Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

STM:n ja VM:n salainen sote-muistio: 3 miljardin säästöt vaativat palveluiden rajoittamista

Lännen Media on saanut hallituslähteestä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja valtiovarainministeriön (VM) virkamiesselvityksen siitä, miten sote-uudistuksella toteutetaan 3 miljardin säästöt julkisessa taloudessa. Siinä kirjoitetaan suoraan, että säästötavoite edellyttää ihmisille tarjottavien palveluiden rajoittamista. Muistio on keskeinen osa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) perjantaiaamuna tekemää ”viimeistä sote-esitystä”. – Kolmen miljardin euron säästötavoite on haastava. Vuonna 2013 sote-menojen julkisesti rahoitettu osuus oli noin 16 miljardia euroa. Kestävyyslaskelman taustalla olevassa sosiaalimenoennusteessa julkisesti rahoitetut sote-menot nousevat 21,3 miljardiin euroon vuonna 2029 (reaalisina euroina vuoden 2013 hintatasossa). Säästötavoitteen toteutuminen laskisi siis menoennusteen 18,3 miljardiin euroon, jolloin vuoden 2029 sote-menojen julkisesti rahoitettu osuus olisi 14 prosenttia pienempi kuin nykyennusteessa. Säästötavoitteen saavuttamiseksi 2029 mennessä sote-menojen reaalisen vuosikasvun pitäisi jäädä 0,9 prosenttiin välillä 2019–2029, kun nykyisessä ennusteessa menot kasvavat 2,4 prosenttia vuodessa, muistiossa kirjoitetaan. Sipilän arvio tilanteen kriittisyydestä perustuu muistioon Muistiossa arvioidaan, että säästö on mahdollinen vasta vuoteen 2029 mennessä. Pääministeri korosti torstai-iltana tilanteen kriittisyyttä. Arvio pohjautuu STM:n ja VM:n muistioon. – Säästöjen saavuttaminen edellyttäisi merkittävää palvelutuotannon tuottavuuden kasvua. Jos oletetaan, että palveluiden määrä kasvaa nykyisen sosiaalimenoennusteen mukaisesti, sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden pitäisi nousta noin 16 prosenttia 2020-luvun loppuun mennessä säästötavoitteen saavuttamiseksi. Käytännössä säästötavoitteen saavuttaminen edellyttäisi todennäköisesti palvelujen volyymin rajoittamista, jolloin tuottavuustavoite olisi pienempi, virkamiesselvityksessä todetaan. Käytännössä ”volyymin rajoittaminen” tarkoittaa ihmisille tarjottavien palveluiden laajuuden pienentämistä. – Lisäksi 3 miljardin kustannussäästötavoitteen saavuttamiseksi on muutenkin jatkettava priorisointia ja määriteltävä hallitusohjelmassa tarkoitettu julkinen palvelulupaus siten, että palvelulupauksen kattama toiminta on osin nykyistä palvelua rajatumpi, asia sanotaan myös suoraan. Henkilöstömenot 60 prosenttia kuluista Sosiaali- ja terveystoimen suurimmat kustannukset aiheutuvat henkilöstöstä: työvoimakustannukset ovat lähes 60 % kuntien ja kuntayhtymien itse tuottamien palveluiden kustannuksista. Tulevaisuudessa henkilöstömenojen merkitys kasvaa, koska tuotannon kasvupaine kohdistuu työvoimavaltaisimpiin hoivapalveluihin. Muita merkittäviä kustannuseriä ovat asiakaspalvelujen ja muiden palvelujen ostot. Sote-investoinneista suurin osa kohdistuu erikoissairaanhoitoon. Vuonna 2013 erikoissairaanhoidon investointimenot olivat noin 430 miljoonaa euroa, perusterveydenhuollon noin 160 miljoonaa euroa ja sosiaalihuollon noin 100 miljoonaa euroa eli yhteensä 690 miljoonaa euroa. Meneillään olevien vuoteen 2020 ulottuvien erikoissairaanhoidon rakennushankkeiden kustannusarvio on 3,7 miljardia euroa. Soten järjestämisalueiden määrään muistiossa ei oteta suoraan kantaa: ”Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on jakaantunut yli 150 kunnalle, yhteistoiminta-alueelle tai kuntayhtymälle. Tästä erikoissairaanhoito on kuitenkin keskittynyt 20 sairaanhoitopiirille ja 5 erityisvastuualueelle. Palveluista järjestämisvastuussa olevat pystyvät toimimaan hyvin autonomisesti toisistaan riippumatta. Tämä on johtanut yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisaan osa-optimointiin, päällekkäisyyksiin ja sitä kautta tehottomuuteen, mihin muun muassa OECD on kiinnittänyt huomiota.-- Koska suuremmat järjestämis- ja tuotantoalueet mahdollistavat pitkällä aikavälillä tuotantoverkon uudelleenorganisoinnin, on sote-uudistuksen näkökulmasta yksi mielenkiintoinen asia, onko järjestäjien koolla yhteyttä tuottavuuteen tai kustannusvaikuttavuuteen ja onko tuotantoyksiköiden tasolla olemassa mittakaavaetuja?”, muistiossa pohditaan asiaa, joka muodostaa keskustan ja kokoomuksen välisen kiistan ytimen. Asiakaskohtaiset menot pienimmät 25 000 ihmisen terveyskeskuksissa Terveyskeskusten asiakaskohtaiset menot ovat muistion perusteella alhaisimmillaan noin 25 000 ihmisen väestöpohjalla. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sekä hyvin pienen että suuren väestöpohjan terveyskeskukset ovat keskikokoisia tehottomampia. Tuloksien tulkinnassa on kuitenkin vaikea erottaa todellisia mittakaavaetuja ja eroja palveluiden kysynnässä erilaisten kuntien välillä, muistiossa huomautetaan. Päivystävien sairaaloiden (perusterveydenhuolto, pääerikoisalat ja sosiaalipäivystys) optimaalinen lukumäärä olisi muistion perusteella edelleen 12. – Käytännössä se tarkoittaisi nykyisten sairaaloiden toiminnan muuttamista siten, että niistä muodostuisi vaativien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kokonaisuuksien toimintayksiköitä. Järjestelmä olisi tehokkaasti porrastettu siten, että viisi yliopistosairaalaa ja vaativin sosiaalihuolto sekä vastaavasti 5–7 muuta suurta sairaalaa (nykyisiä keskussairaaloita) tarjoaisivat kaikki vaativat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Keskisuurissa sairaaloissa (osa nykyisistä keskussairaaloista ja muutama aluesairaala) palveluvalikoima painottuisi suurimpiin erikoisaloihin ja osaan vaativimmista sosiaalipalveluista. Muiden aluesairaaloiden ja suurimpien terveyskeskussairaaloiden toiminta muuttuisi ja niistä muodostettaisi fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoutumista edistäviä lähiyksikköjä, jotka nopeuttavat asiakkaiden ja potilaiden kotiutumista ja tukevat heidän elämistään kotona. Tällainen rakenne takaisi nykyistä paremman kustannusten hallinnan. On kuitenkin tässä vaiheessa vaikea arvioida tarkkaan, millaisia kustannussäästöjä siitä saadaan, sillä uudistus kohdistuisi koko sairaalaverkkoon. Suuruusluokkaa voidaan hahmottaa karkeasti olettamalla, että osa sairaaloista suljettaisiin. Keskikokoisen aluesairaalan kustannukset ovat vuodessa hieman yli 20 miljoonaa, STM:n ja VM:n yhteismuistiossa arvioidaan.