Tällainen oli historian ensimmäinen Aamulehti: ”Uuden kirkon valmistuminen ja vihkiminen, joka tapahtui marraskuun 27 p:nä, on tällä kertaa kaupunkimme huomattavin tapahtuma”

Aamulehden historian ensimmäisessä numerossa oli vain neljä sivua, mutta asiaa riitti. Aleksanterin kirkon vihkiäisissä ei meinannut kuulla puhetta, ja Yläneellä tapettiin susi, tiesi Aamulehti kertoa 3. joulukuuta 1881. Aamulehden ensimmäinen numero on kokonaisuudessaan luettavissa juhlanumeron välissä. Sen voi lukea 3. joulukuuta näköislehdestä.

Aamulehden nollanumerossa oli neljä sivua. Se ilmestyi 3. joulukuuta 1881.

3.12.2021 6:30

Aamulehti

Maailman ensimmäinen Aamulehti ilmestyi päivälleen 140 vuotta sitten.

3. joulukuuta 1881 oli lauantai. Historiankirjat tietävät kertoa päivän merkittävimmäksi tapahtumaksi, että walesilainen tutkimusmatkailija, ”tohtori Livingstone, otaksun” -lausahduksestaan kuuluisa Henry Morton Stanley perusti Leopoldvillen. Se edisti belgialaisten kuninkaan Leopold II:n kolonalisointisuunnitelmaa Kongossa.

Seuraavana päivänä oli sunnuntai ja silloin ilmestyi maailman ensimmäinen Los Angeles Times.

Julkaisemme 140-vuotisjuhlan kunniaksi Aamulehden nollanumerona tunnetun näytenumeron näköispainoksen. Se löytyy liitteenä perjantain 3. joulukuuta 2021 lehden välistä. Pääset lukemaan lehden myös näköislehtenä verkossa.

Tampere ja Aamulehti

Vuosi 1881

Fredrik Jalander, Aamulehden ensimmäinen päätoimittaja.

Tampereella asukkaita: 14 085. Tampere kiri Viipuria ja teki nousua Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi.

Finlayson oli Suomen suurin teollisuuslaitos ja Plevna Suomen suurin teollisuussali.

Kunnallispolitiikan puheenaiheet: Uuden raatihuoneen rakentaminen, suomenkielisen oppikoulun perustaminen, vesijohdon vetäminen ja viina.

Tällaiselle Tampereelle perustettiin suomenmielinen Aamulehti tukemaan kansanvaltaa ja kristillis-siveellistä maailmankuvaa. Lehden ensimmäinen päätoimittaja (1881–1884) oli filosofian maisteri ja lennätinpäällikkö Fredrik Jalander. Häntä on kuvattu tiukaksi suomalaisuusmieheksi, jonka pääkirjoitukset kuitenkin käännettiin Aamulehden sivuille ruotsin kielestä.

Tampereen lehtikenttä: Ennen kuin Aamulehti perustettiin, vuonna 1866 perustettu Tampereen Sanomat oli kaupungin ainoa sanomalehti. Ennen Aamulehteä Tampereella ehti noin vuoden verran toimia myös sanomalehti Koi. Vastavetona Aamulehdelle perustivat Tampereen ruotsinkieliset ja -mieliset vuonna 1882 Tammerfors Aftonbladin.

Lue lisää: Nämä rakennukset ja yritykset olivat olemassa Tampereen seudulla jo vuonna 1881, kun Aamulehti alkoi ilmestyä – Osarassa voidaan viljellä ja Aleksanterin kirkossa laulaa seuraavatkin 140 vuotta

Nelisivuinen lähtölaukaus

Alkuperäistä nollanumeroa painettiin 6 500 kappaletta. Painopaikka oli Helsinki.

Oma painokone oli kyllä tilattu Tampereelle jo syyskuun 1881 puolivälissä, noin viikko sen jälkeen kun siistiksi luonnehditussa ravintola Toivossa oli allekirjoitettu Tampereen Kirjapainon – varta vasten Aamulehteä julkaisemaan perustetun osakeyhtiön – perustamiskirja. Woelmerin tehtailta Berliinistä tilatut koneet olivat kuitenkin käyttökunnossa vasta vuodenvaihteessa.

Semmoistakin oli ennen kirjapainon perustamista, omien painokoneiden tilausta ja Helsingin Kirjapaino-yhtiön avun puoleen kääntymistä väläytetty, että voitaisiinko Tampereen lehtikentän uutta tulokasta kenties painaa Hagelbergin painossa, jota kaupungin toistaiseksi ainoa sanomalehti Tampereen Sanomat käytti. Se ei sopinut. Lämmetty ei myöskään ehdotukselle, että uutta lehteä pykänneet suomenmieliset ostaisivat koko Tampereen Sanomat.

Nollanumerosta tuli nelisivuinen lähtölaukaus Aamulehdelle. Näytenumeroa levitettiin pääosin Uuden Suomettaren ja Hämeen Sanomien mukana. Tampereella sitä jaettiin jonkin verran myös omin voimin.

Kirkko vihittiin, susi tapettiin

”Uuden kirkon walmistuminen ja wihkiminen, joka tapahtui marraskuun 27 p:nä, on tällä kertaa kaupunkimme huomattawin tapahtuma.”

Aamulehti on ollut syntymästään asti ollut ennen kaikkea uutislehti. Siispä asiaan sopii, että lehti pääsi heti näytenumeronsa toisella sivulla kertomaan merkittävän tamperelaisen uutisen: Theodor Deckerin suunnittelema Aleksanterin kirkko oli valmistunut Tampereen kaupunkiseurakunnan uudeksi pääkirkoksi. Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II, jonka mukaan kirkko on nimetty, oli kuollut kahdeksan kuukautta aiemmin.

Aamulehden uutisesta voi päätellä, ettei vihkimistilaisuus sujunut aivan suunnitellusti, sillä ”ääretön kansan paljous ja siitä syntynyt humina teki, ettei puhujan sanoja woitu kuulla yleisesti”. ”Suuren suurta soitto- ja laulukuntaa” kuitenkin ylistettiin, ja Hoosianna-hymnin kirjoitettiin olleen ”juhlallisuuden korkein aste”.

Aleksanterin kirkko ja Aamulehti ovat ikätovereita. Tällainen oli näkymä kirkontornista itään 1880-luvun loppupuolella.

Aleksanterin kirkko elokuussa 2021.

Uutisrintamalla vaikutti olleen muutenkin virkeää. Aamulehti kertoi muun muassa, että Finlaysonin puuvillatehtaan kirkkoon oli saatu kaksi rautauunia. Nokian tehtaille oli perustettu torvisoittokunta. Uusia palosääntöjä tarkastamaan oli asetettu komitea. Yläneellä oli tapettu susi.

Susiuutiset ovat aina herättäneet kiinnostusta ja tunteita. Melkoisen tunteenpaloinen oli Aamulehdenkin tapa Yläneen hukan poismenosta kertoa:

”Wihdoin wiimeinkin on susi saatu pois hengiltä Länsi-Suomessa, jossa nuo pedot kammottawalla tavalla owat lapsia surmanneet. Renki Wilhelmi Samulinpoika Rolinummen kylästä Yläneen pitäjästä on näet menneen kuun 23 p:nä loukulla saanut suuren koirassuden.”

Lihavia skuuppeja ja ranskalaisia vaikutteita

Nollanumeron jälkeen kului kuukauden päivät ennen kuin ensimmäinen varsinainen Aamulehti ilmestyi 4. tammikuuta 1882. Tästä eteenpäin lehti alkoi ilmestyä kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin aamukahdeksalta.

Omat painokoneet oli saatu kuntoon, mikä tarkoitti, että lehti pystyttiin tekemään alusta loppuun Tampereella. Painokone oli käsinveivattava. Paperit leikattiin sivuiksi veitsellä.

Varhaisia etusivuja hallitsivat päivälistat, jotka sisälsivät aukiolotietoja ja kirkollisia asioita. Ilmoituksia sijoitettiin lehden alkuun ja loppuun. Nollanumeron etusivulla mainostettiin Wilhelm Sandbergin rautakauppaa. Takasivulla tukkukauppias, kunnallispoliitikko ja suurlahjoittaja Gustaf Fredrik Ahlgren myi Saksan omenia astioittain.

Tuohon aikaan uutisia ei juuri otsikoitu. Mehevä uutinen saatettiin lihavoida. Näin tehtiinkin Aamulehden ensimmäisessä varsinaisessa numerossa, kun lennätinsanomalla oli saatu tieto, että Wehmaalla on wenäläinen susimetsästäjä ampunut wanhan naaras-suden joka luultawasti on lapsien syöjä peto.

Uutisten ja pääkirjoitusten lisäksi toimituksellisiin teksteihin kuului esimerkiksi kaunokirjallisia jatkokertomuksia. Aamulehden 130-vuotishistoriikin kirjoittaneen tutkija ja toimittaja Jyrki Pietilän (1949–2015) mukaan ne omaksuttiin Aamulehteen ranskalaisista sanomalehdistä.

Alkuaikojen Aamulehdissä kaikki toimitukselliset tekstit olivat fraktuuraa. Helppolukuisempaa antiikvaa ei ennen vuotta 1888 käytetty kuin ilmoituksissa. Nollanumeron lukuohje: kärsivällisyyttä ja tarkkaa silmää.

Jutun pääasiallisina lähteinä on käytetty Jyrki Pietilän teosta Elämästä ihmiselle – 130-vuotiaan Aamulehden historia, sekä Aamulehden tekstiarkistoa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut