Joulukuussa 1939 Aamulehden etusivu kertoi sodan alkaneen - Kulttuuri - Aamulehti

Joulukuun 1. päivä vuonna 1939 Aamulehden etusivu kertoi sodan alkaneen – Tampereen kehitys oli ollut hyvällä tolalla: ”Arkielämän kannalta sota tuli tosi väärään aikaan”

Tässä jutussa julkaisemme sellaisinaan 1. joulukuuta 1939 ilmestyneen Aamulehden etusivun uutiset, joissa kerrotaan Suomen olevan sodassa. Artikkelin lopussa Tampereen yliopiston historian professori Pertti Haapala kertoo, millaisessa ilmapiirissä nuo uutiset ilmestyivät.

Tältä näytti Aamulehden etusivu 1. joulukuuta 1939.

1.12.2021 6:00

Aamulehti

Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939. Tältä näytti Aamulehden etusivu seuraavana päivänä. Kuvan alta löytyvät etusivun tekstit muuttelemattomina:

Kaikki alla olevat tekstit ovat peräisin 1. joulukuuta 1939 Aamulehdestä, kunnes toisin sanotaan.

Sotamarsalkka Mannerheim puolustusvoimain ylipäälliköksi.

(Tiedote Aamulehden etusivulla)

”Tasavallan presidentti antoi eilen seuraavan päiväkäskyn: Valtioneuvostossa tänään tekemälläni päätöksellä luovutan Suomen tasavallan puolustusvoiman ylimmän päällikkyyden sotapäällikkö, vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheimille.”

Kyösti Kallio, tasavallan presidentti.

Venäläisten eiliset hyökkäykset

(Lyhentämätön versio näin otsikoidusta artikkelista Aamulehden 1.12.1939 etusivulla)

Puolustusministeriön sanomatoimisto ilmoittaa torstaipäivän tapahtumista seuraavaa:

”Venäläiset ylittivät torstaiaamuna ilman sodanjulistusta useissa kohdin rajan. Monin paikoin maahan tunkeutuneet joukot lyötiin heti takaisin rajan taakse. Eräissä kohdin hyökkääjä kuitenkin aluksi sai jalansijaa, mutta iltapäivällä venäläisten eteneminen pysäytettiin kaikkialla. Kannaksella valmistelivat ja tukivat venäläiset hyökkäystään voimakkaalla tykistötulella. Käsnäselässä Laatokan pohjoispuolella tuhottiin torstaina kaksi venäläistä hyökkäysvaunua, samoin Kannaksella. Omat joukkomme eivät missään ylittäneet rajaa.”

”Päivän kuluessa venäläiset lentokoneet etukäteen varoittamatta pommittivat useita paikkakuntia. Helsinkiä pommitettiin kaksi kertaa. Pommitus kohdistui kokonaan siviiliväestöön ja muodostuivat sen seuraukset tuhoisiksi, kun useita asuinrakennuksia luhistui ja syttyi palamaan. Uhrien, jotka etupäässä ovat naisia ja lapsia, määrää ei vielä tiedetä. Lisäksi pommitettiin Viipuria, missä kolme pientä rakennusta syttyi tuleen, samoin Ensoa, jossa sairaala tuhoutui. Edelleen pommitettiin Lahtea, jossa aineelliset vahingot olivat mitättömät, mutta jossa neljä henkeä menetti henkensä ja 13 haavoittui, kaikki siviilihenkilöitä. Lisäksi pommitettiin päivän kuluessa Hankoa, jossa yksi henkilö sai surmansa, Kotkaa, Kittilää, Kemijärveä ja Petsamoa. Vauriot näissä paikoissa ovat varsin vähäiset.”

”Venäläisten lentohyökkäyksen aikaan ammuttiin Sakkolassa alas kaksi pommikonetta ja Helsingissä ensimmäisen pommituksen aikana yksi pommikone.”

”Venäläiset lentokoneet pommittivat niin ikään rautatietä Utin ja Kaipiaisten luona. Näistä hyökkäyksistä ei ollut tulosta.”

”Venäläisten laivasto pommitti päivän aikana Seiskaria ja joitakin rannikkoseutuja.”

”Joukkojemme mieliala on rohkea ja innostunut ja kansa suhtautuu tapahtumiin tyynesti ja päättäväisesti.”

Suomella ei muuta keinoa kuin taistella vapautensa ja olemassaolonsa puolesta

(Lyhentämätön versio Aamulehden etusivulla 1.12.1939 julkaistusta näin otsikoidusta artikkelista.)

Ulkoministeri Erkon radiopuhe Amerikkaan

”Ulkoministeri Erkko piti eilen radiossa Amerikkaan osoitetun radiopuheen, jossa hän selosti kaikkia niitä Suomen hallituksen toimenpiteitä, joilla se on koettanut löytää Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisille neuvotteluille rauhallisen ratkaisun. Hän mainitsi, ettei Suomi ole antanut pienintäkään aihetta Neuvostoliiton nyt omaksumaan hyökkäysasenteeseen, vaan on kaikin käytettävissä olevin keinoin yrittänyt neuvottelutietä ratkaista erimielisyydet. Ulkoministeri lausui, että Suomi on joutunut hyökkäyksen uhriksi kaikista rauhanponnistuksistaan huolimatta ja ettei sillä ole nyt muuta keinoa kuin koettaa kaikin käytettävissä olevin voimin taistella vapautensa ja olemassaolonsa puolesta. ’Siitä huolimatta, että näin on asiainlaita’, lausui ministeri Erkko, ”emme ole sokeina tähän taisteluun ryhtyneet, vaan viimeiseen saakka ja edelleenkin olemme valmiit ristiriitaisuuksien selvittämiseen sovintoteitse.” Ulkoministeri päätti puheensa pienen demokraattisen Suomen kansan terveisiin suurelle Amerikalle, joka on tukenut Suomea tänä koettelemuksen hetkenä.”

Amerikka tarjonnut välitystä

(Otteita uutissähkeistä Aamulehden 1.12.1939 etusivulla)

Moskova, Berliinin kautta, 30.11. (STT) Yhdysvaltain täkäläisen suurlähetystön sanomalehtien edustajille antaman tiedon mukaan on Yhdysvaltain Moskovassa oleva asiainhoitaja Walter Thurst on torstaina heti klo 12 jälkeen Itä-Euroopan aikaa käynyt asiainkansankomissaarin apulaisen Potemkinin luona. Hänen tehtävänään oli tarjota Neuvostohallitukselle hyviä palveluksia välityksen aikaansaamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton selkkauksessa.”

Washington, 30. 11, (STT) Presidentti Roosevelt neuvotteli torstaina heti palattuaan Washingtoniin Warnspringistä ulkoministeri Hullin kanssa Suomen asioista. Sodan syttymisen jälkeen ei mikään tapaus ole niin suuresti järkyttänyt Amerikan yleistä mielipidettä kuin Suomen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäysten herättämää inhoa lisää se, että hyökkäystoiminta samalla on suora haaste Yhdysvaltoja vastaan.”

”Torstaina tuli tunnetuksi, että eräs Neuvostoliiton lähetystön virkamies oli ilmoittanut Amerikan hallitukselle, ettei hän pidä Yhdysvaltain tarjousta ’hyvästä avusta’ Suomen—Venäjän selkkauksessa asiallisena. Suomen Washingtonin-lähettiläs on sen sijaan ilmoittanut Suomen mitä mieluimmin hyväksyvän Amerikan tarjouksen.”

Washingtonissa uskotaan yhä neuvottelumahdollisuuksiin.

Washington, Havasin kautta, 30. H. (STT) Se, että Suomi ei ole Julistanut sotaa, on herättänyt tyydytystä Amerikan pääkaupungissa, missä edelleenkin toivotaan olevan mahdollisuuksia neuvottelujen aikaansaamiseen Neuvostoliiton kanssa, vaikka Moskovan hallitus hylkäisi Amerikan välitystarjouksen.”

Ministeri Procopé presidentti Rooseveltin luona.

Washington, Reuterin kautta, 30.11. (STT) Valkoisesta talosta ilmoitetaan, että presidentti Roosevelt tulee myöhään tänä iltana keskustelemaan Suomen ministerin Procopén kanssa. Presidentti tulee sen jälkeen jälleen neuvottelemaan tilanteesta ulkoministeri Hullin kanssa.”

”Ministeri Procopé on koko päivän ollut alituisessa kosketuksessa Amerikan ulkoministeriöön. Odottamatonta ilmoitusta, että hän tulee käymään Valkoisessa talossa, pidetään täällä merkkinä presidentti Rooseveltin vilkkaasta henkilökohtaisesta mielenkiinnosta Suomen ja Neuvostoliiton välistä kysymystä kohtaan.”

Sotilaallisen avun antamista Suomelle kannatetaan Englannissa

(Otteita uutissähkeistä Aamulehden 1.12.1939 etusivulla)

Ranskassa tuomitaan Neuvostoliiton hyökkäys jyrkästi .

”Pariisi, 30. 11. (STT) Havasin toimiston Lontoon—kirjeenvaihtaja ilmoittaa: Brittiläisen yleisen mielipiteen instituutin toimittamassa äänestyksessä on 42 pros. äänestäjistä kannattanut sotilaallisen avun antamista Suomelle ja 38 pros. sitä vastustanut. Täällä ollaan sitä mieltä, että Suomelle annettavan avun täytyy olla rajoitettua maantieteellisten olosuhteiden vuoksi. Kun Englanti on jo sodassa Saksan kanssa, ei Englannin apu muodostu miksikään palvelukseksi Suomelle, vaan se saattaisi antaa maalle vääriä toiveita. Asian moraalisesta puolesta on kuitenkin vain yksi mielipide olemassa.”

