Ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä näki työssään, kuinka paljon tavalliset suomalaiset inhoavat vartaloaan – hävetään jopa saunoa puolison kanssa

Katri Mikkilä kärsi syömishäiriöstä, opiskeli ravitsemusterapeutiksi ja turhautui vartaloaan inhoaviin asiakkaisiin. Nyt hän kutsuu itseään kehoaktivistiksi ja julistaa kehopositiivisuuden sanomaa.

Petteri Kivimäki
Ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä näki työssään, kuinka paljon tavalliset suomalaiset inhoavat vartaloaan – hävetään jopa saunoa puolison kanssa

Jyväskylässä asuva Katri Mikkilä, 31, kutsuu itseään kehoaktivistiksi. Hän on itse kärsinyt syömishäiriöstä ja huomasi ravitsemusterapeutin työssään, kuinka yleisiä oireet ovat.

Jussi SaarinenAamulehti

Jokin on pielessä, jos ihan tavallinen keski-ikäinen suomalainen ei pysty katsomaan omaa vartaloaan peilistä.

Katri Mikkilä havahtui ongelmaan työskennellessään ravitsemusterapeuttina Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä.

Hän oli tuolloin alle 30-vuotias, juuri valmistunut Itä-Suomen yliopistosta ravitsemustieteen linjalta ja saanut yhden ensimmäisistä alan työpaikoistaan.

Nopeasti hän huomasi työnsä karun arjen.

–Töissä sain päivästä toiseen kuunnella keski-ikäisten tuskaista vuodatusta siitä, kuinka he tuntevat syyllisyyttä syömisestään ja omasta vartalostaan, Mikkilä kertoo.

Sama ilmiö tuli vastaan myöhemmin fysioterapeuttiopintoihin kuuluvien harjoittelujen yhteydessä.

Jos Mikkilä pyysi tekemään jumppaliikkeen, usein asiakas ei kyennyt edes katsomaan itseään peilistä samaan aikaan. Niin paljon oma kuva inhotti.

Joku jopa kertoi, ettei halunnut käydä puolisonsa kanssa saunassa, koska häpeää omaa kehoaan.

–Ihan tavallisilla ihmisillä oli hämmentävän paljon syömishäiriön kaltaisia tai syömishäiriöön viittaavia oireita.

Lue myös:Olemme nyt lihavampia kuin koskaan – miksi samaan aikaan julistetaan kovaan ääneen, että laihduttaminen pitää lopettaa?

Hän ei ollut uskoa asiaa todeksi. Että näin kovasti suomalaiset todella vihaavat omaa kehoaan.

Eikä Mikkilä ollut tyytyväinen siihen, mitä terveydenhuolto tai personal trainerit tarjoavat ratkaisuksi – siis tiukkoja sääntöjä, numeroita ja taulukoita. Syö tämän verran kaloreita ja näin paljon hiilihydraatteja ja proteiineja. Liiku tällä tavalla, jotta poltat oikean määrän kaloreita.

Kun Mikkilä yritti ratkaista ihmisten ongelmia perinteisin tavoin, hänestä tuntui kuin olisi lyönyt päätä seinään.

–Mittanauhoilla ja puntareilla ihmisistä tehdään entistä ahdistuneempia. Niinpä aloin todella miettiä, onko tämä se ala, jolla haluan työskennellä.

Katri Mikkilä antaa kehopositiiviset treenivinkit videolla:

 

Lihavuus pelotti lapsena

Katri Mikkilä muistaa pelänneensä lihavuutta jo ekaluokkalaisena. Lapsena hän vei koiraa jatkuvasti lenkille, jottei itse lihoisi.

–Samanlaisia ajatuksia minulla oli vieläkin nuorempana. En esimerkiksi uskaltanut istua kenenkään sylissä, koska kuvittelen olevani liian painava.

Ala-asteen lopulla Mikkilälle puhkesi akne. Silloin uskottiin, että finnit johtuvat rasvaisesta ruuasta. Hän pelkäsi ihmisten näkevän naamasta, että hän syö epäterveellisesti.

Se sai Mikkilän aloittamaan laihduttamisen.

Paino laski helposti, ja hän alkoi ihannoida ja tavoitella yhä hoikempaa vartaloa. Vaikka asiaa vähän kotona ja koulussa ihmeteltiin, ei hänen syömishäiriöoireiluunsa tartuttu.

Sekasortoiset ajatukset kuitenkin jatkuivat vuosia.

Teininä Mikkilä mietti alituisesti omia syömisiään ja liikkumisiaan. Hän halusi hallita itseään ja epävarmuuttaan kontrolloimalla vartaloaan.

Kuin luonnostaan Mikkilä päätti lähteä opiskelemaan ravitsemustiedettä Kuopion yliopistoon vuonna 2005.

Vasta siellä hän itse ymmärsi sairastavansa syömishäiriötä.

Petteri Kivimäki
Moni ravitsemustieteen opiskelija sairasti syömishäiriötä, kertoo Katri Mikkilä. Se oli opiskeluaikana tabu.

Moni ravitsemustieteen opiskelija sairasti syömishäiriötä, kertoo Katri Mikkilä. Se oli opiskeluaikana tabu.

"Se oli tabu"

Nyt Katri Mikkilä haluaa puhua aiheesta, josta Kuopion yliopiston ravitsemustieteen opiskelijoiden joukossa vaiettiin.

Siis siitä, että moni alan opiskelija sairasti syömishäiriöitä. Ja että monen mielestä opinnot provosoivat oireita.

–Se oli tabu, vaikka kyllä YTHS:llä (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) tiedettiin, että ravitsemustieteen opiskelijoilla oli eniten ongelmia. Ei se tietysti ihme ole. Terveellisestä ruuasta puhuttiin koko ajan, keskustelua hallitsi kaikkialla syöminen ja keho, Mikkilä kertoo.

–Jälkikäteen olemme kyllä puhuneet opiskelukaverien kanssa avoimesti asiasta. Että ai, sullakin oli sellaista.

Opiskeluaikanaan Mikkilä juoksi jumpasta toiseen ja ajatteli, että ansaitsi ruokansa vasta sitten, kun oli hikoillut kaksi tuntia putkeen.

Omaan tilaansa hän havahtui lopulta vasta syömishäiriöitä käsittelevällä luennolla.

–Siellä huomasin, että oireet kuvaavat minua täydellisesti.

Fitness sai sapen kiehumaan

Päivä kerrallaan Katri Mikkilä rupesi luomaan uutta, lempeämpää suhdetta kehoonsa.

Hän tutustui ravitsemusterapeutti Leena Putkoseen ollessaan työharjoittelussa Seinäjoen keskussairaalassa. Heillä oli samanmielisiä ajatuksia ruuasta, liikkumisesta ja syömishäiriöistä.

Elettiin 2010-luvun alkua, ja fitness-buumi löi todella läpi. Se sai Mikkilän ja Putkosen ärsyyntymään tosissaan.

Yhtäkkiä tuntui, että kaikki söivät rahkaa ja proteiinipatukoita ja kyykkäsivät itselleen epätoivoisesti täydellisiä pakaroita. Instagram ja muu sosiaalinen media täyttyi pumpatuista vartaloista.

Tykkäys-napilla laitettiin vartaloita paremmuusjärjestykseen – ja se jos mikä on otollista maaperää ongelmallisen kehonkuvan kehittymiselle.

Sitten oli vielä tosi-tv:n dieettiohjelmat, kuten Jutta ja puolen vuoden superdieetit, jotka puskivat koko kansalle viestiä, millainen vartalo on hyvä ja millainen huono.

Viimeistään tämä sai Mikkilän sapen kiehumaan lopullisesti.

–Se inhottaa minua. Ihmisiä rahastetaan lupauksella paremmasta hyvinvoinnista, mutta lopulta heistä tehdään entistä ahdistuneempia omaa kehoaan kohtaan.

Sellaisia ihmisiä, joita Mikkilä tapasi työssään Keski-Suomen keskussairaalan ravitsemusterapeuttina ja fysioterapeuttiopintojensa yhteydessä.

Tai niitä kauniita, omia vartalojaan vihaavia nuoria ihmisiä, joita Mikkilä on kohdannut toimiessaan usean vuoden ajan Syömishäiriöliiton tehtävissä.

Petteri Kivimäki
Fitness-valmennus inhottaa Katri Mikkilää. – Ihmisiä rahastetaan lupauksella paremmasta hyvinvoinnista, mutta lopulta heistä tehdään entistä ahdistuneempia omaa kehoaan kohtaan.

Fitness-valmennus inhottaa Katri Mikkilää. – Ihmisiä rahastetaan lupauksella paremmasta hyvinvoinnista, mutta lopulta heistä tehdään entistä ahdistuneempia omaa kehoaan kohtaan.

Nyt tulee kehopositiivisuus

Niinpä fitness-buumin kehonkuvaan ahdistuneet Katri Mikkilä ja Leena Putkonen alkoivat kirjoittaa blogia. Se erilainen fitness-blogi syntyi vuonna 2013.

–Liian moni on onneton kehossaan, vaikka se toimii hyvin ja on kaunis sellaisenaan. Tästä tuli blogin lähtökohta.

Mikkilä ja Putkonen kirjoittivat ahkerasti, keräsivät satoja seuraajia ja alkoivat kutsua itseään kehoaktivisteiksi.

Samaan aikaan kehopositiivisuusliike sai maailmalla lisää kannatusta.

–Kehoaktivisti pitää meteliä sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa jokainen vartalo saisi olla olemassa ilman häpeää, Mikkilä sanoo.

–Aktivismi on mukana kaikessa toiminnassamme. Kirjoitamme blogia, toimimme terveydenhuollon ammattilaisina ja olemme mukana Syömishäiriöliiton toiminnassa.

Nyt Ylen Vaakakapinan myötä kehopositiivisuus on ilmiönä lyönyt Suomessa kunnolla läpi. Katri Mikkilän mielestä se on ainoastaan hyvä asia.

Hän pitää kehopositiivisuutta vastareaktiona äärimmäisyyksin viedylle fitness-buumille ja itsensä pakkomielteiselle mittaamiselle.

Entä mitä Mikkilä toivoisi alan ammattilaisilta? Miten peilikuvastaan ahdistuvaa pitäisi auttaa?

–Aloitetaan siitä, että jätetään mittanauhat ja vaa'at pois ja kysytään ihmiseltä, mitä sinulle kuuluu.


Lue myös nämä


Kommentit (9)

  • Nimetön

    Lihavuus kuitenkin on terveydelle aika vaarallista ja alentaa työkykyäkin. Joillekin liikunta on vastenmielistä ja kaikki herkut maistuvat päivästä toiseen ja sitten muiden pitäisi tätä elämäntapaa tukea ettei tule paha mieli ja maksaa kiltisti verot sairauksien hoitoon. Karu fakta on että monen mielestä lihava ei näytä hyvältä eikä sitä aina pysty peittelemään vaikka esim. itse en halua kenenkään mieltä pahoittaa.

  • Nimetön

    Moni nainen hapeaa menna saunaan miehensa kanssa, koska tama jatkuvasti huomauttelee vaimonsa ”laskeista”. Monet miehet nakevat ”laskia”, jota ei erityisesti edes ole. Haluavat vaimonsa pysyvan nuoruuden mitoissa monen kymmenen avioliitovuoden ja lapsikatraankin jalkeen. Kuinka normaalia on tallainen ajattelu?

    Miehet eivat niinkaan omia laskejaan hapea, eivatka naiset siita huomauttele.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet