Mielipiteet

Päätöksentekoko elämän ehdoille on alistettavissa?

Näkökulma: Vuonna 2009 tutkijaryhmä USA:ssa ilmoitti yhdeksän ihmiskunnan olemassaololle ja hyvinvoinnille elintärkeätä biofysikaalista järjestelmää piirtäen samalla rajat.

Annina Mannila
Päätöksentekoko elämän ehdoille on alistettavissa?

Talvivaaran toiminta on osoitus siitä, että ympäristö kärsii kun toimitaan talouden ehdoilla.

Matti Kääntönen

Maapallon elävää luontoa ja ihmistä uhkaavat – ihmisen itsensä aikaansaamat – kiihtyvät trendit ovat vastaansanomattomia. Eri tutkimussektorit tuottavat tuloksia, joita on vaikea rajata maapallon elonkehän säilymisedellytysten ehtojen sisään. Kokonaisvaltainen ajattelu on useimmille ihmisille ylivoimaista, niin myös erikoisalojen tutkijoille. Vallitsevan taloustieteenkin totuudet ovat korkeintaan puolitotuuksia, kun ne asetetaan ympäristöstä saadun tutkimustiedon kontekstiin.

Vuonna 2009 tutkijaryhmä USA:ssa ilmoitti yhdeksän ihmiskunnan olemassaololle ja hyvinvoinnille elintärkeätä biofysikaalista järjestelmää piirtäen samalla rajat, joiden sisällä ihmiskunnan on pysyttävä estääkseen peruuttamattoman ympäristömuutoksen.

Näin ollen kaikkia ”hyviä asioita” ei voida saavuttaa, koska ne ovat toisensa poissulkevia tilanteessa, jossa suureneva ihmispopulaatio teknosysteemin kautta entisestään kuorimittaa ympäristöä. Vaarojen tunnistamisesta syntyneitä kansainvälisiä sopimuksia on kuitenkin lähes mahdotonta noudattaa, kun ne edellyttäisivät mukavuuksista tinkimistä. Niitä vaativat poliitikot ajaisivat itsensä poliittiseen itsemurhaan.

Länsimainen globaaliksi levittäytyvä elämäntapa ja kulutushysteria vallitsevan taloustieteen ruokkimana kampeavat kehitystä sitä paitsi päinvastaiseen suuntaan. Kansainvälisiä sopimuksia – koskivat ne sitten ympäristönsuojelua yleensä, luonnon monimuotoisuuden turvaamista, saasteiden ja ilmastonmuutoksen torjuntaa – jätetään toteuttamatta tai rikotaan niin suurissa kuin pienissäkin käytännön asioissa.

Esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Tampereella Eteläpuiston rakentamishankkeeseen liittyvä tiedotus on markkinoinut viherverkoston säilyttämisen tärkeyttä ja ensisijaisuutta ikään kuin se olisi mahdollista rakentamishankkeen ohessa. Rahallinen tuotto mitätöi tässä tapauksessa viheralueista kerätyn tutkimustiedon ja historiallisen puiston merkityksen ihmisten hyvinvoinnille. Pirkanmaan uudessa maakuntakaavassa on rakennusoikeutta osoitettu vanhan kaavan virkistysalueille 67 prosenttia. Tällöin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen Pirkanmaalla tulee yhä mahdottomammaksi. Yhä suurempien ihmismäärien asuttaminen onkin oikeaoppisen talouden ja rahallisen tuoton näkökulmasta toivottavaa.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tehtyä sopimusta rikkoo myös hallituksen kärkihankkeisiin kuuluva biotalousprojekti. Biotalous on muuten oivallinen peitenimi kasvaville aukkohakkuille. Uhanalaisen metsälajiston tilaa se tulee heikentämään melkoisesti, kun kansainvälisten kaivosyhtiöiden valtaushankkeet uhkaavat myös jo suojeltuja alueita. Päinvastaisista väitteistä huolimatta Talvivaara ja Terrafame pilaavat edelleen alapuolisia vesistöjä, mihin biotaloustuotanto tuonee jatkossa oman lisäyksensä. Kompromissein ei asiaa paranneta. Talous ja bisnes ainakin toistaiseksi syrjäyttävät jokapäiväisemmänkin asian tarvittaessa, kuten hallituksen hanke helpottaa alkoholin saatavuutta.

Kansainvälisellä tasolla nykytalouden ja ympäristön ristiriidoista on esimerkkejä paljon. Ympäristösopimusten toteuttaminen tuskin onnistuu alikehittyneissä valtioissa, mutta kehitys näyttää toistaiseksi ajautuvan sivuraiteille myös muissa valtioissa, kun poikkikansallisten yhtiöiden lyhyen aikavälin eduille annetaan liikaa painoarvoa. Yhdysvallat ja Venäjä suurvaltapullisteluineen ovat ainakin hetkellisesti hakoteillä. Edellisen päätös irtaantua ilmastosopimuksesta kääntynee kyllä pian sitä itseään vastaan. Rahanteko on myrkkyä kansainvälisille sopimuksille, esimerkkinä Norjan antamat 100 öljynporauslupaa arktisille alueille.

Meillä Suomessa ympäristölakien ja -sopimusten valvontamahdollisuuksia heikennetään ja vastuuta niiden valvonnasta sysätään kansalaisjärjestöille ja yksityishenkilöille. Kasvuun nojautuvan talouspolitiikan keinot ovat yhä voimissaan, vaikka jo pelkkä automaatio on pyyhkäissyt olemattomiin perinteisen ansaintamahdollisuuden suurilta väestönosilta niin Suomessa kuin muuallakin. Elämäntapamme ei toistaiseksi ole mahdollista ilman ympäristön laajentuvaa tuhoutumista. Päättäjien kritisointi ei silti aina ole paikallaan, kun he valtavirrassa melovina eivät pysty halutessaankaan kääntymään vastavirtaan.

Kirjoittaja Matti Kääntönen on filosofian maisteri.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet