23-vuotias Jenny Timonen esitti vaikean kysymyksen äitinsä kuolinvuoteen äärellä – Hoitajan rohkea vastaus sai hänet tarttumaan vaikeaan aiheeseen

Jenny Timosen ohjaamassa dokumenttielokuvassa saattohoitajat kertovat työstään.

Toni Repo
23-vuotias Jenny Timonen esitti vaikean kysymyksen äitinsä kuolinvuoteen äärellä – Hoitajan rohkea vastaus sai hänet tarttumaan vaikeaan aiheeseen

23-vuotias Jenny Timonen sai idean saattohoitajista kertovaan dokumenttiin äitinsä kuolinvuoteella. 13-minuuttinen dokumentti on kuvattu Pirkanmaan hoitokodissa Tampereella.

Matti KuuselaAamulehti

Elokuva Vielä pienen hetken vierelläsi alkoi hahmottua jo keväällä 2013. Dokumentin käsikirjoittajan ja ohjaajan äiti oli silloin saattohoidossa Joensuussa.

–Hoitaja oli nuori tyttö, ei paljon minua vanhempi. Olin itse silloin 23-vuotias, Jenny Timonen kertoo.

–Uskalsin kysyä häneltä, kuinka paljon äidillä on vielä aikaa. Saatoin nähdä, kuinka hoitaja keräsi kaikki voimansa ja rohkeutensa ja vastasi, että vuorokausi. Kohta alkavat hengityskatkokset, Timonen sanoo.

–Hoitajan rohkeus kertoa minulle äidin kuolemasta oli mullistava kokemus. Sillä hetkellä tajusin, että haluan tehdä näistä ihmisistä elokuvan.

Mieti elämääsi

Nyt elokuva on valmis: Pirkanmaan hoitokodissa kuvattu ja saattohoitajista kertova Vielä pienen hetken vierelläsi saa ensi-iltansa Niagarassa 28. lokakuuta.

Tuliko siitä sellainen kuin halusit?

–Kyllä, lopulta. Meille oli vielä aivan viime vaiheessa 20 minuuttia pitkä elokuva. Tuntui, ettei näin isoa aihetta voi lyhyemmäksi leikata.

–Onneksi kuitenkin uskalsimme vielä tarttua materiaaliin, jättää pois asioita, jotka eivät itse asiaan suoraan kuulu. Näin dokumentista tuli sopivan mittainen eli 13-minuuttinen ja siihen löytyi kuin itsestään juuri sellainen sävy, minkä halusinkin.

Pohjola-filmi
Hanna Hävölä on yksi elokuvaan haastelluista saattohoitajista.

Hanna Hävölä on yksi elokuvaan haastelluista saattohoitajista.

Millainen tämä sävy on?

–Toiveikas, siitä huolimatta että aiheena on kuolema, Jenny Timonen sanoo.

–Haluan, että kun elokuva päättyy, katsojaa istuu hetken hiljaa ja miettii. Nousee sitten ylös. Ja ulos kävellessään ajattelee omaa elämäänsä. Onko hän siinä oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten kanssa?

Aamulehti julkaisee tänä syksynä Timosen elokuvaan pohjautuvan 3-osaisen videosarjan. Katso ensimmäinen osa tästä:

 

Toinen elokuva

Timonen on opiskellut elokuvan tekemistä Lapin yliopistossa. Hänen ensimmäinen dokumenttinsa Lainassa päättyi Tampereen lyhytfilmifestivaaleille.

–Samaa toivon nytkin. Olisi erittäin tärkeää saada tämäkin filkkareille.

Rahoituksen saaminen ei ole Suomessa helppoa.

–Jos sinulla ei ole levityskanavaa, et saa tukeakaan. Yle ei halunnut elokuvaamme, joten piti etsiä toinen väylä. Onneksi löytyi Aamulehti. Se lähti tekemään yhteistyötä, Jenni Timonen kiittelee.

Aamulehti oli luonteva kumppani, onhan dokumentti kuvattu Tampereella.

Elokuvaan pohjautuva kolmeosainen videosarja Saattohoitajat kertovat julkaistaan Aamulehden nettivideokanava Klipissä syksyn aikana. Ensimmäinen osa on jo katsottavissa. Siinä saattohoitajat kertovat, mitä saattohoito käytännössä on. Tulevissa jaksoissa he puhuvat esimerkiksi kuoleman hetkestä ja siitä, mitä kuolevat katuvat eniten.

Korjaus 12.10.2017 kello 18.42: Poistettu kuvatekstistä ensi-illan päivämäärä, joka oli väärin. Jutun tekstissä päivämäärä on oikein, 28. lokakuuta.

Vielä pienen hetken vierelläsi

Jenny Timosen ohjaamassa dokumenttielokuvassa saattohoitajat kertovat työstään.

13-minuuttinen dokumentti on kuvattu Pirkanmaan hoitokodissa Tampereella.

Elokuva oli kutsuvierasensi-illassa Tampereella torstaina. Julkiset näytännöt järjestetään elokuvateatteri Niagarassa 28. lokakuuta kello 12 ja 12.30. Näytöksiin pääsee Aamulehden kanta-asiakaskortilla ilmaiseksi.

Elokuvaan liittyvä kolmeosainen videosarja ilmestyy Aamulehden verkkosivuilla.


Lue myös nämä


Kommentit (9)

  • Nimetön

    Elokuvassa oli mielestäni puhuttelevinta maapallon/avaruuden hiljaisuus ja puhelin joka soi ja kukaan ei vastaa. Nämä elementit yhdessä kuvasivat sitä salaisuutta joka kuolema on. Hoitaja voi sanoa ettei, kuolemaa tarvitse pelätä. Kepeitä sanoja, vaikkei niitä sellaisiksi varmaan oltu tarkoitettu. Kuka tietää tarvitseeko kuolemaa pelätä? Hoitaja voi vain sanoa ettei kuolinhetkeä tarvitse pelätä, se on yleensä levollinen, kuin vain nukkuisi pois. Mielestäni elokuvassa piirtyi hienosti näkyviin se rajallisuus jonka ihminen kohtaa kuoleman edessä. Sanoja ei löydy. Ihminen, niin auttaja kuin autettava kaipaa suurempaa lohduttajaa.

  • Kiitollinen omainen

    Saattohoitohoitajat ovat mahtavia ihmisiä ja toivon, että tämä filmi tulee auttamaan heidän tärkeää työtehtävää. Isäni oli viime vuonna saattohoidossa Kouvolassa. Saattohoitajat ja kotiuttamisryhmä tekivät isäni lähdön helpommaksi ja samalla tukivat omaisia mahtavasti.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet