Pirkanmaan kirjoituskilpailun lyriikkasarjan voittaja on Katriina Mujunen - Kulttuuri - Aamulehti

Pirkanmaan kirjoituskilpailun lyriikkasarjan voittaja Katriina Mujunen: ”Mie purskahdin itkuun, en muuta voinut, olin niin onnellinen”

Katriina Mujusen elämä saattoi saada uuden suunnan yhden yllätysviestin ansiosta.

Katriina Mujunen on nyt onnellinen ja uskaltaa sanoa suoraan: minusta tulee runoilija.

15.5.2019 17:36

Aamulehti

– Mie purskahdin itkuun. En voinut mitään. Olin vain niin onnellinen. Mie itkin ihan valtoimenaan.

Näin kuvailee Katriina Mujunen miltä tuntuu, kun saa kuulla voittaneensa Pirkanmaan kirjoituskilpailun lyriikkasarjan.

Ja kuten murteesta voi aavistaa, Katriina ei ole paljasjalkainen pirkanmaalainen.

– Muutin tänne Joensuusta 19-vuotiaana ja olen asunut Tampereella jo kymmenen vuotta. Mutta ”mie” ei katoa mihinkään, Katriina nauraa.

Liian puisevaa

Tampereelle Katriinan toivat yliopisto ja kirjallisuustiede. Opinnot eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia.

–Liian kuivaa ja teoreettista, puisevaa. Halusin jotain muuta. Niin rupesin opiskelemaan kirjoittamista, niin yliopistossa kuin Viita-akatemiassa.

Se kannatti. Voittoisa sikermä Punainen metsä on viimeisen asti mietitty ja teknisesti taiturimainen, mutta silti elävä, syvästi kouraiseva teksti.

– Suuret kiitokset Johanna Hulkolle, Katriina kehuu tärkeintä opettajaansa.

Suomalaisen runon suurin Katriinalle on ”ikirakastettu” Eeva-Liisa Manner. – Käsittämättömän kaunista ja ilmavaa, syvää, mutta niin surullista, hän huokaa.”

Muita tärkeitä ovat Saima Harmaja, Arja Tiainen, Sylvia Plath, Tua Forström, Krisitiina Wallin...

Eikö yhtään miestä? – Tietysti! Pauli Tapio, minulle tosi tärkeä,. Ja Ville Hytönen, tykkään kovastii.

Punainen metsä

Katriinan sikermän aihe ei ole helpoin mahdollinen: Punainen metsä kuvaa Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta.

– Aihe tuli vastaan sattumalta. Pidän metsästä, hiljaisuudesta ja etsin netistäkin metsiä. Niin löysin Pripetin metsän.

– Olinhan mie kuullut siitä, mutta en ole ollut tajunnut tuhon suuruutta. Oli pakko ruveta kirjoittamaan. Aloitin jouluna ja tutkin ja kirjoitin intensiivisesti kaksi kuukautta, Katriina kertoo sikermän synnystä.

– Kirjoitin kaiken Metsossa. Suuri kiitos kirjastolle ja etenkin sen kahviolle!

Kuinka monta esilukijaa sillä oli?

– Ei yhtään. Olen ollut arka näyttämään runojani kenellekään. Jatkossa taidan olla rohkeampi. Kun kerran neljä asiantuntijaa on pitänyt runostani, pitäähän siinä jotain olla, Katriina sanoo päättäväisesti.

Onhan siinä. Aikamoista. Sikermä alkaa utopiasta.

Työtä, leipää ja halpaa sähköä

kuolleista tähdistä, Simulacrum,

jonka tieltä metsä raivattiin asvaltin ja asvaltin ja betonin kivisiin kasvoihin.

Katriina Mujunen jatkaa opintoja Jyväskylän yliopistossa, mutta juuri nyt hän näkee vain yhden vaihtoehdon.

– Minusta tulee runoilija! Mie toivon vaan yhtä asiaa: että saan kirjoittaa.

Helppo uskoa, että toive toteutuu, Kas näin runo päättyy:

Kaislikossa irisoivat jälleen neidonkorennot, vesi on koti

mennyttä suuremmalle elämälle ja öisin oviaukoissa kiiluvat petoeläinten

omavaloiset silmät, sillä ilman saalistajia niillä ei ole syytä

oppia pelkoa. Aukisilmäuskoa edeltää mehiläisen tieto,

eikä se aiheuta häpeää.

On selvää, että elämä selviää ilman ihmistä.

Fakta

Lyriikkasarjaan lähetettiin 133 tekstiä.

Tuomaristo voittajasta: ”Mujusen runot muodostavat harkitun kokonaisuuden, jossa kertautuvat motiivit luovat yhtenäisyyttä ja syventävät yksittäisen runon tulkintamahdollisuuksia.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: