Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Tampere Filharmonian kevään päätöskonsertissa esitettiin 1900-luvun vaikutusvaltaisin sävellys – nämä ovat kevätuhrin kolme avainkohtaa

–On se sen verran hajallaan, etten pysty edes johtamaan, irvailee kapellimestari Santtu-Matias Rouvali ja saa muusikot nauramaan. Tampere Filharmonialla on työn alla Igor Stravinskyn legendaarinen balettimusiikki Kevätuhri , 1900-luvun vaikutusvaltaisin sävellys. Sen jäljet ovat kuultavissa vaikkapa nykypäivän elokuvamusiikin orkesterinkäytössä ja rytmeissä. Aamulehti tarjoaa Tampere Filharmonian kevätkauden päätöskonsertin suorana lähetyksenä verkossa perjantaina. Tässä jutussa esittelemme Kevätuhrin kolme avainkohtaa. 1. Kevätuhri alkaa kuuluisalla fagottisoololla. Solistina on Tampere Filharmonian Aleksei Dmitrjev: Tampere Filharmonian ensimmäinen harjoituspäivä tiistaina on aika tyypillinen: ensin soitetaan kappale paria lyhyttä katkaisua lukuun ottamatta kokonaan läpi ja sitten aletaan hioa yksityiskohtia. Määränpäänä on perjantai-ilta, jolloin Kevätuhrin pitäisi loistaa, luistaa ja rokata oikein kunnolla. Kevätuhrissa yhdistyvät kaikki sinfoniaorkesterin soivat ominaisuudet: värikylläinen sointimaailma, räjähtävät rytmit, herkät äänimaisemat ja tajuntaan jäävät melodiat. Yksi kauneimmista hetkistä on ensimmäisen osan lopulla soiva Nuorten tyttöjen mystiset piirit. 2. Näin soi Kevätuhrin osa nimeltä Nuorten tyttöjen mystiset piirit: Harjoitus etenee sujuvasti. Tarkoilla kommenteilla ja rytmejä malliksi naputtamalla Santtu-Matias Rouvali auttaa soittajia löytämään toisensa. Ja heltiää sieltä kommentti Aamulehden työryhmällekin: –Joko tästä saisi viisi tähteä, hän virnistää. Ei vielä, mutta katsotaan sitten perjantaina. Lopun Uhritanssissa on vielä työstämistä. 3. Iskevä Uhritanssi päättää teoksen: Nettiin puoleksi vuodeksi Santtu-Matias Rouvali on jo kauan haaveillut konserttiensa live-striimauksista Tampereella. Levyjenteosta hän ei niin perusta, mutta netin kautta välittyvät kuva ja ääni kiehtovat nopealiikkeistä maestroa. Verkossa näkyvän orkesterin maine leviää kotisalin ulkopuolelle, mutta samalla helpotetaan painetta lippuluukulla. Tampere Filharmonian konsertteihin onkin ollut jo pitkään vaikea saada lippuja hurjan kysynnän vuoksi. Ajat sitten loppuunmyyty on myös kevätkauden perjantainen päätöskonsertti. Nyt lipuksi riittää klikkaus internetissä. Tampere-talossa kello 19 alkava konsertti näkyy suorana lähetyksenä osoitteessa aamulehti.fi . Lisäksi konsertti tulee myöhemmin tilaajien katsottavaksi Aamulehden verkkosivuille puolen vuoden ajaksi. Orkesteri tarjoaa perjantaina Kevätuhrin lisäksi Dmitri Shostakovitshin ensimmäisen viulukonserton. Solistina on israelilainen viulisti Guy Braunstein . Santtu-Matias Rouvali kommentoi Kevätuhrin suosikkikohtaansa ja toivottaa Aamulehden lukijat tervetulleeksi konserttiin: Igor Stravinsky sävelsi Kevätuhrin (Le Sacre du printemps) Sergei Djagilevin perustaman ja johtaman Venäläisen baletin (Ballets russe) uutta sesonkia varten. Ensiesitys oli Pariisissa toukokuussa 1913. Stravinsky oli jo aiemmin säveltänyt Djagilevin tilauksesta kaksi balettia: Tulilinnun ja Petrushkan vuosina 1910 ja 1911. Näistä kolmesta teoksesta tuli Stravinskyn uran suuri menestystrilogia. Uutta musiikkia keksimässä Kevätuhri poikkesi Stravinskyn aiemmista teoksista ulkoasultaan, rytmeiltään ja soinnuiltaan. Rohkeat (riita)soinnut ja ennen kaikkea nopeasti vaihtuvat tahtilajit ja niistä ponnahtavat kulmikkaat rytmit saivat musiikin kuulostamaan täysin erilaiselta kuin mikään ennen kuultu. Kappaletta pidettiin heti kumouksellisena, mutta Stravinsky ei nähnyt itseään vallankumouksellisena. Hän korosti olevansa uuden rakentajana ja musiikin keksijä. Kevätuhrin melodiat Stravinsky kuitenkin lainasi pääosin venäläisestä kansanperinteestä. Pakanallinen rituaali Musiikki vie katsojan kivikauden Venäjälle, jossa elämän syntyä juhlitaan pakanallisilla rituaaleilla. Teos huipentuu uhriksi valitun tytön hurjassa tanssissa, jossa tyttö tanssii itsensä kuoliaaksi. Näin kevään jumalat saavat uhrinsa. Kantaesityksen skandaali Kantaesitys 29. toukokuuta 1913 Pariisin Champs-Élysées-teatterissa on yksi musiikinhistorian suurimpia skandaaleja. Tanssijatähti Vatslav Nizinskin barbaarinen koreografia ällistytti perinteistä baletti-iltaa odottaneen seurapiiriyleisön. Pierre Monteuxin johtamasta musiikista kuului tuskin mitään, kun närkästynyt yleisö mylvi ja buuasi teokselle. Säveltäjä pakeni salista epätoivoisena. Koti löytyi konserttilavoilta Kevätuhria esitetään edelleen balettinäyttämöillä (jopa Nizinskin versiona), mutta suosituin teos on konserttikappaleena. Se on myös levytetty satakunta kertaa. Leonard Bernsteinin vuonna 1958 New Yorkin filharmonikkojen kanssa tekemä levy on syystäkin klassikko. Uudemmista levyistä kannattaa mainita Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen 2000-luvun puolivälin briljantti ja tarkka tulkinta. Disneyn teki draaman maailman synnystä Piirroselokuvan pioneeri Walt Disney sai Stravinskyltä luvan käyttää Kevätuhria klassisen musiikin mestariteoksiin tehdyssä episodielokuvassa Fantasiassa . Disney kuitenkin leikkasi musiikista pois noin 15 minuuttia, mikä ymmärrettävästi raivostutti Stravinskyn. Disneyn visio Kevätuhrista maailman synnyn darvinistisena kertomuksena jäi kuitenkin elämään katsojien mieleen. Kilpailua isyydestä "Kirjoitin sen, minkä kuulin ja mitä olin jo unessa kokenut. Olin kuin väylä, jota kautta Kevätuhri tuli maailmaan", on säveltäjä muistellut kappaleen syntyvaiheita. Totuus on toinen. Teoksen alkuidean isä oli taiteilija-filosofi Nicholas Roerich , jonka Djagilev tutustutti Stravinskyyn noin vuonna 1910. Juuri Roerich oli perehtynyt Kevätuhrin käsittelemiin teemoihin ja muinaiseen historiaan. Roerich myös puvusti ja lavasti ensimmäisen Kevätuhrin .