”Näin minusta tuli noita” – Miika Vanhapiha näkee näkyjä ja kokoaa Forssaan romahdusheimoa

Miika Vanhapiha on väenuskoinen noita, kivikautinen kädentaitaja ja Karhun kansan nokkamies. Hän kerää ympärilleen omillaan pärjäävää romahdusheimoa. Mikä mies Vanhapiha on ja mitä hän oikein aikoo?

Eriika Ahopelto
”Näin minusta tuli noita” – Miika Vanhapiha näkee näkyjä ja kokoaa Forssaan romahdusheimoa

Miika Vanhapiha, Aino Rautiainen ja Miela-vauva tulevan kotinsa rappusilla. Lähimpään naapuriin on matkaa vajaat pari kilometriä. – Täällä meidän on hyvä asua ja elää, pariskunta sanoo. Muutto on edessä myöhemmin keväällä sitten, kun remontti on valmistunut.

Marjaana KarhunkorpiAamulehti

Rituaalipuvusta ei saa silmiä irti. Näin merkillistä asua ei näe missään.

Aivorasvalla parkittu valkohäntäpeuran nahka on viimeistelty savulla. Nahkaa peittävät luolakarhun ja mursun hampaat, kotkan ja hanhen sulat, kotilot, kyyn nahka sekä palat suden häntää, jalkaa ja hirvenlapaa.

Kainalosta pilkistää pieni koivukeppi, jolla on oma tarinansa. Siitä myöhemmin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

ERIIKA AHOPELTO
Miika Vanhapiha on toinen uuspakanallisen Karhun kansan virallisista vihkijöistä. Hän on tähän mennessä toimittanut yhden hääseremonian. Rituaalipuku jäi silloin kotiin. –Vihkiäisissä hääparin pitää olla komein näky, hän perustelee.

Miika Vanhapiha on toinen uuspakanallisen Karhun kansan virallisista vihkijöistä. Hän on tähän mennessä toimittanut yhden hääseremonian. Rituaalipuku jäi silloin kotiin. –Vihkiäisissä hääparin pitää olla komein näky, hän perustelee.

Puvun valmistaja Miika Vanhapiha istuu leppoisasti kotisohvansa nurkassa Forssan Savijoella.

Kolmihenkinen vauvaperhe elää muuton kynnyksellä. Seuraavaa kotia, Metsäpirttiä, remontoidaan kuusten keskelle syvälle Forssan pohjoisosiin.

Autioituneen pientilan uudisasukkaat aikovat elää niin omavaraisesti kuin mahdollista. Luonnon antimien lisäksi mielessä siintelevät omat mehiläiset, kanat, vuohet, härkäpavut ja nauriit.

ERIIKA AHOPELTO
Luonnosta etääntyminen on Miika Vanhapihan mielestä järjetön ilmaisu, sillä ihminen ei voi millään tavoin etääntyä luonnosta. –Olemme aina ja täydellisesti osa luontoa. Jos tuhoamme luontoa, tuhoamme suoraan omia elämän edellytyksiämme. Ympäristön riistäminen ja pilaaminen on perustavanlaatuinen käytöshäiriö, hän sanoo. Vanhapihan kädessä olevalla perinnejousella on vaikea saalistaa riistaa. Sillä voi toki yrittää esimerkiksi metsäkanalintuja, jäniksiä ja pienpetoja. Jousipyssy on valmistettu lehtipuusta.

Luonnosta etääntyminen on Miika Vanhapihan mielestä järjetön ilmaisu, sillä ihminen ei voi millään tavoin etääntyä luonnosta. –Olemme aina ja täydellisesti osa luontoa. Jos tuhoamme luontoa, tuhoamme suoraan omia elämän edellytyksiämme. Ympäristön riistäminen ja pilaaminen on perustavanlaatuinen käytöshäiriö, hän sanoo. Vanhapihan kädessä olevalla perinnejousella on vaikea saalistaa riistaa. Sillä voi toki yrittää esimerkiksi metsäkanalintuja, jäniksiä ja pienpetoja. Jousipyssy on valmistettu lehtipuusta.

Vanhapihan unelmana on pitkälti omillaan toimeen tuleva, neuvokas yhteisö, joka selviää, vaikka yhteiskunta ympärillä romahtaa.

Ensimmäiset pariskunnat ovat jo ilmoittaneet kiinnostuksena liittyä mukaan Tammelan ylänköalueen romahdusheimoon.

Jännittävä tarina alkaa

Miika Vanhapiha on näyttävä mies pitkässä parrassaan ja hiuksissaan, jotka peittävät päähän tatuoidun karhun siluetin.

