Pyynikin ensi-ilta soi komeasti – Niskavuorta esitetään nyt ennenkuulumattomalla tavalla

Niskavuoren nuorta emäntää ei ole koskaan nähty musikaalina. Pyynikillä haasteesta selvitään kunnialla.

Leena Klemelä
Pyynikin ensi-ilta soi komeasti – Niskavuorta esitetään nyt ennenkuulumattomalla tavalla

Loviisa (Maria Pere) selvittelee välejä Juse-muorin (Sari Havas) kanssa. Toiminnassa mukana myös Anssi Valikainen, Jani Rasimus ja Miikka Wallin.

Jantso JokelinAamulehti

Niskavuoren sukusaagan yhteyteen on helppo kuvitella ääniraidaksi nuhaisella polkuharmoonilla veivattua virttä, mutta että täydellä teholla vedettyä musiikkiteatteria?

Haasteet ovat ilmeiset, eikä siis ole ihme, ettei Hella Wuolijoen klassikkonäytelmiä ole soivina versioina juuri kuultu. Perikunta on pitänyt musiikin pois Suomen näytelmähistorian väkevimpiin kuuluvista klassikkodraamoista eittämättä siksikin, että Wuolijoki itse oli tunnettu rillumarein vastustaja. Luvat ovat vasta hiljattain alkaneet hellitä, kun ajatukselle suopeampi Wuolijoen tyttärenpoika Erkki Tuomioja on astunut perikunnan puheenjohtajaksi.

Ohjaaja Miika Muranen on aiemmin sovittanut Niskavuoren naiset musiikkiteatteriksi Lahden kaupunginteatteriin. Nyt Pyynikin kesäteatterissa nähdään Niskavuoren nuori emäntä ensimmäistä kertaa musikaalina, saman tekijän sovittamana ja ohjaamana.

Ensi-ilta on epäilemättä musiikkiteatteria ja alkutekstiä ymmärtävien tekijöiden käsissä. Silti jotenkin jännittää, kun Pyynikin kesäteatterin katsomo pyörähtää vuoden jälkeen käyntiin.

Onneksi heti alkukohtauksessa Pyhäjärven selkää kyntävä paljulautta muistuttaa, ettei tässä otsa rypyssä väännetä, vaan ennen muuta iloitaan kesästä.

Hehkuvaa musiikkiteatteria

Tarinassa on tietenkin kaikki tarvittava ja vähän päälle. Yliavioliitollisesti pulppuavan rakkauden riivaama Juhani (Mikko Nousiainen) tarvitsee kaksi vaimoa, eikä mikään maailman voima sitä estä. Ei sekään, että rakastajatar Malviina (Elina Keinonen) pakotetaan salaa lähtemään Hämeestä kauas Pohjanmaalle ja katoamaan Niskavuorten elämästä.

Elämä Loviisa-vaimon (Maria Pere) kanssa muuttuu tahtojen taisteluksi. Juhani ryyppää, raivoaa ja sekoilee; vaimo häjyilee takaisin. Silti kumpikin tajuaa, että talo ja yhteiskunta ajavat viime kädessä tunteiden edelle.

Voimakkaiden persoonien yhteenotot, rakkauden ja rakkaudettomuuden monet muodot ja yhteiskunnalliset jännitteet ovat Wuolijoen draamojen rakennusaineita. Niihin luottavat onneksi myös Muranen ja kumppanit.

Modernin kansanmusiikkiyhtye Saaga Ensemblen laulut tosin ohjaavat tyyliä väkisinkin kansallisromantiikan suuntaan. Myös Liisa Ikosen lavastussuunnittelussa ja Marjaana Mutasen puvustuksessa korostuu pelkistetyn romanttinen kuvasto. Musiikin ja visuaalisen ilmeen yhteisvaikutus tuo paikoin mieleen Valion jogurttimainoksen.

Leena Klemelä
Petra Karjalainen tuo Heta Niskavuoren rooliin tuoretta sähäkkyyttä.

Petra Karjalainen tuo Heta Niskavuoren rooliin tuoretta sähäkkyyttä.

Onneksi klassisia ratkaisuja myös rikotaan. On ehdottomasti parempi tie ammentaa musiikkiin ja tanssinumeroiden liikekieleen nykyisyydestä kuin iänikuisesta tanhuamisesta. Sopivasti popahtavassa folk-keitoksessa farkut ja tanssitossut eivät pomppaa esiin epäasiallisina detaljeina, vaan antavat esiintyjille vauhtia.

Nimenomaan rennot musiikkiteatterilliset elementit ovatkin niitä, jotka kesäesityksessä hehkuvat. Kun koko tekijäryhmä juoksee puiden lomassa ja etsii Loviisaa nykykansanlaulua joikuen, on kuin itse taivahan kansi sois.

Tekijät luottavat hienosti myös pienen voimaan. Esityksen vaikuttavimmasta näyttämökuvasta kilpailee syvälle Pyhäjärvelle johtava näkymä, jossa ei ole mitään rakennettua. Malviinan punainen hame roihuaa polun päässä kuin tulenliekki. Se riittää, kun näyttelijäntyö ja muut perusasiat ovat kunnossa.

Pelko on turhaa

Turhaan on musiikkiteatteria perikunnassa pelätty. Musiikki ja tanssi eivät kevennä kokonaisuutta, vaan tuovat draaman uusia tasoja, puheteatteria riipivämpiäkin. Virkistäviä ovat myös nuoren intohimon tanssilliset kuvaukset. Puskissa bylsitään kesäteatteriksi poikkeuksellisen tyylitellysti.

Selkeästi suurin komediallinen teho muuten tummasävyisessä tarinassa revitään naurettaviin asuihin pynttäytyneistä suomenruotsalaisista. Kielipoliittisten taistojen kuvaus on kuitenkin harkitun esityksen ainoa hetki, jolloin musiikkinumero tuntuu hieman etäännyttävältä kerrontatavalta. Pian politiikanteon jälkeen hieman äkkiyllättäenkin saapuva loppu jättää janoamaan lisää.

Mutta se ei ole kenenkään vika, vaan koko työryhmän ansio.

Niskavuoren nuori emäntä Pyynikin kesäteatterissa perjantaina (ensi-ilta). Ohjaus Miika Muranen. Rooleissa Mikko Nousiainen, Maria Pere, Elina Keinonen, Petra Karjalainen, Puntti Valtonen ym. Esityksiä 12.8. saakka.

★★★★


Kommentit (3)

  • Nimetön

    Hyvä oli arvostelu, mutta hyvä oli itse musiikkinäytelmäkin.

  • Nimetön

    Kun teatterin näytäntökausi on ohi, mitä jää jäljelle: muistot katsojien mielissä – ja esityksistä tallennetut valokuvat. Siinä teatterikuvien merkitys ja arvo, jopa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet