rooli unohtuu kokonaan.”
Millaista tiedonkulku oli sodan aikana, kun monet lehdet eivät ilmestyneet?
”Ihmiset kuulivat asioita toisiltaan, olivat paljon tekemisissä keskenään. Kirjoittelivat jonkin verran. Soittelivat paljon, se oli pitkälle talveen mahdollista. Paljon haluttiin tietää toisista ihmisistä. Jos oli vaikeaa pitää yhteyttä julkisesti, järjestettiin kaikenlaisia peitettyjä tapaamisia.”
”Kaarlo Tiililän (Tampereen suomalaisen yhteiskoulun entinen rehtori) päiväkirjat on hyvä teos siitä, mitä tapahtui sodan aikana. Hän raportoi sodan kulusta arkielämän tasolla Tampereella: mitä hän tietää, mitä hän kuulee.”
Kuinka hyviä lähteitä vanhat sanomalehdet ovat ja mitä niitä lukiessa kannattaa pitää mielessä?
”Ne ovat hyviä lähteitä ja hyvin saatavilla. Mutta kannattaa olla varovaisempi kuin aikalaislukijat. Kaikki jutut eivät yksinkertaisesti pidä paikkansa. Väkivaltaa ja toisten puolueiden kantoja liioiteltiin räikeästi. Näin näyttää olevan kaikkien sotien aattona.”
”Se on surullista ja monelle ajalle tyypillistä. Varsinkin nykypäivänä puhutaan paljon kupliintumisesta. Kyllä se oli tuohonkin aikaan ihan todellista.”
Lue lisää: Aamulehti kertoo Tampereen taistelusta päivä päivältä huhtikuun alkuun saakka