Jotain vanhaa, jotain todella uutta – esittelemme kolme kesän uutuuslevyä, joista yllättävin on Anna Puu - Kulttuuri - Aamulehti

Jotain vanhaa, jotain todella uutta – esittelemme kolme kesän uutuuslevyä, joista yllättävin on Anna Puu

High As Hopen myötä Florence and the Machinen soundi on muuttunut aiempaa kypsemmäksi.­

20.8.2018 10:53

Mitä on pop-musiikki? Musiikin jaottelu eri genreihin tuntuu nykypäivänä yhä keinotekoisemmalta, mutta toisaalta ihminen kaipaa tapaa jaotella kokemusmaailmaansa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joku erehtyy kysymään, millaista musiikkia kuuntelee.

Pop on koko olemassaolonsa ajan taiteillut muiden genrejen välimaastossa, ja usein siihen sisällytetään musiikkia, joka ei tunnistettavasti ole mitään muuta.

Paremman määritelmän puutteessa popiksi voi laskea esimerkiksi Florence and the Machinen, jonka neljäs albumi High As Hope ilmestyi kesäkuussa. Brittiläisen yhtyeen musiikki yhdistelee mahtipontisuutta ja luonnonmukaisuutta laulaja Florence Welchin tunnistettavaan, voimakkaaseen laulutyyliin. Uusi levy on äänimaailmaltaan aiempaa pelkistetympi. Bändin omalaatuisen soundin syntymisessä suuressa osassa ovat kappaleilla kuuluvat piano ja harppu.

Nälkäinen Sydän on Anna Puun viides albumi. Diskovaikutteet tekevät jyrkän pesäeron ensimmäisten levyjen folk-musiikkiin.­

Popin keskellä

Sen sijaan tiukasti popin sydämessä, tosin vasemmassa diskokammiossa, jumputtaa Anna Puun uusi albumi Nälkäinen Sydän.

Aiemmin lähinnä folk-vaikutteilla vakuuttanut Puu on tehnyt uudella levyllään anttituiskumaisen käännöksen kuumimman valtavirran, tanssipopin suuntaan.

Levy on täynnä uskottavia diskokoukkuja, mutta Puun muodonmuutos ei silti yllä aivan Tuiskun sfääreihin. On vaikea sanoa, kenelle Nälkäisen Sydämen musiikki on suunnattu. Sanoitusten perusteella kohdetyhmä on sama kuin Kaija Koon tai Jenni Vartiaisen aikuispopilla, mutta äänimaailma kosiskelee nuorempaa yleisöä.

Lykke Li jatkaa uudella levyllään yksinäisyydestä ja ihmissuhteiden vaikeudesta laulamista.­

Viileän elektronista, mutta Puuta ja Florencea huomattavasti surumielisempää poppia tarjoilee ruotsalaisen Lykke Lin uusi, kolmas albumi So Sad, So Sexy. Albumin nimi paljastaa sanoitusten keskeisen sisällön.

Lykke Li on ensimmäisestä albumistaan asti sanoittanut nuorten aikuisten elämäntuskaa, kun tavallaan kaikkea on, mutta pahalta tuntuu silti ja yksinäisyys kalvaa.

Sama teema jatkuu myös kolmannella albumilla, seksillä höystettynä. Lin seksin läsnäolo kappaleissa kuitenkin lähinnä lisää tuskaa ja yksinäisyyden tunnetta, ei niinkään luo väreilevää vaikutelmaa.

Aiempien elektronisten taustojen lisäksi Lykke Li on tuontu uusimmalle albumilleen rappia niin vaikutteissa kuin fiittaajissakin. Taas todiste genrerajojen vähittäisestä häipymisestä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?