Ensivaikutelmaa loiventavat uteliaat, lempeät silmät ja iloisen väriset, eripariset raitasukat. Hän juo kaakaota.

Vanhapihan vieressä istuu hiljainen, ystävällisen oloinen avovaimo, joka pitää sylissään pariskunnan puolivuotiasta Miela -poikaa.

Aino Rautainen on miehensä tavoin muinaistekniikan artesaani ja perinnetietoinen karhunkansalainen. Hänessä yhdistyvät veikeä huumorintaju sekä rauhallinen ja pohdiskeleva mielenlaatu.

Vanhapihan tietämys kansanperinteen, folkloristiikan, uskontotieteen, kirjallisuudentutkimuksen, arkeologian ja antropologian aloilta on laajaa.

Osa hänen tarinastaan kuulostaa oudolta sille, joka elää kaukana noitien, haltioiden ja vainajahenkien maailmasta.

Luontoa vaaliva löytää sen sijaan monia yhtymäkohtia omaa ajatteluunsa.

Tarvitaanko oma bunkkeri?

Kuinka tosissasi olet romahdusheimon kanssa?

- Nimitys on karikatyyri. Sen taustalla on ymmärrys yhteiskunnan haavoittuvuudesta mitä tulee esimerkiksi talouden ja tuotannon rakenteisiin sekä ilmastonmuutoksen ja erilaisten konfliktien etenemiseen, Vanhapiha vastaa.

- Usean tapahtuman yhtäaikainen vaikutus voi johtaa siihen, että kansainvälinen kauppa hyytyy ja poikkeusolojen lait astuvat voimaan. Haastan jokaisen miettimään, mitä tapahtuu, kun paletti hajoaa.

- Viestini on, että muuta maalle ja opettele hanskaamaan arki tilanteessa, jossa ruokaa ja bensaa ei voi ostaa. Hanki ympärillesi sosiaalinen turvaverkko, joka kannattelee hädän hetkellä ja jolle myös itse annat jotain.

Pitääkö rakentaa lisäksi oma bunkkeri?

- Ei mitään sellaista. Korostan omavaraisuutta ja paikallisverkostojen tärkeyttä.

Vanhapiha sanoo olevansa permakulturisti ja anarkisti.

Permakulttuuri tarkoittaa raskaan sarjan kestävää kehitystä. Se korostaa yhteisöllisyyden lisäksi elinympäristön kestokykyä, kohtuullisuutta ja resurssien oikeudenmukaista jakoa.

- Anarkismiin liittyen arvostan tasa-arvoa ja lähidemokratiaa sekä jakamis- ja lahjataloutta.

Mitä noituminen on?

Miika Vanhapiha sonnustautuu rituaalipukuunsa ja siihen kuuluvaan karhunaamioon vain ikivanhoihin perinteisiin liittyvissä menoissa.

- Käytän sitä silloin, kun noidun, hän sanoo.

Kuva on otettu vuonna 2015 Steinzeitpark Dithmarchenin ulkomuseoalueella Saksassa. Miika Vanhapiha vietti siellä muutaman viikon kivikautista elämää erääseen tutkimusprojektiin liittyen. Joukko kansainvälisiä muinaistutkijoita ja primititiivitekniikoiden asiantuntijoita seurasi Vanhapihan toimittamaa rituaalia. Näkymä edustaa väläystä mahdollisesta kivikautisesta karhuseremoniasta.

Kuva on otettu vuonna 2015 Steinzeitpark Dithmarchenin ulkomuseoalueella Saksassa. Miika Vanhapiha vietti siellä muutaman viikon kivikautista elämää erääseen tutkimusprojektiin liittyen. Joukko kansainvälisiä muinaistutkijoita ja primititiivitekniikoiden asiantuntijoita seurasi Vanhapihan toimittamaa rituaalia. Näkymä edustaa väläystä mahdollisesta kivikautisesta karhuseremoniasta.

Ajatus noitumisesta herättää ihmetyksen, jopa puistatuksen tunteen. Minkä äärellä mies oikein liikkuu?

Hän selittää asian tapansa mukaan perinpohjaisesti.

- Kyseessä on se puoli itsestä, joka on vähemmän rationaalinen kuin arkiminä. Noituminen on aivan aluksi luonnon nostattamista ja haltioitumista. Tällöin suojelushaltialuonto ottaa näkyvämmän roolin olemuksessani ja väkevöittää minut rituaalitoimintaa tai muuta noitumista varten.

Luonnon nostattamisen jälkeen noituminen etenee sen mukaan, millaisia tavoitteita rituaalilla kulloinkin on.

Tavoitteita voivat olla ihmisen ja erilaisten väkien välisen liiton uudistaminen, epäedullisten voimien ja pahan karkottaminen sekä yhteydenpito suvun vainajiin ja esivanhempiin.

Noitumiseen voivat liittyä myös jumalille ja hengille suunnatut kunnianosoitukset, parantaminen sekä sielunpalautus, jonka avulla pyritään saattamaan henkilö ja tämän sielu takaisin keskinäiseen yhteyteensä.

Kun Vanhapiha noituu, hän ensisijaisesti soittaa, laulaa ja loitsuaa.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Rauhoa rakentamahan! Kuuntele, kun Miika Vanhapiha tervehtii laulullaan löylyä:

 

Noitumiseen voivat liittyä myös tanssiminen, antimien antaminen sekä erilaiset rituaaliset toimet.

- Noituminen voi olla myös noidan sielun matkaamista aliseen, yliseen tai meidän maailmamme johonkin kolkkaan jotain tarkoitusta varten. Läheskään aina tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Noituminen on Vanhapihan mukaan omalle kulttuuriperinnöllemme ominaista shamanismia. Sen taustalla vaikuttavat animistinen maailmankäsitys sekä myyttien kyllästämä maailmanselitys.

Animismi tarkoittaa sielu-uskoa eli käsitystä siitä, että aivan kaikella on sielu.

Vanhapiha noituu usein esimerkiksi Karhun kansan vuotuisjuhlissa.

- Siirryn olotilaan, jossa minusta tulee välikappale oman yhteisöni ja uskomusperinteemme ytimessä olevan väen välille.

- Se on perimmältään elämänmyönteinen tilanne, jossa teen asioita jonkun laajemman hyväksi.

Karhuus alkaa nousta

Karhunaamio liittyy kansanperinteeseen liittyvään uskomukseen, jonka mukaan karhu on ainakin joidenkin suomalaisheimojen kantavanhempi.

Eriika Ahopelto
Karhunaamiota säilytetään omin käsin tehdyssä tuohisalkussa.

Karhunaamiota säilytetään omin käsin tehdyssä tuohisalkussa.

Naamion kasvoille paneminen vaikuttaa Vanhapihaan niin, että hän muuttuu ensin vähän araksi.

- Sen jälkeen annan mennä. Soittaminen, laulaminen ja tanssiminen vahvistavat ihmisen ja karhun välistä sukulaisuussuhdetta. Ne vahvistavat myös sopimusta molemminpuolisesta kunnioituksesta.

Vanhapiha kuvailee, miten karhun henki ottaa hänestä vallan.

Se vasta olisi tapaus!

Pyydän Vanhapihaa kiinnittämään naamion kasvoilleen, jotta niin kävisi tässä ja nyt.

Se ei valitettavasti käy.

- Lähestyn itsessäni nousevaa karhuutta hyvin varovasti, Vanhapiha selittää.

- En paina kaasua, vaan tutkin hitaasti, mitä asiat tarkoittavat. Noituutta harjoittavan on tunnettava vastuunsa.

ERIIKA AHOPELTO
– Karhu on yksi jumalistani ja koen, että karhun väki virtaa suonissani. Katson polveutuvani väestä, joka on tuhansien vuosien myötä oivaltanut paikkansa elävien ja kuolleiden keskellä osana tätä maata ja vesiämme , Miika Vanhapiha sanoo.

– Karhu on yksi jumalistani ja koen, että karhun väki virtaa suonissani. Katson polveutuvani väestä, joka on tuhansien vuosien myötä oivaltanut paikkansa elävien ja kuolleiden keskellä osana tätä maata ja vesiämme , Miika Vanhapiha sanoo.

Kun tuvan katto katosi

Mikä lienee mieleenpainuvin noitakokemus tähän mennessä?

Vanhapiha sulkee silmänsä ja selaa muistojaan.

- Talvennapajuhla muutama vuosi sitten, hän aloittaa.

Seremoniaan kuului ajatus valon palaamisesta sekä tulen ja ihmisen välisen liiton vahvistamisesta.

- Kun pyhä tuli tuotiin sisälle pirttiin, olin itse dramaattisesti muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Aloin noitua ja silloin tuvan rajat katosivat ylöspäin. Näin yht´äkkiä koko tähtitaivaan.

Selittämättömiä asioita voi tapahtua myös esimerkiksi kekrijuhlassa, johon liittyy sadosta kiittämisen lisäksi esivanhempien palvonta.

- Kekriä vietetään loka-marraskuun taitteessa. Silloin verho tuonilmaiseen ja Manalaan on hennoimmillaan ja voin kysyä neuvoa suvun vainajahengiltä.

Mitä olet kysynyt?

- En vielä mitään. Sen sijaan olen kokenut syvästi sukupolvien välisen yhteyden elävien sielujen kiertokulussa.

- Siinä aika menettää merkityksensä ja tulee tunne, että sama tilanne on saattanut toteutua sukulinjoissa jo tuhansia kertoja.

Näin sanoo mies, joka menee arjessa täysin raiteiltaan, jos ei löydä silmälasejaan.

”Jumalat ovat totta”

Vanhapihan ajattelu perustuu itämerensuomalaisten kansojen uskomusperinteeseen. Siihen liittyy läheisesti myös uralilaisesta perinteestä juontuva tapa jäsentää näkyvää ja näkymätöntä maailmaa.

- Metsä puhuu ja jumalat ovat totta. Tämän olen itse nähnyt ja tuntenut, hän sanoo.

Eriika Ahopelto
Karhunaamio liittyy kansanperinteeseen liittyvään uskomukseen, jonka mukaan karhu on ainakin joidenkin suomalaisheimojen kantavanhempi.

Karhunaamio liittyy kansanperinteeseen liittyvään uskomukseen, jonka mukaan karhu on ainakin joidenkin suomalaisheimojen kantavanhempi.

Vanhapiha tunnustautuu väenuskoiseksi. Se on nykyihmiselle sangen outo asia.

Vanhapiha selittää, että väenuskoinen ymmärtää kaiken eläväksi ja sielulliseksi.

Oma väkensä on niin jokaisella ihmisellä, peuralla, kalalla, kuusella, kivellä, säätyypillä kuin veneelläkin.

Väkien kanssa voi toimia ja niihin voi vaikuttaa.

Tiede ja yliluonnollisuus

Näin erikoisista asioista haasteleva mies on varmasti kaukana tämän maailman menosta.

Väärin.

Vanhapiha ajaa autolla, toimii sosiaalisessa mediassa, käyttää älypuhelinta ja vie vauvansa asiaankuuluville rokotuksille.

- Länsimainen, henkeä pelastava lääketiede, ehkäisy ja viemäröinti ovat ihmiskunnan parhaita keksintöjä, hän sanoo vakaasti.

ERIIKA AHOPELTO
Miika Vanhapihan poika on nyt kuuden kuukauden ikäinen. Maistraatti hyväksyi Mielan nimen kuultuaan sen historian sekä sen, että lapsen vanhemmat kuuluvat Karhun kansaan.

Miika Vanhapihan poika on nyt kuuden kuukauden ikäinen. Maistraatti hyväksyi Mielan nimen kuultuaan sen historian sekä sen, että lapsen vanhemmat kuuluvat Karhun kansaan.

Eikö tässä nyt piile jonkinasteinen ristiriita? Miten voi puhua samaan aikaan haltioista ja tieteellisestä tiedosta?

- Minusta tieteellisen tietoon voi suhtautua niin kuin se on, vaikka omassa elämässä on paljon yliluonnollista.

Vanhapiha viittaa ontologiaan, joka on olevaisen perimmäistä olemusta tutkiva filosofian osa.

- Minä pystyn pitämään sisälläni kaksi erilaista ontologiaa.

- Tajuan, miten satelliitit toimivat ja miten maailma fysiikan lakien mukaan sai alkunsa. Sen lisäksi ymmärrän myös vanhat luomistarinat, joissa maailma syntyi alkumunasta.

- En osaa selittää, miksi tämä ei näyttäydy minulle mitenkään ristiriitaisena. Ehkä kyse on jonkinlaisesta pragmaattisuudesta, käytännönläheisyydestä.

Elämänmuutos unesta

Toukokuussa 50 vuotta täyttävän miehen tie noidaksi alkoi 30 vuotta sitten.

Käännekohdaksi muodostui hätkähdyttävän elävä uni. Arkeologiaa tuolloin opiskellut Vanhapiha tapasi unessa jumalan kaltaisen olennon. Hän kuoli, tuli syödyksi ja syntyi uudestaan.

- Tajusin heti herättyäni, että nyt muuttui elämä.

- Ainoa vaihtoehtoni oli etsiytyminen syvälle shamanismiin.

Nuoren miehen unta seurasi vielä mystinen, fyysinen sairaus, jossa ”keho heitti hassusti volttia”.

Lääkärit olivat ihmeissään, Vanhapiha ei. Hänen käsityksensä mukaan sairaus oli osa noidan asemaan liittyvää siirtymäriittiä.

Pitkä paasto puussa

Mukaan kuvioihin tulivat jo nuorena myös myös arkiymmärryksen ylittävät luontokokemukset, joita hän myös tuotti itselleen.

Nuori mies istui kerran erämaan puussa kolme vuorokautta syömättä ja juomatta.

- Sain haukinäyn. Kun laskeuduin alas puusta ja menin rantaan, näin siellä sen saman hauen. Ammuin jousellani nuolen sen kurkusta läpi, söin kalan ja pidin luut itselläni. Myöhemmin tatuoin hauen ranteeseeni.

Kuka tahansa näkee harhoja moisen nälkäkuurin ja nestepaaston jälkeen, mutta Vanhapihalle hauki oli merkki oikealla tiellä olemisesta.

- Henget ja voimat tekivät itseään tykö. Ymmärsin, että voin käydä dialogia sellaisen ympäristön kanssa, joka ei aina ole silmin havaittavissa.

Hauen luiden lisäksi Vanhapihan käsivarsiin on tatuoitu kolmikerroksinen maailma alisesta yliseen, hirvieläimen sarviksi haarautuva maailmanpuu, kuu, aurinko, karhun tassu, susi ja kirjokansi tähtineen.

Eriika Ahopelto

Koivu kertoi tietonsa

Ihan tyhjästä shamanismi ei Vanhapihan syliin pudonnut.

Pohjan sille loivat lapsuudenkodin kalevalainen runonlaulanta sekä isoäidin jutut metsän väestä, hengistä ja pyhästä tulesta.

Vanhapihan elämään 20-vuotiaasta asti kuuluneet shamanistiset unet jatkuvat harvakseltaan edelleen.

Viimeisessä näyssä pari vuotta sitten Vanhapiha sai tiedon siitä, miten koivun lehtiä ja lehviä voi käyttää hyväksi terapeuttisesti.

Kuka tiedon kertoi?

- Ehkä koivu itse, Vanhapiha aprikoi.

- Unen jälkeen liitin rituaalipukuun koivukepin muistuttamaan sen parantavasta voimasta.

Onnellinen mies

Mihin tämä kaikki Miika Vanhapihan vielä johtaa?

- Ei mihinkään, koska minä olen jo siellä, missä pitääkin. Elän omalla tavallani ja teen sen mielelläni.

Hän sanoo olevansa onnellinen mies.

- Minulla on oma identiteetti osana perinteen jatkumoa. En lillu irrallisena jälkiteollisessa kulttuurissa, joka perustuu nopeatempoiseen kuluttamiseen.

Miika Vanhapiha

Syntynyt: Vuonna 1967 Helsingissä.

Titteli: Muinaistekniikan artesaani, käsityöläinen. Erikoisosaamisena varhaiskantaiset kädentaidot, materiaaliosaaminen ja esinekulttuuri.

Perhe: Avopuoliso Aino Rautiainen sekä kuuden kuukauden ikäinen Miela-poika.

Asuu: Forssassa.

Harrastukset: Kirjallisuus ja luonto. Kirjoittaa parhaillaan väenuskoa käsittelevää kirjasta.

Juuret: Länsi-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Läheisin jumaluus: Karhu.

Yhteisöt: Karhun kansan perustajajäsen. Kuuluu lisäksi kivikautiseen toimintaryhmä Kutteloon. Ryhmä järjestää leirejä, työnäytöksiä ja opetusta.

Karhun kansa: Ensimmäinen uuspakanallinen yhteisö, joka on saanut Suomessa virallisen aseman uskonnollisten yhteisöjen joukossa. Sen pyhät paikat ja rituaalit kuuluvat uskonrauhan piiriin. Vanhapihalla on oikeus toimittaa vihkimisiä, hautajaisia ja nimenantotilaisuuksia. Jäseniä nyt 45.


Lue myös nämä


Kommentit (21)

  • Nimetön

    Täällä maalla näitä ihmisiä kutsutaan kolmenvuoden ihmisiksi. Ensimmäisenä vuotena ihastellaan ja kehutaan luonnonmukaisuutta, toisena vuonna ollaan jo hiljaa kun realismi tulee eteen ja kolmantena vuotena muutetaan pois

  • Nimetön

    Näyttää tuo jousi sen verran pieneltä, että mitenkähän teho riittää eläimen tappamiseen? Luonnonmukainen elämä on sinänsä kannatettava, mutta miksi se pitäis perustella pakanauskomuksiila?

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet