Arvio: Scary Stories to Tell in the Dark -elokuva on Guillermo del Toron rakkauskirje lapsuuden kummitusjutuille - Kulttuuri - Aamulehti

Ensi-iltaan tuleva kauhuelokuva tavoittelee Stranger Things -sarjan henkeä, eikä jää kauas

Arvio: Scary Stories to Tell in the Dark on Guillermo del Toron rakkauskirje lapsuuden kummitusjutuille.

Scary Stories to Tell in the Dark muistuttaa Stranger Things -sarjaa. Eron elokuvan tappioksi tekee vain sen nurkkakuntaisempi lähdemateriaali.

9.8.2019 9:09

Guillermo del Toro on kauhun Quentin Tarantino. Armoton leffafriikki, jonka tuotanto henkii pysyvää kiintymystä omiin populaarikulttuurisiin ensi-ihastuksiin.

Del Torolle kauhu on pohjimmiltaan lasten lajityyppi, pienuuttaan kiusattujen turvapaikka maailman todellisilta kauhuilta ja teinien kapinaa ympäristölle, joka ei ymmärrä heitä. Tehostehirviöt reunustavat kauhuromanttista reittiä, jota taivaltavat tavallisesti yhteisön laitaan litistetyt, isompiensa kiusaamat ihmispolot. Näin tapahtuu myös del Toron tuottamassa uutuudessa Scary Stories to Tell in the Dark.

Ohjausvastuun saa kantaakseen nuorempi genren taitaja, norjalainen Andre Øvredal. Selvästi kyse on silti del Toron projektista.

Palvomastaan yhdysvaltalaisesta kulttuuriperinteestä tuottaja nostaa näytille Alvin Schwartzin vuosina 1981–1991 ilmestyneen, lyhyistä kummitusjutuista koostuvan lastenkirjasarjan. Pelottavine piirroksineen se teki aikoinaan suuren vaikutuksen nuoreen meksikolaiseen.

Tylsä tai lajityyppielämys

Valikoima sarjan tarinoita nivotaan yksiin kansiin konseptilla, joka näkökannasta riippuen tarjoaa katsojalleen joko tylsän kliseisen tai viihdyttävän perinnetietoisen lajityyppielämyksen.

Eniten elämyksestä saa irti, kun osaa suhtautua näkemäänsä rakkauskirjeenä, satusedän kumarruksena genren perinteille ja sen käytössä kuluneille säikyttelyille. Kummitustalot, variksenpelätit ja hämähäkit, aavemaiset äänet ja itsekseen kääntyvät ovennupit ovat tuttujakin tutumpia kauhukliseitä, mutta sellaisina hymyilyttävän rakkaita lajityypin helmassa kasvaneelle.

Elokuvan aikuisuuden kynnyksellä olevat päähenkilöt ovat del Torolle ominaisia hylkiöitä. Kehyksinä toimivat perinteiset pikkukaupunkimaisemat löytyvät vuoden 1968 Amerikasta, jolloin koko maa poti keskushahmojen tavoin omia kasvukipujaan.

Kirja kirjoittaa kauhukertomuksia omin päin

Avainroolin del Toron tuoreimpana alter egona saa nuori kauhutarinoita rakastava silmälasipäinen kirjailijanalku Stella (Zoe Colletti), joka ystävineen päätyy viettämään Halloweenia pahamaineiseen autiotaloon.

Ränsistyneestä aavekartanosta mukaan tarttuu kirja, jolla on synkkä historia. Sivuilta löytyvät kummitusjutut kirjan omistaja Sarah Bellows on kertoman mukaan kirjoittanut surmaamiensa lasten verellä.

Totuus tarun takana alkaa paljastua teineille karmaisevalla tavalla, kun kirja ryhtyy kirjoittamaan omin päin uusia, nuorten pahimpiin pelkoihin perustuvia kauhukertomuksia. Eloon heräävät tarinat on muokattu Schwartzin kummitusjutuista, jotka puolestaan ovat saaneet innoituksensa vanhoista kansantaruista ja urbaanilegendoista. Tarinakerroksia siis totisesti riittää.

Enemmän nostalgiaa kuin pelkoa

K16-luokitus on hätävarjelun liioittelua. Nimestään huolimatta elokuva ei pyri niinkään herättämään pelkoa, kuin nostalgianväreitä. Ilmassa leijuu samaa fanihenkistä kaikonneen lapsuuden kaihoa kuin striimipuolen suositussa Stranger Things -sarjassa. Eron elokuvan tappioksi tekee vain sen nurkkakuntaisempi lähdemateriaali.

Amerikan mantereella Schwartzin kirjasarja kantaa kielletyn hedelmän mainetta, ja elokuvatulkinta eittämättä palauttaa siellä monille mieliin suloisen karmeita lapsuusmuistoja. Suomalaiselle katsojalle vaikutus on väistämättä vaisumpi.

Scary Stories to Tell in the Dark

☆☆☆

Ohjaus: André Øvredal.

Pääosissa: Zoe Colletti, Michael Garza, Austin Abrams, Austin Zajur, Gabriel Rush, Natalie Ganzhorn, Dean Norris, Gil Bellows.

Kesto: 1 h 48 min.

Ikäraja: 16.

Ensi-ilta: Plevna pe 14.20, 20.15, la 15.30, 17.45, 20.45, su 17.15, 19.45, ma 17.45, 20.15, ti 16.45, 19.30, ke 17.15, 20.15, to 16.45, 20.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos