Kirjat

Näyttelijälegendan huikea elämä jätti jälkeensä pakit Charlie Chaplinille, viinanhuuruisia skandaaleja ja aviottoman lapsen – viimeisinä hetkinään hän tarttui appelsiinimehuun

Jotaarkka Pennanen kirjoitti elämäkerran Aarne Orjatsalosta.

Näyttelijälegendan huikea elämä jätti jälkeensä pakit Charlie Chaplinille, viinanhuuruisia skandaaleja ja aviottoman lapsen – viimeisinä hetkinään hän tarttui appelsiinimehuun

Aarne Orjatsalo oli suurten roolien suuri mies.

Matti KuuselaAamulehti

Ani harvoin vastaan tulee elämäkertaa, jonka ei soisi loppuvan koskaan.

Eikä missään tapauksessa ainakaan näin.

Suomen kautta aikojen suurin ja lahjakkain näyttelijä Aarne Orjatsalo kuolee kaikkien unohtamana köyhäinsairaalassa Yhdysvalloissa.

Sairaalan nimi on Charity Hospital. Sinne viedään toivottomat tapaukset eli "armeliaisuudesta köyhät ja kodittomat".

Orjatsalo on kirjautunut sairaalaan nimellä Aleksei Wolkow, ettei kukaan pääse hänen alennustilaansa todistamaan.

Viimeiseen pisaraan

Tuntuu siltä, että ihmisten lisäksi myös jumalat ovat unohtaneet Orjatsalon, sen verran kohtuuttomalta hänen loppunsa vaikuttaa.

Orjatsalolla oli vaivattomasti käytettävinään näyttelijän ehkä tärkein ominaisuus: hyvä, taipuisa ääni, joka totteli hänen mielikuvituksensa käskyjä. Hänellä oli aivan loistava antautumiskyky, ja hänestä säkenöi oikeasti näyttelemisen iloa. (Elli Tompuri)

Niin, Orjatsalon tärkein ja kehutuin ominaisuus on hänen taipuisa, ihmeellisen vivahteikas äänensä.

Viimeisinä kuukausinaan hän on kuitenkin mykkä – kurkkusyöpä lähellä äänijänteitä on vienyt jumalaisen ja naiset hurmioon saattaneen äänen kokonaan.

Orjatsalo kuolee uudenvuoden päivänä 1941 vain 58 vuoden ikäisenä, Hän saa kokea ennen viimeistä hengenvetoaan vielä yhden taivaallisen nautinnon.

Hänen ystävänsä Hilja Siren löytää Orjatsalon ja kertoo käynnistään.

"Mieheni oli lähettänyt minulle Floridasta orangesisia. Pusersin kotona mehua puoli paintia purkkiin. Maanittelin hänet juomaan sanoen: juo kaikki. Tämä on Rikun lähettämistä orangeista. William ja Armas kohottavat hänen päänsä ja hän joi sen viimeiseen tippaan. Sanoivat sen olleen hänen viimeinen juomansa."

Leino ja Chaplin

Ennen kuolemaa Orjatsalo ehti totisesti elää. Tästä lähes uskomattomasta matkasta on hänen pojanpoikansa Jotaarkka Pennanen kirjoittanut kunnioittavan mutta rehellisen ja perinpohjaisen kirjan.

Suuri kiitos tamperelaiselle Sanasadolle sen kustantamisesta: Orjatsalo. Taiteilija politiikan kurimuksessa on varmasti vuoden rakkain kulttuuriteko.

Orjatsalon seurassa pääsemme syvälle suomalaisen teatterielämään ja ehkä jopa Ida Ahlbergin syliin, tapaamme kirjailijoita Eino Leinosta Arvid Järnefeltiin, luemme tamperelaislehtien läkähdyttäviä kritiikkejä, viemme naisia hulluuden partaalle, ryhdymme (ehkä) punaisten sotapäälliköksi, harhaudumme Muurmannin komppaniaan ja sieltä Lontooseen, jossa tapaamme Charlie Chaplinin.

Chaplin on vuonna 1921 Lontoossa Chaplinin pojan ensi-illan takia. Hän tapaa Winter Garden Theatressa näyttelevän Orjatsalon, ihastuu suomalaisen olemukseen ja tarjoaa tälle isoa roolia seuraavassa elokuvassa.

Orjatsalolla on varaa ja otsaa kieltäytyä. Näin hänestä ei tule Chaplinin elokuvien isoa mustapartaista miestä.

Liian iso poika

Jo alku on vakuuttava: Aarne Alarik Riddelin ilmestyy maailmaan 13. lokakuuta 1883 Simossa ja painaa yli kuusi kiloa.

Simon rovastilan rouvat naureskelevat äidille kummajaislasta: "Tänk om han blir så stor, att han måste visas för pengar."

Paljon lähemmäs ei kaamea arvaus rahasta näyttämisestä olisi voinut osua. Aarnesta kasvaa muille ihmisille liian iso, monessa mielessä. Pituuttakin kertyy siihen aikaan ylivoimaiset 196 senttiä.

Jotaarkka Pennasen kotialbumi
Kullervo oli yksi Aarne Orjatsalon huippurooleista. Näin kirjoitti Viljo Tarkiainen: "Herra Orjatsalolla on suuret luontaiset edellytykset onnistua Kullervo-luonteen tulkitsijana: sopiva vartalo, ääni ja ryhti. Hänessä on tuota kesyttämätöntä voimaa, joka saattaa yhtä hyvin purkautua rajuiksi puuskapäiksi kuin epätoivon nyyhkytykseksi."

Kullervo oli yksi Aarne Orjatsalon huippurooleista. Näin kirjoitti Viljo Tarkiainen: "Herra Orjatsalolla on suuret luontaiset edellytykset onnistua Kullervo-luonteen tulkitsijana: sopiva vartalo, ääni ja ryhti. Hänessä on tuota kesyttämätöntä voimaa, joka saattaa yhtä hyvin purkautua rajuiksi puuskapäiksi kuin epätoivon nyyhkytykseksi."

Hänellä on intohimoa ja voimaa, joustavuutta ja viekkautta sekä mukaansa tempaavaa innostusta. Lisäksi tulee erinomaisen kiitollinen vartalo ja ulkomuoto, joiden käyttämiseen näyttelijällä on pitkälle kehittynyt plastiikka ja mimiikka. Ääni on tarpeeksi suuri voimakohtauksiin ja erinomaisen vivahdusrikas, jota auttaa selvä ja luonteva diktioni. (TS 1907)

Ei mikään ritari

Vuosi 1906 on legendan synnyssä tärkeä etappi. Aarnen isä Alarik Riddelin ja muu suku suomentaa tuolloin nimensä Ritarsaloksi.

Aarne kulkee omaa tietään. Hän valitsee vastakkaisen vision.

Aarne Orjatsalo on syntynyt.

Orjatsalo valloittaa niin Tampereella kuin Kansallisteatterissa, jossa hän saa aikaan ensimmäisen skandaalin ja potkut. Jatkossa niitä seuraa tiuhaan tahtiin, ja useimmiten syynä on alkoholi.

Jotaarkka Pennanen tosin on sitä mieltä, että todellinen syy on Orjatsalon poliittinen kanta: hän liittyy jo vuonna 1903 sosialidemokraattiseen puolueeseen.

Sosialisti kansallisteatterissa on tuohon aikaan liian vaikea yhtälö. Myös kateus jäytää: lopullisen päätöksen tekevät Kansallisteatterin näyttelijäkollegat, jotka esittävät erottamista.

Onneksi Tampereella on avarampaa – helmikuussa 1907 Orjatsalo nimitetään Tampereen Teatterin johtajaksi.

Skandaali Tampereella

Siviilissä on sitäkin ahtaampaa. Naisseikkailut alkavat, mutta kaikki naiset eivät tyydy vain ihailemaan jumalaisen komeaa ja kuuluisaa, seksiä tihkuvaa supermiestä.

Kirjailija Ain Elisabeth Pennanen tulee raskaaksi ja haastaa Orjatsalon oikeuteen. Lehdistö seuraa hanakasti tapausta, joka jättää varjon molempien elämään.

Jotain erinomaisen hyvääkin ensimmäiseen yhdyntään päättyvästä suhteesta syntyy; tuleva kirjailija Jarno Pennanen, jonka poika Jotaarkka Pennanen meille nyt kertoo elävästi isoisästään.

Jotaarkka Pennasen kotialbumi
Riddelinien perhe vuonna 1902. Vasemmalta metsähoitaja isä Kaarlo Alarik, Aarne, sisar Anna-Liisa ja äiti Aline.

Riddelinien perhe vuonna 1902. Vasemmalta metsähoitaja isä Kaarlo Alarik, Aarne, sisar Anna-Liisa ja äiti Aline.

Sotapäällikkö?

Orjatsalo on Tampereen Työväen Teatterin johtajana, kun Suomen sisällissota syttyy. Hän liittyy empimättä punaisiin. Näin alkaa kehittyä komea legenda kapinallisesta "rosvopäälliköstä ja murhamiehestä".

Pennanen oikoo vääriä käsityksiä perusteellisesti ja uskottavasti: Orjatsalo keskittyi ohjaamaan näytelmiä, ei agitoimaan joukkoja eikä missään tapauksessa taistelemaan.

Jotaarkka Pennasen kotialbumi
Aarne kuusivuotiaana.

Aarne kuusivuotiaana.

Teatteri pitää hänet työn touhussa. Hän paitsi johtaa ja näyttelee, myös kääntää kymmeniä ja kymmeniä näytelmiä.

Lokakuussa 1917 Aamulehti kehuu hänet näytelmässä Johannes.

Hänen näyttelemisensä yllä tuntuu taiteen humina. Ja arvostelu kuten sanottu jää sanattomaksi. Vaitelias ihmetys ja ihailu ovat ainoat, mitä se kykenisi lisäämään.

Sodan jälkeen Aamulehti menee vielä sanattomammaksi: Orjatsaloa ei kehuta lehdessä enää koskaan.

Kesäyön unelmaa

Tammikuussa 1918 Suomi kihisee, mutta Orjatsalo on valinnut Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistoon Shakespearen Kesäyön unelman!

Viimeiseksi esitykseksi jää Orjatsalon bravuuri Edmund Kean. Aavistuksen hataran tarinan mukaan punakaarti keskeyttää esityksen ja Orjatsalo ilmoittaa yleisölle, että työväenvallankumous on alkanut.

Sen jälkeen hän lausuu Internationaalin.

"Hyvä tarina ja voi se olla tottakin!", kirjoittaa Jotaarkka Pennanen.

Orjatsalon joukko?

Pennanen vie pohjan myös toiselta legendaariselta kertomukselta eli "Orjatsalon joukon" uskomattomalta paolta halki valkoisten saartorenkaan pitkin Näsijärveä.

Pennanen rohkenee asettaa kyseenalaiseksi Panu Rajalan TTT:n historiikissa maalaileman kuvan "Orjatsalon kolonnasta".

Pitäjällä seurattiin peläten kolonnan hurjaa kulkua. Monet näkivät sen kärjessä ratsun selässä uljaan pitkän hahmon, joka läjäytteli uhkaavasti piiskallaan ja jakeli määräyksiä talojen pihoilla.

Junalla vai hevosella?

Tosiasisassa Orjatsalo oli lähtenyt Tampereelta viimeisellä junalla ja oli jo Viipurissa, kun "Orjatsalon kolonna" pakeni kohti Mouhijärveä. Tästä Jotaarkka Pennasella on riittävästi dokumentteja.

Kumpi siis on parempi? Junalla Tampereelta vaivihkaa lähtevä teatterinjohtaja vai joukkoja hevosella halki rintaman urheasti johtava sotapäällikkö?

Tähän vastannee vielä joku elokuva. Ilman muuta Aarne Orjatsalo on sellaisen ansainnut.

Jotaarkka Pennasen kotialbumi
Tampereen Teatterin johtaja Aarne Riddelin vuonna 1906. Samana vuonna hän vaihtaa nimekseen Orjatsalo.

Tampereen Teatterin johtaja Aarne Riddelin vuonna 1906. Samana vuonna hän vaihtaa nimekseen Orjatsalo.

Jotaarkka Pennanen: Orjatsalo. Taitelija politiikan kurimuksessa. ★★★★★

Sanasato 2017. 439 sivua.


Kommentit (7)

  • Nimetön

    Olipa kiva perhepotretti, ja kauniita ihmisiä olivat muutkin perheenjäsenet. Ikävää, että alkoholin käyttö meni yli äyräittensä. Varmaan etsin käsiini tuon elämäkerran kirjastosta.

  • Elokuvaksi - kuka ehtii...

    Mielenkiintoinen, erikoinen elämäntarina! En tiedä, pitääkö ihannoida, mutta varmaan
    ihailtaviakin piirteitä Orjatsalossa oli paljon, kun oli noin karismaattinen persoona…
    Hyvä, mukaansatempaava kirjoitus!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet