Agco Powerin entinentoimitusjohtaja Eero Tomi perusti kirjailijapuolisonsa Ilonan kanssa Kunsti-kustantamon, kun ystävän lapsenlapsi sairastui leukemiaan. - Kulttuuri - Aamulehti

Menestyneen yrityksen entinen toimitusjohtaja perusti kustantamon, kun ystävän lapsenlapsi sairastui leukemiaan – Insinöörikin tajusi, että lapset tarvitsevat hyvän satukirjan syövästä

Usein insinööri on ylpein työkalu- ja vimpainkokoelmastaan. Eero Tomi ei ole ihan tavallinen insinööri. Häntä innostavat eniten kiinnostavat kirjat, ja etenkin oma yli kolmentuhannen niteen kirjakokoelma.

20.10.2018 7:35 | Päivitetty 20.10.2018 8:29

Insinöörin arkkityyppejä on viisi: Risto Siilasmaa, Jorma Ollila, työkalukokoelmaansa loppuun asti täydentävä seniori-insinööri ja hänen nuorempi, kaluilla jotain myös aikaansaava lapsenlapsensa.

Mihin se viides jäi?

Tässähän hän seisoo, Tomin talon pihalla Mouhijärvellä. Hänen nimensä on Eero Tomi, ja hänen persoonaansa kävellään halki historian. Matka alkaa navetan ja päärakennuksen välistä.

Tomin talon yläkerrasta aukeaa maisema Ryömälänvuorelle ja Tupurlanjärvelle. Sen ohi Eero Tomi kulkee kohti moottoreiden, konepiirustusten ja -ohjelmistojen vastapainoa, omaa mielipaikkaansa.

Tomin talo mainitaan ensimmäisen kerran kirjoitetuissa lähteissä vuonna 1541. Tomin isoisä tuli taloon vuonna 1901 ja otti silloisen tavan mukaan talon nimen sukunimekseen.

Tomi osoittaa horisontissa 157 metrin korkeuteen nousevaa Ryömälänvuorta.

–Vuonna 1918 tämä talo oli rintamien välissä. Punaiset olivat tuolla vuorella. Sieltä he pakenivat tästä pihan ylitse.

Tomin tilan läpi vetäytyi myös myyttinen Orjatsalon joukko. Aarne Orjatsalo oli lähes kaksimetrinen näyttelijä. Hän oli esittänyt Tampereen Teatterissa Hamletia ja Othelloa ja tullut kuuluisaksi myös naisseikkailuistaan. Tampereen Työväen Teatterin johtajana Orjatsalo aloitti vuonna 1917.

Kun sisällissota syttyi, Orjatsalo liittyi Tampereen punakaartiin. Myytin mukaan hän pukeutui TTT:n puvustosta lainaamaansa upseerin asuun ja johti hevosen selästä punaisten joukkoa, joka murtautui Tampereelta valkoisten saartorenkaan läpi.

Lue myös: Näyttelijälegendan huikea elämä jätti jälkeensä pakit Charlie Chaplinille, viinanhuuruisia skandaaleja ja aviottoman lapsen – viimeisinä hetkinään hän tarttui appelsiinimehuun

On helppo kuvitella pitkä upseerinasuinen näyttelijä ratsastamassa Tupurlanjärven rantaa kohti laskeutuvan pihan läpi. Aikalaistodistajien mukaan Orjatsalo oli samaan aikaan myös Viipurissa. Hänen mukaansa tämä punaisten pakeneva ryhmä kuitenkin nimettiin.

Se ainakin tiedetään, että Orjatsalo onnistui pakenemaan Tampereelta ja palveli hetken päästä jo upseerina englantilaisten Muurmannin legioonassa, vailla mitään sotilaskoulutusta. Kohta näyttelijä oli jo Lontoossa, jossa Charlie Chaplin tarjosi hänelle roolia Chaplinin pojan jälkeisessä elokuvassaan. Suomalainen kieltäytyi ja päätyi lopulta New Yorkiin, jossa kuolee köyhäinsairaalassa vuonna 1941.

Orjatsalon joukon kulkiessa tilan läpi insinööri Tomin isoisä onnistui pysyttelemään riittävällä etäisyydellä paitsi heistä myös valkoisista.

–Isoisäni piilotteli tuolla jossain notkossa. Hän koetti välttää koko sodan, mutta olihan maatalo hoidettava. Oli lehmiä ja hevosia. Punaisten päämaja oli Häijään kylässä ja tätini värvättiin 11-vuotiaana viemään ruokaa sinne.

Narnian portti

Sisällissodan tapahtumat ja Tomin isän sotakokemukset talvi- ja jatkosodasta saivat Tomin innostumaan historiasta jo pikkupoikana. Kiinnostus ei ole lakannut vieläkään.

–Historia ei opeta mitään, mutta auttaa ainakin ymmärtämään, missä olosuhteissa ihmiset elivät siihen aikaan. Tämän päivän perspektiivistä on vaikea ottaa kantaa, toimivatko he oikein vai väärin, Tomi sanoo ja viittoo peremmälle päärakennukseen.

Talon sisäpinnat ovat vaaleita, leivinuunin ja varaavan takan kalkit hohtavat valkoisina. Keittiössä insinööri muuttuu baristaksi, jauhaa pavut, vaahdottaa maidot ja puristaa vieraille komeat cafè lattet. Keittiössä viihtyisi vaikka lopun illan, mutta tämä on vasta toinen rasti kohti Tomin lempipaikkaa.

Kahvin jälkeen insinööri johdattaa yläkertaan. Sieltä avautuu maisemaikkuna kohti Tupurlanjärveä ja Ryömälänvuorta. Olisiko se tämä paikka? Ei. Tomi viittoo peremmälle pienempään huoneeseen.

–Tiedättekös, mikä tämä on, Tomi osoittaa seinää vasteen nojaavaa low tech -laitetta.

Sehän on yksivaihteinen polkupyörä, sinkula. Siinä näyttää olevan teräsrunko ja polkimissa remmikiinnitykset ajokenkiä varten. Tomi on tunnettu siitä, että hän polki pyörällä työpaikalleen Nokian Linnavuoren tehtaalle ja takaisin joka päivä kesäisin. Siis tälläkö?

–Ei. Tämä on fixisinkula, siinä ei ole edes vapaaratasta. Tytär ajaa tällä. Itse en tällä ole opetellut ajamaan. Minulle riittää katupyörä. Olen pari vuotta ajanut Colnago Master Classicia.

Tomi valmistui koneinsinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1978, meni töihin Nokian Linnavuoren tehtaalle ja teki koko työuransa siellä. Eläkkeelle hän jäi Linnavuoresta vuonna 2017 Agco Powerin toimitusjohtajan tehtävästä.

Agco Power valmistaa dieselmoottoreita traktoreihin ja leikkuupuimureihin. Yhtiössä oli Tomin lähtiessä Linnavuoressa 820 työntekijää ja kun lasketaan mukaan yhtiön Brasilian ja Kiinan tehtaat, yli 1 000 henkeä. Liikevaihtoa yhtiöllä oli 306 miljoonaa euroa. Linnavuoren tehdas on Nokian suurimpia työnantajia.

Nyt Tomi on ollut jo melkein vuoden eläkkeellä. Olisiko se lempipaikka polkupyöräverstas, tai sittenkin valtava työkalukokoelma?

Insinööri hymyilee ja viittoo fixisinkulan ohi vielä sisemmälle ovelle. Se on iso ja raskas, vähän kuin Narnian vaatekaapin ovi. Tomi avaa portin ja pyytää sisään.

Iloisempi ilme

Kestää hetki hahmottaa tila: kaksi valtavaa kirjahyllyä vastakkaisilla seinillä, päädyssä ikkunat. Tilan jakaa keinutuoli keskellä.

Tämä se on. Insinöörin lempipaikka on hänen kirjastonsa.

Tomi on lukenut ja kerännyt kirjoja koko ikänsä. Tällä hetkellä kirjastoon kuuluu reilut kolme tuhatta nidettä, välillä niitä on ollut yli viisi tuhatta. Kirjojen ikä vaihtelee vuosisadan alusta tähän päivään, ja lajeja on lukemattomia.

–Ystävien kanssa ostettiin Kangasalta yksi antikvariaatti, kun se lopetti. Emme halunneet, että ne kirjat poltettaisiin. Minulla on sellainen käsitys, että kun kirjoja poltetaan, siitä ei hyvä seuraa.

Tomin kirjaston vasen seinä on täynnä tietokirjallisuutta, oikealta löytyvät romaanit. Tomi lukee mieluiten tietokirjallisuutta. Kiikkutuoliinsa hän asettuu kuitenkin Antti Tuurin Rukajärven tie -sotaromaanin kanssa.

Antikvariaatti ei ole ainoa Tomin pelastama kokoelma. Työvuosinaan insinööri kuljetti turvaan itselleen myös Linnavuoren tehtaan kirjaston, kun se piti hävittää tehtaan laajennuksen tieltä.

–Siitä syntyi sellainen tekninen kirjasto, pitkälti saksankielinen, mikä nyt ei varmaan enää ketään kiinnosta.

Kyllä kiinnostaa. Niistähän saa hyvän kuvan Linnavuoren tehtaasta. Siellä korjattiin jatkosodan aikana muun muassa ilmavoimien pommikoneiden moottoreita.

–Aloitin pikkupoikana lukemisen toisesta maailmansodasta. Täällä minulla on hyvä kokoelma myös Vietnamin sodasta. Viime ajat olen lukenut Venäjän vallankumouksen aikalaiskertomuksia. Lopetin juuri Otto Kuusisen vaimon muistelmat.

Irja Vilkman-Poutavaaran kirjasta Iloisempi ilme – pakinoita pulavuosien Tampereelta avautuu surrealistinen kuva tamperelaisesta joukkoliikenteestä 1940-luvulla.

Aino KuusisenJumala syöksee enkelinsä -kirjan sijaan insinööri ottaa hyllystä ruskean kovakantisen 160-sivuisen opuksen. Se on Tampere-seuran julkaisu numero 6 vuodelta 1948. Kirjoittaja on Irja Vilkman-Poutavaara ja kirjan nimi Iloisempi ilme – pakinoita pulavuosien Tampereelta.

–Kun Tampereella rakennetaan juuri ratikkaa, tästä saa projektiin hyvän kontrastin.

Tomi istuu keinutuoliin ja kiikuttaa meidät bussipysäkille vuoteen 1947:

"Kuten huomaat, on sitä itään menijöitäkin ja osoitin vastakkaiselle pysäkille vierivää puhkuvaa laitosta, joka oli ylikuormitettu kihisevällä ihmismassalla. Osa kiehui sisäpuolella, litisteli, puuhki ja työnsi. Toiset roikkuivat kuin apinat katolla ja oviaukoissa, ja muutamat olivat iilimatojen sitkeydellä imeytyneet kaasuttimen niskaan. Voi taivas, siunaili Iitu. Toista se oli silloin, kun minä tyttönä asuin Tampereella. Silloin sitä sentään istuttiin kaikki auton sisäpuolella ja vieläpä penkeillä. Jos sitten joskus joltain pysäkiltä kuljettajan huomaamatta joku pääsi livahtamaan sisälle ylimääräisesti ja jäi käytävälle seisomaan, huusi kuljettaja aina poliisin kohdalla, että "Mahallenne!" ja salamannopeasti sitä olikin painuttava matalaksi. Muistathan sä, että ylikuormituksesta seurasivat ankarat sakot ja rangaistukset. Vihdoin ja viimein tuli ensimmäinen onnikkakin oikeasta päästä, mutta mustana kuin painajaisuni, ei hiventäkään nähnyt lävitse ja tummia möhkäleitä roikkui kaasuttimenkin ympärillä. Odotteleva lauma asettui hyökkäysasentoon ja muljautti toinen toiseensa vihaisen silmäyksen, että yritäpäs edelleni, niin työnnän terävät kyynärpääni kylkiluittesi väliin. Oikein vapisutti kuin suuremmankin hyökkäyksen edellä, mutta kaikki meni hyvin. Auto kiersi pysäkin kaukaa ja ajoi puhkien ohi."

Näin surrealistista oli bussilla ajo sodan jälkeen Tampereella. Eihän tästä kirjastosta tahdo lähteä ollenkaan, kun keinutuolista avautuu noin huimia maailmoja.

Osasto 6:n kirja

Insinöörin kirjaintohimo ei rajoitu pelkkään lukemiseen ja kokoelmin pelastamiseen.

–Me tässä pari vuotta sitten perustettiin pieni kustantamo, Kunsti.

Me tarkoittaa Eeroa ja hänen vaimoansa, kirjailija Ilona Tomia. Meihin kuuluu myös Tomien kirjoittajaystäviä.

Porukka perusti Kunstin hyvästä syystä. Tomien ystävän lapsenlapsi sairastui leukemiaan. Läheiset huomasivat, ettei Suomessa ole julkaistu sellaista satukirjaa, joka auttaisi sairastuneita lapsia ja heidän perheitään selviämään syövästä.

–Huomasimme, että lapsille tarkoitetut kirjat syövästä olivat aika realistisia. Ei löytynyt satua, jota voisi lukea lapsen kanssa, että hän hyväksyisi hoidot ja luottaisi hoitajiin. Semmoista lohduttavaa kirjaa, kirjailija sanoo.

Ilona Tomi kirjoitti sellaisen ja ystävä, taideterapeutti Anna-Liisa Tarvainen kuvitti sadun. Kirjan nimi on Suden lahja.

–Kirja on kovassa käytössä Tampereen kouluterveydenhuollossa, Osasto 6:lla Taysissa ja nyt Helsingin uudessa lastensairaalassa. Loput painoksesta viemme Sylva ry:hyn, josta ne jaetaan kaikkiin lastensairaaloihin, Ilona Tomi kertoo.

Hänen miehensä muistuttaa, että Suomessa kuolee vuosittain noin 150 lasta leukemiaan.

–Tämä on positiivinen kirja. Tässä lapsi selviää. Mietimme sitäkin, pitäisikö kirjoittaa myös sellainen kirja, jossa käy huonosti. Päädyimme kuitenkin Suden lahjassa siihen, ettei niitä samassa kirjassa käsitellä, insinööri sanoo.

Suden lahjan lisäksi Kunsti on julkaissut henkisempää kirjallisuutta, kuten Marjatta Lehtovirran kirjoittama Druidiset sirut – Santiago de Compostela kutsuu. Insinööri kehuu sitä hyväksi matkaoppaaksi Espanjaan.

Tuorein Kunstin julkaisu on syyskuussa ilmestynyt Ilona Tomin romaani Leenanniitty. Siinä kolme naista kokoontuu taloon järven rannalle puimaan eri näkökulmista järven syvyyksiin hukuttautuneen Leenan tarinaa.

Kirjailija ja opettaja Ilona Tomi ja insinööri Eero Tomi kuuluvat Tupurlanjärven maisemaan. He perustivat ystäviensä kanssa muutama vuosi sitten myös oman kirjankustannusyhtiön, Kunstin.

Jin, jang ja Bobcat

Insinöörinä ja Agco Powerin toimitusjohtajana Tomia haastateltiin Aamulehteen aina, kun Linnavuoreen investoitiin. Tomi rakasti katsoa teollisuusrobotteja kokoamassa moottoreita. Kaikki tarvitsee kuitenkin vastapainon, niin insinöörin suunnittelemassa rakenteessa kuin hänen sielussaan.

–Vastapaino pitää kasassa. Jin tarvitsee jangin. Tulee melko rajoittunut maailmankuva, jos ajattelee kaikessa ainoastaan toista puolta.

Jin ja jang tarkoittaa yksinkertaisimmillaan kukkulan, vaikkapa Ryömälänvuoren varjoista ja aurinkoista puolta. Ne tulevat vuoroin toisikseen.

Tomin kirjastosta poistuttaessa aurinko on juuri laskemassa Ryömälän vuoren taakse. Tilan pihalla on parkissa Bobcat-kaivinkone.

Osaatko ajaa tuota?

–En. Se on naapurin kone, on vähän remonttia tehty. Voisin kyllä yrittää, mutta olen huomannut, että kannattaa antaa niiden tehdä, jotka osaavat. Kaikkea ei kannata itse opetella, sanoo humanisti-insinööri.

Eero Tomi

Syntynyt 1955 Mouhijärvellä. Asunut siellä syntymäkodissaan muutamaa vuotta lukuun ottamatta koko ikänsä.

Valmistui insinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1978. Meni töihin Nokian Linnavuoren tehtaalle. Jäi eläkkeelle sieltä Agco Powerin toimitusjohtajan tehtävästä vuonna 2017.

Lukenut ja kerännyt kirjoja koko ikänsä. Lukee tällä hetkellä aikalaiskuvauksia Venäjän vallankumouksesta.

Perusti vaimonsa Ilonan ja ystäviensä kanssa Kunsti-kustantamon vuonna 2016.

Tomeilla on kolme aikuista lasta.

Ilona Tomi

Kirjailija ja opettaja.

Kirjoittanut satukirjan Suden lahja syövästä parantumisesta ja romaanit Leenanniitty sekä koulumaailmaan sijoittuva Palo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos