Näin delfiinit pyydystettiin Meksikonlahdelta ja kuljetettiin Tampereelle – yhden kuolema salattiin

Aamulehden arkisto
Näin delfiinit pyydystettiin Meksikonlahdelta ja kuljetettiin Tampereelle – yhden kuolema salattiin

Näkyykö tuolla evä? Gene Hamilton tähystää delfiinejä pyyntiveneen ohjaamosta Floridassa elokuussa 1984.

Niko Kettunen

Vuonna 2014 tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Särkänniemen delfiinit pyydystettiin Floridasta. Seuraavan vuoden maaliskuussa ne kuljetettiin Tampereelle. Aamulehti julkaisee uudestaan vuonna 2014 tehdyn reportaasin, johon haastateltiin pyyntiretkellä mukana olleita henkilöitä.

Delfiininpyyntivene viistää Meksikonlahden kirkkaita vesiä Floridan Pine Islandin edustalla. Kapteeni Gene Hamilton ottaa huikan oluttölkistä ja ohjaa toisella kädellä venettä. Kauempana pari evää pilkahtaa veden pinnassa.

Hamilton osoittaa kädellään ja antaa käskyn. Kaksi pienempää moottorivenettä lähtee ajamaan kehää delfiiniparven ympärillä ja rajaa ne verkolla.

On maanantai 20. elokuuta 1984. Perjantaihin mennessä näistä vesistä nostettaisiin Särkänniemeen viisi delfiiniä.

Tamperelaiset päättäjät kävivät 1960-luvulla opintomatkoilla USA:ssa. He ajelivat Disneylandin vuoristoradoissa, ihmettelivät merieläimiä hulppeissa akvaarioissa ja tuikkivia tähtiä planetaarioissa. Tampereellekin pitäisi saada kunnon matkailukohde, tuumittiin. Delfinaariotakin suunniteltiin, mutta siihen eivät rahat riittäneet. Särkänniemi avattiin 1969, ja samana vuonna Ruotsissa aloitti Pohjoismaiden ensimmäinen delfinaario Kolmårdenin eläintarhassa. Delfinaarioita pykättiin tiuhaan tahtiin muuallekin.

1980-luvun alussa päätettiin lopulta, että delfinaario tulee Suomeenkin. Särkänniemi hankki sitä varten konsultiksi hollantilaisen tohtori Willem Dudok van Heelin, Harderwijkin delfinaarion johtajan. Dudok van Heel oli Euroopan johtava delfiiniasiantuntija. Hän järjesti kontaktit Yhdysvaltoihin, jossa toimi tuolloin vain kaksi laillistettua delfiinien pyytäjää. Toinen heistä oli eläinlääkäri, tohtori Jay Sweeney, joka pyydysti delfiinejä Meksikonlahdella Floridan liepeillä. Sweeney sai tilauksen viidestä nuoresta delfiinistä: kolme naarasta ja kaksi urosta. Pyyntireissu alkoi elokuussa 1984.

Verkko kiristyy delfiiniparven ympärillä, kunnes sen halkaisija on enää kymmenisen metriä. Vesi on niin matalaa, että se ulottuu vain rinnan korkeudelle. Pullonokkadelfiinit uivat ihmeissään, mutta eivät yritä karkuun. Sitten tapahtuu jotain hämmästyttävää. Pyytäjät hyppäävät veteen, kahlaavat delfiinien luokse ja ottavat ne kainaloon. Eläimet eivät juuri tee vastarintaa.

