Sääli. Harmillista.
Se, että yli sadan esiintyjän Karavaani kulki Kansallisessa vain kahdesti. Varmaan esiintyjien sukulaisten ja ystävien joukot jo riittivät lähes täyttämään katsomot.
Kansallisteatterin aloitteesta Karavaania ryhdyttiin kokoamaan ohjaaja-muusikko-näyttelijä Jemina Sillanpään johdolla. Työpajoissa yhdessä puolitoista vuotta työstetty musiikkispektaakkeli liittyi Suomi100-ohjelmistoon.
Runoa, sirkusta, musiikkia ja liikettä rohkeasti ja hallitusti miksaava esitys kulkee ikään kuin lapsuudesta vanhuuteen.
Alussa esikoululaisten hilpeä joukko hämmästelee jättikokoista Järnefeltin ikonista kaskenpolttajamaalausta, ja lopussa, satavuotiaaksi ehtineessä Suomessa, vanhus ihmettelee kodissaan hoitajien jatkuvaa karavaania.
Vilkkaasti liikkuva puolitoistatuntinen ei nojaile realismiin saati naturaan: hoitaja (Inga Björn) luettelee tragikoomista vanhustenhuolto-minuuttiaikatauluaan isossa renkaassa roikkuen, ilma-akrobatian ohessa. Teksteissä on absurdia komiikkaa, nuorison kirjoittamissa räppiä.
Seitsenhenkinen bändi musisoi lelupianolla, kurkkulaululla, kontrabassolla, viululla, ukulelella ja haitarilla, esimerkiksi. Se saattelee Karavaania komeasti.
Hämmästyttävän hienoja sooloja esittää kuudentoista kappaleen joukossa moni. Esityksen harkittu kollektiivisuus merkitsee, ettei esiintyjiä käsiohjelmassa yksilöidä.
Ja mikä on Suomi, keitä sen ihmiset, mihin matkalla?
Täällä puhutaan viittomakielen ohella monia äidinkieliä. Eri-ikäisten ja -näköisten ihmisten näyttämövaellus tulkitsee sekä toisilleen tuntemattomien kohtaamisia ja eroja että yhteisyyden syntymistä.
Äidinkieli on ainoa kieli, jota kaikki puhuvat (on runoilija Gösta Ågren todennut).
Miksi "toisen hyvä on toiselta pois, toinen toivoo että toista ei ois"?
Alleviivaamatta esitys kysyy, miten kenenkään mielestä ilkeys, kateus ja viha voisivat rakentaa elämisenarvoista tulevaisuutta.
Katsomossa ihmettelen samaa ja suren. Harvoin teatterissa maailma oikeasti tulee niin lähelle että alkaa itkettää.
Erilaisuutta ei voi olla hyväksymättä, koska olemme samanlaisia.
Olisi ollut hienoa voida näyttää Karavaani kaikelle kansalle.
Kansalaisten karavaani
Karavaanissa kulki ammattilaisia ja amatöörejä iältään kuudesta 86:een. Mukana oli yhteisöjä ja oppilaitoksia eri puolilta maata, muiden muassa Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu, Tampereen Ammattikorkeakoulu, Eläkeläiset ry, Romano Missio,Vantaan kaupunki, Kontulan palvelukeskus.
Kolmikymppiset sisarukset Jemina ja Selina Sillanpää ovat jatkaneet lastenlauluista teatteri- ja musiikkiurille: he viettivät viime vuonna 25-vuotistaiteilijajuhlaansa.
Ohjaus ja dramatisointi: Jemina Sillanpää.
Apulaisohjaus ja musiikkivastaava: Selina Sillanpää.
Kapellimestari: Sara Puljula.
Valaistus: Teemu Nurmelin.
Koreografia: Milla Koistinen, Jemina Sillanpää, Karolina Ginman.
Sirkuskoreografia: Inga Björn.
Kantaesitys ja toinen esitys: Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 6.5.