Suomeen suunnitellaan koko maan yhteistä digikirjastoa: ”Kirjaston pitää luoda itsensä uudelleen” - Kulttuuri - Aamulehti

Suomeen suunnitellaan koko maan yhteistä digikirjastoa: ”Kirjaston pitää luoda itsensä uudelleen”

Käytettävä sovellus ei riitä, tarvitaan myös rahoitusta tekijänoikeuksiin, Kirjailijaliitto sanoo.

Poikkeuksellinen vuosi on vaikuttanut myös kirjastojen toimintaan. Tämä kuva on otettu pääkirjasto Metsossa toukokuussa 2020, jolloin koronaepidemian takia suljettu pääkirjasto Metso avautui osittain varausten noutoa varten ­

23.2. 15:06

Suomessa on käynnissä hanke, jossa selvitetään yhden luukun e-kirjaston perustamista Suomeen.

Päämäärä on koko Suomen digitaalinen kirjasto, jonka kokoelmaan koko kansa pääsee esteettömästi.

Yhtenäisen palvelun kautta voisi lainata sähköisiä kirjoja ja äänikirjoja. Ehkä mukana olisi myös lehtiä ja muuta digitaalista aineistoa.

– Olisi se yksi luukku, että asiakas pääsisi helpommalla, sanoo hanketta vetävä Virva Nousiainen-Hiiri, Kirjastoverkon yhteisten palveluiden päällikkö.

Auki jo 2023?

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoituksen selvityksen toteuttamiseen tammikuussa 2020. Valtion budjettiin myönnettiin hankkeen edistämiseen lisärahoitusta miljoona euroa joulukuussa 2020.

Projekti alkoi koronaviivästysten jälkeen viime syksynä. Siinä on järjestetty esimerkiksi workshopeja, joissa on koko kirjallisuusalan ”ekosysteemin” kanssa mietitty parasta toteutusta.

Selvityshanke valmistuu huhti–toukokuussa. Jos asiat etenevät, voisi valtakunnallinen digikirjasto aueta vuonna 2023.

Vielä pitää päättää, millainen on hallintamalli ja miten kirjastoja pyörittävät kunnat ovat mukana.

Kirjaston asiakkaalle tärkeää on, että alusta on sujuva käyttää. Esimerkiksi pääkaupunkiseutujen Helmet.fissä on nykyisin monia erilaisia palveluita sähköisen aineistojen kuluttamiseen. Ne ovat monille liian monimutkaisia.

Tarkoitus ei ole rakentaa alustaa vaan käyttää olemassa olevia palveluita. Mallia asiakaskokemukseen, lisensointiin ja hallintoon otetaan esimerkiksi Tanskan yleisistä kirjastoista ja New Yorkin kaupunginkirjastosta.

”Sisältö haaste”

Tällä hetkellä sähköistä materiaalia myyvät palvelut määrittelevät saatavilla olevaa sisältöä. Kirjaston pitäisi jatkossa pystyä päättämään tarkemmin, mitä digitaalista aineistoa tarjotaan asiakkaalle.

– Sisältö on suurin haaste, Nousiainen-Hiiri sanoo.

Lisenssimalleja käydään läpi kustantajien, kirjailijoiden ja tekijänoikeuksien hallitsijoiden kanssa.

Kirjailijoiden lainauksesta saama lainauskorvaus ei koske tällä hetkellä digitaalista aineistoa. Hankkeen kannalta olisi oleellista, että tähän tehtäisiin eduskunnassa muutos.

Kansanedustaja, entinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on valmistellut lakialoitteen, jossa kirjastojen lainauskorvausta ehdotetaan laajennettavan e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin.

Käyttö lisääntynyt

E-kirjojen hyvä saavutettavuus lisäisi kansalaisten yhdenvertaisuutta. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä saatavilla paljon enemmän sähköistä aineistoa kuin monessa kunnassa Suomessa.

Koronatilanteessa erot korostuvat, kun e-aineistoja käytetään aiempaa enemmän.

Niiden käyttö on kasvanut viime vuonna huomattavasti ympäri Suomea. Tampereella e-äänikirjojen luku kasvoi 71 prosenttia ja e-kirjojen 31 prosenttia.

E-lehtien käyttö väheni 4 prosenttia. Niiden etäkäyttö on Pirkanmaalla ollut mahdollista vain PressReaderin osalta viime toukokuusta lähtien. Vaikutusta on varmasti myös sillä, että lehtilukusalit ovat olleet ison osan vuodesta kiinni.

Tärkeä rooli

Suomen Kirjailijaliitosta toivotaan, että valtakunnalliseen ”yhteen luukkuun” siirryttäessä huomioon otetaan monimuotoisen paikallisen materiaalin valikoima ympäri Suomea.

– Ei riitä, että softa on käytettävää. Tarvitaan riittävän monipuoliset aineistot ja hankintoihin puolestaan riittävästi rahaa, Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Suvi Oinonen sanoo.

Lainauskorvaukset eivät pelkästään korvaa fyysisten teosten myynnin vähenemistä.

– Tärkeintä on kaupallisen markkinan säilyttäminen. Kirjaston täydentävä rooli on tärkeä, mutta pitää tehdä systeemi niin, että kaupallinen toimintamahdollisuus säilyy, Oinonen sanoo.

Digitalisointihanketta vetävän Nousiainen-Hiiren mukaan esiin on noussut pelko, että kirjasto voisi syödä kaiken liikevaihdon kirjallisuusalalta.

– Ei ole tarkoitus syödä kenenkään elantoa.

Jos jokin sähköinen kirja on suosittu, ei sitä saa nytkään suoraan käyttöön vaan pitää liittyä varausjonoon kuten fyysisissäkin kirjoissa.

Mikä kirjasto on?

Nousiainen-Hiiri pelkää, että kirjastolaitos on uhattuna, jos mitään ei tehdä.

Kun printtiaineiston määrä vähenee, hyllyjen täyttämälle kirjastolle ei ole enää samanlaista tarvetta.

Hanketta perustellaan sillä, että se auttaa myös kirjastotyöntekijöitä. Uhkana on, että sähköisenä aikana fyysisiä kirjastoja aletaan karsia.

– En usko, että henkilökunta tai fyysiset toimipisteet häviävät, mutta kirjaston pitää luoda itsensä uudelleen, Nousiainen-Hiiri sanoo.

– Onko kirjasto kokoelmat vai paikka, jossa ollaan. Minun näkemykseni mukaan se on sekä että.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?