Pariisi, 30.11. (STT) Pariisissa tuomitaan jyrkästi Neuvostoliiton sotilaallinen hyökkäys Suomea vastaan sitä suuremmalla syyllä, kun se tapahtui vain muutamia tunteja sen jälkeen kun Yhdysvallat olivat tarjonneet ’hyvää palvelua’. Diplomaattisissa piireissä arvellaan, että Saksa on yrittänyt taivuttaa Suomen hallitusta myönnytykseen Neuvostoliiton vaatimuksiin ja samalla luvannut, että Saksa esittäisi Neuvostoliitolle vahinkojen rajoittamista.”

Aamulehdessä 1. joulukuuta 1939 ilmestyneet tekstit loppuvat tähän.

Lehden voi lukea kokonaisuudessaan Kansalliskirjaston digitaalisessa arkistossa.

Tamperetta pommitettiin tammikuussa 1940 kolme kertaa. Tässä Aamulehden kuvaajan Eero Trobergin otos pommitetusta, sammutusvesien jäädyttämästä Ruuskasen talosta. Myös Aamulehden painoon osui pommeja.

Professori Pertti Haapala: ”Kyllä tämä kuva on pantu tarkoituksella herättämään luottamusta”

Kysyimme Tampereen yliopiston historian professori Pertti Haapalalta, millaisessa Suomessa luettiin talvisodan ajan Aamulehteä ja mitä ajatuksia tuolloin ehkä herätti etusivun kuva Mannerheimista.

Pertti Haapala on Aamulehden Valo-palkinnon saajaehdokas. Haapala kuvattiin Tampereen yliopiston keskustakampuksen Päätalon aulassa keskiviikkona 17. marraskuuta.

Minkälainen ilmapiiri Tampereella oli 1. joulukuuta 1939, kun äskeinen lehti ilmestyi?

”Uutinen oli varmasti järkyttävä. Sisällissodasta oli vasta 20 vuotta. Viime vuodet olivat olleet hyviä Tampereen kehityksen kannalta. 1930-luvun lama oli ohi, elintaso vihdoin nousemassa. Kaupungin työllisyys oli hyvä ja kouluja rakennettu paljon lisää. Arkielämän kannalta sota tuli tosi väärään aikaan. Pettymys oli varmasti merkittävä.”

”Sodan mahdollisuudesta oli tietenkin syksy puhuttu. Tiedettiin, että Neuvosto-Venäjän kanssa neuvoteltiin sen välttämisestä. Tiedettiin, mitä ulkomailla tapahtuu, miten aggressiivinen Saksa oli. Venäjää pelättiin vanhastaan. Jotain osattiin odottaa tapahtuvan. Osa ajatteli syksyllä, että miksi Venäjä hyökkäisi. Osa oli varma, että se haluaa hyökätä.”

Joukkojemme mieliala on rohkea ja innostunut ja kansa suhtautuu tapahtumiin tyynesti ja päättäväisesti”, viestittiin Puolustusministeriöstä. Millainen suhtautuminen oikeasti mahtoi olla?

”Kansa oli kovin epätietoinen. Ei suomalaisilla mitään intoa tähän sotaan ollut. Oli ikään kuin pakko sopeutua. Ja ihmiset sopeutuivat, Suomessa ei tapahtunut laajaa kieltäytymistä sotimisesta. Mutta jos olisivat saaneet valita, varmasti olisivat ajatelleet toisin.”

”Ei tämä ole niin selkeää, miltä lehdessä näyttää. Lehti näyttää, mitä on tapahtunut, eikä vaihtoehtoja ole. Siinä katoaa mielestä, oliko vaihtoehtoja vähän aikaisemmin. Ei niihin enää tässä tilanteessa palata.”

Etusivun ainoassa kuvassa komeilee Mannerheim. Miten häneen suhtauduttiin Tampereella?

”Kaksijakoisesti. Totta kai Mannerheim muistettiin valkoisen armeijan ylipäällikkönä, mutta hän oli sittemmin esiintynyt aika tasoittavasti monessa yhteydessä. Tuohon aikaan hänellä oli jo mainetta ”ainoana järkevänä poliitikkona Suomessa”. Kyllä tämä kuva on pantu tarkoituksella herättämään luottamusta.”

”Mannerheim kävikin sota-aikaan Tampereella, vieraili asetehtailla ja niin edespäin. Esiintyi muutenkin varsin sovittelevasti ja korosti, että enää ei pidä kysyä, missä kukin oli vuonna 1918.”

Mannerheimiin on suhtauduttu Tampereella ristiriitaisesti. Mannerheimin patsas seisoo Leinolassa kalliolla, jolta Mannerheimin tiedetään seuranneen sisällissodan taisteluita.

Millainen oli tiedotusvälineiden rooli talvisodassa?

”Suomessa oli tietenkin sensuuri koko sota-ajan. Lehdet yksinkertaisesti valjastettiin tähän ponnistukseen luomaan yhteishenkeä. Ihmiset omaksuivat sen, mutta en menisi sanomaan, että heitä pelkällä propagandalla saatiin mukaan. Kyllä ihmiset jo osasivat erottaa propagandatyylin muusta tyylistä, ja varmasti ymmärsivät, että nyt on kriisi, nyt puhutaan näin.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut