Hyvä runoilija Lauri Viita, minulla on sinulle huonoja uutisia.
Kulmakarvoillasi on lunta.
Huomasin sen kun kävin viemässä kynttilän haudallesi, joka epäilemättä on Kalevankankaan komein, no, ainakin miehekkäin muistomerkki.
Hetken harkitsin pyyhkäiseväni juuri sataneen lumen pois, mutta jätin sitten paikalleen.