Minna Canthin naturalistinen novelli Kauppa-Lopo (1889) kertoo alkoholisoituneesta, kroonisesti näpistelyyn taipuvaisesta naisesta, joka elättää itseään kuljeskelevana pikkukauppiaana. Tarinan alussa hän istuu vankilassa neljättä kertaa vapautumista odotellen. Kova elämä ja alkoholi ovat jo jättäneet jälkensä ”alun viidettäkymmentä” vanhaan Lopoon:
"Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenänalusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa."
Kriitikko F. Ahlman kirjoitti Uuteen Suomeen, että hän luuli Lopoa ensin mieheksi. Teos iljetti häntä: "En muista koskaan vielä lukeneeni mistään luonteesta, joka olisi ollut kaikin puolin yhtä haisevan iljettävä kuin tämä kaikenlaiseen riettauteen tahrattu irvikuva naisekseen."
Minna Canthin aikaan viinaralli oli toisenlaista. Suomalaisten oluenhakuretket Viroon ovat vähentyneet kuvan vuodesta 2014, koska naapurimaa on korottanut hintoja.
Lopon hahmo on kuitenkin kaikessa ulkoisessa vastenmielisyydessäänkin ristiriitainen, sillä kiertelevällä kleptomaanilla on myös hyvää tahtoa muita kohtaan. Canth tavoittaa niin nousuhumalan riehakkuuden sanavalmiin Lopon melskatessa ja laulaessa kapakan ainoana naisena, kuin krapulan surkeudenkin. Lopo herää kylmästä saunasta hieman olkia allaan ja toppanuttu tyynynään.
"Kylmältä tuntui, ja kurjalta kaikin puolin. Paha elämä ja ilkeätä katkua. Ei tiennyt oikein, kuinka pitkälle päivä oli kulunut; jäisestä ikkunasta se vaan hämärtävänä pääsi sinne saunaan. Nenäkin oli tukossa, ja suussa inha maku. Hyi! Lopo kääntyi toiselle kyljelleen ja koetti selvittää ajatuksiaan. Hän ei muistanut eilisestä päivästä mitään, ei kerrassa mitään. Ei tiennyt sitäkään, kuinka oli tullut tänne, Ullan saunaan. Päässä jumisi ja kolkutti. Sisästä nousi karvasta sappea kurkkuun; vähän väliä häntä aina röystäytti. Ei tehnyt mieli nousemaan..."
Näytelmässään Työmiehen vaimo Canth taas kuvaa alkoholin ja perheväkivallan yhteyttä.
Suomessa alkoholihumalan ja väkivallan yhteys on huomattavasti suurempi kuin useimmissa muissa maissa, millä on osin geneettinen taustansa. Anniskelua onkin rajoitettu jo 1500-luvulta alkaen, jolloin Kustaa Vaasa kielsi oluen myynnin kirkonmenojen yhteydessä. Kun Ruotsin valtio kielsi viinanpolton 1756 ja takavarikoi 169 132 viinapannua, seurauksiksi kuvattiin tappeluiden, riitojen ja järjestyshäiriöiden ratkaiseva väheneminen.
Alkoholipolitiikan muutokset näyttävät usein korreloineen Suomen väkivaltatilastoihin. Synkin vaihe oli kieltolain aika 1919–1932, jolloin säätelyttä myyty yli 90-prosenttinen pirtu hallitsi kulutusta. Henkirikosuhreja oli väestöön suhteutettuna nelinkertainen määrä verrattuna nykyiseen. Henkirikoshistoriamme 1950-luvun lopulta alkanut rauhallisin vaihe taas päättyi 1969 vapaamieliseen alkoholireformiin, jota seurasi väkivallan yleistyminen.
Edelleen suomalaisessa perheväkivallassa alkoholi on usein mukana, ja kuolemaan johtaneissa tapauksissa se on mukana useimmiten. Kehityssuuntia arvioitaessa niin sanotut uhritutkimukset ovat avainasemassa.
Viime vuosikymmeninä toistetuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on selvästi vähentynyt. Naisiin kohdistunut fyysisen vamman aiheuttanut perheväkivalta väheni vuoden 1980 vajaasta 30 000 tapauksesta noin 8 000 tapaukseen jo 2000-luvun alkuvuosina.
Tilastokeskuksen tietojen valossa naisten osuus parisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä on ollut keskimäärin hieman yli 40 prosenttia. Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan taas puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa niin paljon miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta muita päihteitä käytetään aiempaa enemmän. Modernilla Kauppa-Lopolla saattaisikin olla suonensisäiseen huumeiden käyttöön liittyvä C-hepatiitti ja amfetamiiniriippuvuus, ja kauppatavarana kannabis.
Kirjoittaja on psykiatri ja Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri.
