John Storgårds johti Lauri Ikosen viidennen sinfonia. - Kulttuuri - Aamulehti

Kapellimestari liikuttui isoisänsä sinfonian ensiesityksessä

Kapellimestari John Storgårds oli koonnut erinomaisen ohjelman Tampere Filharmonialle.

25.11.2017 14:13

Lauri Ikosen unohdetussa viidennessä sinfoniassa kaikuu sen syntyajan jatkosodan henki.

Teos on niukka, lyhyt, hetkellinen ja kiireinen näky maailmaan aikana, jolloin kaikesta oli pulaa, myös ajasta, joka saattoi päättyä äkillisesti.

Kapellimestari John Storgårds oli päättänyt vihdoinkin tuoda yleisön kuuluville isoisänsä esittämättä jääneen sinfonia. Kannatti tuoda.

Ei Ikosen sinfonia mitään suurta musiikkia ole, mutta se on viehättävä myöhäisromanttinen pikkusinfonia, jossa on kauniita ja kevyitä sävelten tuulahduksia ja muutamia kiihkeitä purkauksia.

Viimeiseksi sibeliaaniksi kutsuttu Ikonen on saanut vaikutteita Sibeliukselta lähinnä teemoissaan, ja olin kuulevinani ensiosassa jopa lyhyen viittauksen Sydämeni lauluun. Se sitaatti ainakin sopisi sinfonian ajankohtaan vuoteen 1943.

Vähän kömpelösti orkestroidun sinfonian saaminen kunnolla “soimaan” vaatii ensiluokkaista soittajistoa ja punnertamaan valmista kapellimestaria. Omana aikanaan Ikonen ei olisi voinut kuvitellakaan teokselleen näin lennokasta ja taitavaa esillepanoa.

Storgårdsille isoisän sinfonian esitys oli tunteellinen hetki. Liikutusta oli aistittavissa, kun hän kappaleen päätyttyä osoitti kiitollisuuttaan partituurille.

Teoston perustajan viidennen sinfonian kantaesitys oli sikälikin paikallaan, että ensi vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta tekijänoikeusjärjestön perustamisesta. Tässä oli mitä osuvin fanfaari juhlavuodelle.

Villi ja vapaa Kriikku

Konsertin ohjelma oli loistavasti koottu. Heti Ikosen perään saatiin ihmetellä ja nauttia Jukka Tiensuun läpimurtoteoksen Puron kummallisista seikkailuista postmodernin ilmaisun ytimessä.

Purossa kaikki tuntuu olevan sallittua, eikä mikään kiellettyä, mikä tekee kappaleesta riemastuttavan ja hauskan kuulo- ja näkökokemuksen.

Sooloklarinetisti on kappaleessa kuin maailmaa uusin silmin hämmästelevä linnunpoikanen. Lintumaisesti raajojaan liikutellut Kari Kriikku puhalsikin soittimestaan suvereenisti kaikki örinät, liukumat, tehtaanpilliujellukset ja villeinä väreilevät tremolot.

Orkesterin klarinetistit pääsivät taituroimaan pikanteilla sooloillaan Väinö Raition mestarillisen Kuutamo Jupiterissa -fantasian valo- ja värisävyjen loisteessa. Janne Pesosen bassoklarinetin soundissa tiivistyi teoksen nimen hämyisä kajo.

Storgårds sai koko orkesterin hehkumaan täysin ainutlaatuisesti Raition huumaavan ekspressionistisen värikirjon äärellä. Briljantti orkesterifantasia sai briljantin tulkinnan!

Leevi Madetoja onnistui kolmannessa sinfoniassaan yhdistämään suomalaisen ja kansainvälisen tyylin ilman saumoja. Nielsenit, straussit ja mahlerit on kuultu ja suodatettu kypsästi.

Sinfonian upein osa on kolmas osa Allegretto non troppo, jonka sivuteeman nytkähtelevä rytminen vastavirtaan uiminen tekee aina yhtä suuren vaikutuksen.

Tampere Filharmonia. Kapellimestari: John Storgårds.…Solisti: Kari Kriikku, klarinetti.

★★★★★

Tampere-talon Iso sali 24.11.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut