Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut Linnan juhlat

Työaikalakiin ajetaan muutosta, jossa nykypäivän duunarit jätettäisiin työaikalain ulottumattomiin

Suomen työmarkkinajärjestelmä on tänä vuonna suuremmassa murroksessa kuin yleisesti ymmärretään. EK irtisanoi keskusjärjestösopimuksensa, Suomen malli jäi sopimuksista huolimatta syntymättä, kun työnantajajärjestö Metsäteollisuus irtautui kyseisen mallin valmistelusta ja myös työaikalaki on uudistuksen kohteena. Ovella odottaa myös TES-kierros, josta on odotettavissa muodikkaasti sanoen haastava. EK:n tiedote keskusjärjestösopimusten irtisanomisesta meni mediassa läpi ilman toimittajien halua tehdä journalismia aiheesta. Tiedotteessa kun annettiin ymmärtää, että koska EK ei enää tee työmarkkinasopimuksia, se ”ei myöskään voi olla osapuolena keskusjärjestösopimuksissa”. Todellisuudessa EK kuitenkin irtisanoi sopimuksiaan valikoiden, esimerkiksi kilpailukykysopimusta EK ei irtisanonut, joten tiedotteen perusteet olivat vähintäänkin kyseenalaisia. Suomen mallin kariutuminen työnantajajärjestön irtaantumisen seurauksena oli merkittävämpi tapahtuma kuin mitä siitä kerrottiin. Jos Suomen malli, johon kikyssäkin sitouduttiin, olisi kariutunut ay-liikkeen toimesta, olisi yleinen paheksunta ollut kovaa. Ay-liikettä kun jostain syystä on julkisesti helppo syyttää pahasta olosta, joka syntyi kun huomattiin, ettei Suomi olekaan maailman paras valtio tekemään mitä tahansa. Työnantajajärjestöt ovat mielikuvissa ilmeisen vahvoilla, koska saavat tehdä lähes mitä vain ilman isoa kritiikkiä. Työaikalakiin taas eritoten Teknologiateollisuus ry ajaa muutosta, jossa asiantuntijatyö jätettäisiin työaikalain ulkopuolelle. Käytännössä nykypäivän duunarit jäisivät ylityökorvausten ulottumattomiin ja heiltä voitaisiin odottaa peruspalkalla epäinhimillisiä työaikoja. Työterveyteen ja työssä jaksamiseen, joihin panostamalla voisi tutkimusten valossa saada aikaan valtaisia säästöjä, ei tunnuta kiinnitettävän huomiota. Miksi mielipideilmasto on sellainen, että työnantajajärjestöt saavat vapaasti harrastaa näitä sopimusyhteiskuntaa vaarantavia toimiaan, joilla tähtäävät funktionaalisen tulonjaon kääntämiseen yhä voimakkaammin työltä pääomalle? Syynä on kaksi sanaa, tai oikeammin niiden aiheuttama mielikuva: paikallinen sopiminen. Kukapa meistä voisi vastustaa paikallista sopimista. Kunpa vaan aina kukin täsmentäisi, mitä hän tarkoittaa tuolla sanaparrella. Työantajajärjestöt ajavat kyseisellä sanaparilla läpi sitä, että kukin henkilö neuvottelee itse työehtonsa. Käsi ylös se yritys, joka todellisuudessa haluaisi neuvotella jokaisen työntekijänsä kanssa erikseen esimerkiksi lomarahoista, perhevapaan ja sairausajan palkoista sekä päivärahojen maksamisesta. Todellisuudessa työantaja löisi ehdot käteen – työnantajajärjestön ohjeistamana. Mikäli työnantajajärjestöt jatkavat kovaa linjaansa funktionaalisen tulonjaon muuttamiseksi, pakottaa se jo maltillisenkin palkansaajan barrikadeille. Siihen meillä ei olisi varaa. Kirjoittaja on Tampereen insinöörit ry:n puheenjohtaja ja keskustan kuntavaaliehdokas. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät kilpailukykysopimuksesta (kiky) neuvottelutulokseen 29.2.2016. Tavoitteena uusien työpaikkojen luominen parantamalla työn ja yritysten kilpailukykyä sekä pienentää julkisen talouden kustannuksia ja edistää paikallista sopimista. Julkisen sektorin lomarahat pienenevät 30 prosentilla vuosina 2017–2019. Hallitus lupasi keventää tuloveroja. Palkat pysyvät sopimuskauden ajan ennallaan, työaika pitenee. Työntekijöiden sosiaalivakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksu kasvavat, työnantajan alenevat.