Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Ville Nieminen kasvustaan valmentajana: ”Minun oli tultava siihen pisteeseen, jotta ymmärsin”

On joulukuu 2015. KeuPa HT:n päävalmentaja Ville Nieminen huutaa Keuruun jäähallin pukukopissa hävinneelle joukkueelleen. - Eikö tämä ole teille tärkeää? Hän poistuu kopista, mutta palaa vielä uudestaan ja huutaa lisää. Nieminen poistuu jälleen pukukopista. Mieltä kalvaa jälleen sama epäilys, joka on vainonnut jo aiemminkin kuluneiden kuukausien aikana. - Vaadinko valmentajana liikaa? On tammikuu 2016. Tampereen Tohlopissa sijaitsevaan Technopolikseen kerääntynyt yleisö kuuntelee Niemisen tarinaa hiljaa. Mies on tässä vaiheessa ehtinyt toimia viisi kuukautta päävalmentajan tehtävissä. Nyt hän seisoo yleisönsä edessä ja kertoo sanoja säästelemättä, millaista on ollut. Millainen hän itse on ollut. Mitä virheitä hän on tehnyt. - Tuo hetki pukukopissa. Minun oli tultava siihen pisteeseen, jotta ymmärsin jätkien panoksen tähän hommaan. Tajusin, että en voi puristaa ja puristaa jätkiä. Sen asian hyväksyin, Nieminen puhuu. Hän kertoo lähteneensä valmentajan työhön samalla asenteella kuin millä runnoi omalla urallaan. - Eihän siitä mitään tullut, olimme sarjassa viimeisiä. Se oli valmentajana kasvun paikka. - Valmensin samalla tyylillä kuin mihin olin tottunut omalla urallani: hihna kireällä ja pikku pelko päällä koko ajan, vähän uhkailua siihen päälle. Muutaman jätkän kohdalla se toimi, mutta ei kaikilla. Luulin, että se toimisi, mutta ei se toiminutkaan. Keuruun jäähallin pukukopista Nieminen selvisi ulos parempana valmentajana ja kasvaneena miehenä valmentaja Risto Dufvan viisauksien avulla. - Hän sanoi, että minun oli tajuttava, etten voi verrata joka kohdassa omaa uraani tähän valmennushommaan. Nimenomaan Dufva oli henkilö, joka rohkaisi Niemistä siirtymään valmentajaksi. –Dufva lupasi, että jos lopetan kiekon, hän auttaa valmentajan uralla. Hän lisäsi vielä, että koita lopettaa ajoissa, Nieminen nauraa. Nykyään Nieminen näyttelee valmentajaa. Se on tärkein Dufvalta saatu neuvo. - En tiedä, olenko hyvä näyttelemään tai osaanko valmentaa, mutta minun on näyteltävä, että osaan. Kun uskot omaan juttuusi, pikkuhiljaa susta tulee se. Näyttelen valmentajaa niin kauan kunnes minusta tulee sellainen. Onhan tämä hullua hommaa, onneksi lähdin mukaan. Ja kun mukaan on lähdetty, leikitään sitten tosissaan, mies tuumaa. - Se on se juju, että uskaltaa heittäytyä. Toivon, että nuoret pelaajat löytäisivät oman juttunsa, mitä he voivat olla ja miten nousta esiin ryhmästä. Kun se löytyisi, he pääsisivät sillä elämässä eteenpäin. Loppujen lopuksi suuressa kuvassa jääkiekko on elämää, ei vain peliä.