Syksyn sarjakuva-albumeissa tehdään journalismia Vihan ja inhon internetistä, omaelämäkertaa mielen järkkymisestä sekä länkkäriä, myös Fingerpori on saatu juhlakuntoon - Kulttuuri - Aamulehti

Kuvan ja sanan liitolla pystyy vaikka mihin – Tässä viisi hienoa ja tärkeää sarjakuvakuva-albumia aikuisille

Syksyn sarjakuva-albumeissa löytyy useita kiinnostavia uutuuksia myös Suomesta.

25.10.2017 13:25

Netin kauhuista ja riesoista

★★★★

Emmi Nieminen, Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet. Sivuja 148. Kosmos, 2017.

Vielä 1990-luvulla nettiä pidettiin yhteiskunnallisen kehityksen kanavana. Nyt varjopuolet ovat tulleet esiin. Vihan ja inhon internet kuvaa, mitä etenkin naiset joutuvat kohtaamaan ja tarjoaa ratkaisujakin.

Tekstin määrä ja jäykkä kerronta ovat sarjakuvareportaasien perusongelmia. Vehkoo ja Nieminen taistelevat niitä vastaan suurella julkaisukoolla ja hiotulla rakenteella. Tärkeä kirja, jolla on kansainvälistä potentiaalia.

Miten ihminen kasvoi itsekseen

★★★★

Emmi Valve: Armo. Sivuja 304. Asema, 2017.

Armo jatkaa tunnustuksellisen omaelämäkerrallisen sarjakuvan (mm. Phoebe Gloeckner, Debbie Drechsler) perinnettä taiten. Intensiivisesti kerrottu ja voimakkaasti väritetty tarina kertoo mielen järkkymisestä ja sitä seuraavista kokemuksista terapiassa ja mielisairaalassa. Nykyhetki ja nuoruuskuvaus lomittuvat tasapainoisesti. Vaikka kasvukertomuksia on tehty rutkasti, yleisinhimillisestä teemasta voi ammentaa aina uudelleen.

Tasankointiaanien viimeiset huudot

★★★

Petri Hiltunen: Vala auringolle & Aavetanssi – 20-vuotisjuhlapainos. Sivuja 194. Arktinen Banaani, 2017.

Petri Hiltunen on tehnyt pitkän uran, johon on kuulunut niin fantasia-, lännen- kuin huumorisarjakuviakin. Itse pidän hänen uransa huipentumana intiaanitarinoita. 1997 ilmestynyt Vala auringolle tuntuu vuosikymmenten jälkeenkin vahvalta. Tarina kiistää monia lännenelokuvien kliseitä, ja ihmiskuvaus on karun realistista. Aavetanssirituaali on kuvattu tehokkaasti. Kirjan lisämateriaali ei tunnu nykyaikana välttämättömältä.

Kymmenen vuotta kuvitettuja kielipelejä

★★★

Pertti Jarla: Fingerpori – Juhlakunnossa. Sivuja 160. Arktinen Banaani, 2017.

Kun ensimmäinen Fingerpori-kokoelma ilmestyi 2008, pohdin arvostelussani, että vain aika näyttää, miten pitkään sanaleikeistä ja suhteellisen rajallisesta maailmasta voi ammentaa. Nyt tiedän, että varsin paljon. Vaikka sarjakuva on epätasainen, Pertti Jarla on luonut täysin omalakisen ja -peräisen maailman. Juhlakunnossa kuvaa ilmiötä hyvin valittujen näytestrippien ja useiden artikkelien avulla. Tähän on tultu. Eikun.

Mitä utopian toteutumisen jälkeen tapahtui?

★★★

Mark Buckingham, Neil Gaiman: Miracleman – Ihmeiden aika. Sivuja 192. Like,2017.

Alan Mooren 1980-luvulla käsikirjoittama Ihmeellinen Miracleman (2016) kertoo sankarista, joka rakentaa maailman uudelleen osallistuttuaan ensin sen tuhoon. Kekseliäs kokonaisuus sai jatkoa nuoren Neil Gaimanin kynästä. Hän kertoo pieniä tarinoita utopian jälkeisestä maailmasta. 24-sivuinen Kirjoituksia kellarista on mestarillinen sarjakuvanovelli, jossa kuvakerronta ja päähenkilö (Andy Warhol) ovat täydessä sopusoinnussa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut