Minna Canthin teokset ovat vaarallista luettavaa, sillä ne pakottavat omaan ajatteluun – ja sehän on tunnetusti tuskallista ja vaivalloista, kirjoittaa Juha Hurme

Minna Canthin Kovan onnen lapsia -näytelmä nähtiin Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1999. Kuvassa Pekka Valkeejärvi, Minna Hokkanen ja Usula Salo.

19.3.2019 16:30 | Päivitetty 19.3.2019 16:39

Minna Canthin laajan novellin Kauppa-Lopo viimeisiltä riveiltä löytyy viiden sanan mittainen, kahdesta lyhyestä lauseesta kokoonpantu harmittoman oloinen virke: "Rouva soitti pianoa, lapset tanssivat."

Älykkään ja valppaan lukijan mielenrauhan kannalta virke on mitä harmillisin ja häiriöisin. Novelliin ladattu epäoikeudenmukaisuus, kohtuuttomuus ja kärsimys räjähtävät huippuunsa juuri tämän virkkeen kohdalla, joka kuvaa vankilaan kyörättävän nimihenkilön näkyä ikkunalasin takaa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut