Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Videonauhurit jäävät historiaan – Näin nostalgisen laitteen voittokulku eteni Suomessa

Elokuvan harrastajat saivat menneellä viikolla huonoja uutisia, kun viimeinenkin vhs-nauhureita valmistava japanilainen Funai Electric ilmoitti luopuvansa leikistä. Helsingin yliopiston elokuvatutkija Jaakko Seppälä suhtautuu uutiseen murheellisin mielin. Hänen oma nauhurinsa on nykyisin käytössä enää harvoin, mutta sillä on edelleen paikkansa tutkijan ja innokkaan elokuvaharrastajan kotona. – Maailmassa on tuhansittain elokuvia, ennen kaikkea niin sanottuja halpoja roskaelokuvia, joita ei ole julkaistu missään muussa muodossa kuin vhs-nauhalla, hän kertoo. Avarsi nuorten maailman Vhs-nauhurit ja nauhat alkoivat yleistyä Suomessa 1980-luvulla. Lähes jokaiseen kotiin saatavilla ollut kompaktin kokoinen laite oli vallankumouksellinen. Etenkin vanhemmat elokuvan ystävät suhtautuivat kuitenkin videonauhojen tuloon lähes fanaattisen kielteisesti. – Elokuvateattereilla alkoi mennä huonommin ja huonommin. Videonauha nähtiin isona vihollisena filminauhalle. Sen sijaan nuorille videokasetit avasivat uuden maailman, kun amerikkalainen populaarikulttuuri löi televisioruutujen kautta voimalla läpi. Seppälän mukaan 1970-luvun puolivälissä ja sen jälkeen syntynyt sukupolvi, johon hän itsekin kuuluu, kasvoi amerikkalaisten elokuvien kanssa, ja niiden ehdoilla. Valtaosa videonauhojen tarjonnasta oli yhdysvaltalaista tuotantoa. – Oman polveni ihmisille amerikkalainen populaarikulttuuri oli videonauhojen takia erittäin henkilökohtaiseksi koettua. Nauhat mahdollistivat sellaistenkin elokuvien näkemisen, joita ei olisi muuten pystynyt katsomaan, esimerkiksi ikärajojen takia. Seppälän voimakkaimmat muistot liittyvät aikaan, jolloin Suomessa oli videolaki, eikä alle 18-vuotiailta kiellettyjä nauhoja saanut vuokrata tai myydä. – Katselimme kaveriporukalla kiellettyjä kauhuelokuvia, jotka olivat kopion kopion kopioita. Kuvanlaatu oli aivan kamala, hän naurahtaa. Palanen historiaa Monet elokuvan tutkimukseen erikoistuneet laitokset ovat hankkineet vuosikymmenten varrella valtavat videonauhakokoelmat. Kun vhs-nauhureita ei ole enää tarjolla ja ne menevät ajan myötä rikki, voi olla ettei kaikkia elokuvakokoelmia pystytä enää katsomaan, ellei niitä digitoida. Jaakko Seppälän mukaan historiassa on käynyt usein niin, että jonkun asian arvo on tajuttu vasta liian myöhään. Näin kävi aikanaan esimerkiksi mykkäelokuville. Elokuvilla ajateltiin aluksi olevan vain kaupallista arvoa, eikä niiden merkitystä kulttuurille ymmärretty. Elokuvien arkistoiminen aloitettiin vasta 1930-luvulla. – Noin 80 prosenttia maailman mykkäelokuvista on menetetty ikiajoiksi, koska nauhoja pilkottiin kirveellä ja poltettiin, kun teatteriesitykset loppuivat. Japanilainen Sony julkisti Betamax-videojärjestelmänsä vuonna 1975. Vuotta myöhemmin JVC julkaisi oman vhs-järjestelmänsä (Video Home System). Kasettien ja nauhureiden mittelö kesti lähes vuosikymmenen. JVC:n vhs vei lopulta voiton kahden eri videokasettistandardin välillä käydyssä kilpailussa. Betamaxia pidettiin parempana muun muassa kuvanlaatunsa takia. Alkuaikoina kuluttajan kannalta merkittävä ominaisuus oli kuitenkin vhs-kasetin pidempi tallennusaika. Betamaxiin tehtiin parannuksia, mutta vhs oli jo saanut yliotteen markkinoilla. JVC lisensoi vhs-tekniikkaa useille muille laitevalmistajille, ja markkinoille tulvi eri merkkien vhs-nauhureita ja katteja. Betamaxin suosio jäi melko vaisuksi, ja viimeinen Betamax-laite valmistettiin Japanissa vuonna 2002. Myöhemmin dvd- ja Blu-ray-levyjen tulo markkinoille alkoi nakertaa vhs:n pitkään jatkunutta suosiota. Sittemmin muun muassa erilaiset digitaaliset suoratoistopalvelut ovat vallanneet markkinoita fyysisiltä tallenteilta. Heinäkuussa 2016 viimeinen vhs-nauhureita valmistava japanilainen Funai Electric ilmoitti lopettavansa laitteiden tuotannon. Lähde: MedigaCollege.com, Wired.com MedigaCollege.com