– Se oli hämmästyttävää, etteivät ne villit delfiinit panneet yhtään hanttiin. Sitten eläinlääkärit tutkivat ne tarkkaan. He tarkistivat iän, sukupuolen ja sen, ettei eläimissä ollut pahoja naarmuja, muistelee pyydystysretkellä mukana ollut entinen Aamulehden toimittaja Olli Helen. Ensimmäisenä pyyntipäivänä ei onnista. Delfiini toisensa jälkeen todetaan alamittaiseksi tai liian vanhaksi ja vapautetaan. Ikää saisi olla 2-6 vuotta. Sweeney pystyy arvioimaan delfiinin iän koon perusteella melko tarkasti. Siispä tiedetään, että esimerkiksi viimeisenä päivänä pyydetty Veera-delfiini on syntynyt joskus vuonna 1978. Maanantaina saaliiksi jää lopulta vain pieniä haikaloja, joita tulee delfiinien mukana verkkoon. Kapteeni Gene Hamilton kerää ne talteen ja heittää veneen pakastimeen: samaan, jossa kaljatkin kylmenevät. Onpahan grillattavaa illaksi.

Joka aamu pyyntiporukka lähtee seitsemältä merelle. Päämajana toimii kapteeni Hamiltonin koti Pine Islandilla. Siitä on amerikkalainen showmeininki kaukana.

– Asunto on itse asiassa valtava romukasa rämeikön reunassa. Makuuhuoneina toimii pari asuntovaunua, jotka eivät varmasti ole kymmeneen vuoteen liikkuneet, kirjoittaa Helen paikan päältä.

Hamiltonin ja Sweeneyn alaiset, parikymppiset pyyntimiehet ovat todellisia Floridan takametsien miehiä, kuin suoraan pusikoista kömpineitä. Sellaisia, joita näkee kalja kädessä Nascar-kisoissa. Elokuisen auringon paahteessa ahavoituneiden rämemiesten virka-asuna toimivat punaiset Speedot. Eläinlääkäri, tohtori Jay Sweeney on yliopistomiehiä, mutta uikkareissa hänkin. Hän johtaa koko operaatiota apulaisensa Rae Stonen kanssa ja huolehtii eläinten kohtelusta.

– Se touhu tehtiin todella asiallisesti ja tyylikkäästi. Ne delfiinit eivät varmasti kärsineet pyydystämisestä, uskoo Helen.

Aamulehden arkisto
Satimeen jäänyt delfiini nostetaan verkosta veneeseen tutkittavaksi.

Satimeen jäänyt delfiini nostetaan verkosta veneeseen tutkittavaksi.

Siinä se on viimein, kymmenen tuhannen dollarin saalis. Särkänniemen ensimmäinen delfiini. Hollantilainen biologi ja delfiinien ensimmäinen kouluttaja Jaap van der Toorn antaa naarasdelfiinille nimen "Nicky", koska sen evästä puuttuu pieni pala. Eläin makaa Dolphin Doll -pyyntialuksen kannella täysin säyseänä.

Nicky - Niki - kääritään harsoon, jota kastellaan jatkuvasti. Eläimen pintaan levitetään rasvaa suojaamaan sitä Floridan elokuun paahtavalta auringolta. On tiistai, toinen pyyntipäivä. Nyt on onnea matkassa. Päivän lopussa Nickyn vieressä köllöttää kaksi nuorta urosta, Joona ja Delfi. Van der Toorn antaa niille ensin nimet "Raggy" ja "Burny" - Raggyn takaevässä on nirhaumia, luultavasti hain puremia. Burnyn otsassa puolestaan on liekkikuvio. Se näkyy Delfin otsassa vieläkin.

Joona ja Delfi ovat Särkänniemen delfiineistä ainoat, jotka pyydystettiin yhdessä. Muut tulivat eri parvista. Nuoret urokset uivat tyypillisesti keskenään, ikään kuin taistelutovereina. Toveruus kestää delfinaariossakin vuoteen 1990, jolloin Joona kuoli, vain 12-vuotiaana.

Särkänniemi maksoi vuonna 1984 yhdestä delfiinistä nykyrahassa 17 000 euroa. 30 vuodessa delfiinien arvo on moninkertaistunut. Eläimiä ei saa enää tuoda luonnosta, mutta toisista delfinaarioista niitä saa hankkia. Hintalappu olisi silloin tähtitieteellinen.

– Satoja tuhansia, jopa miljoonia. Mutta harva niitä suostuisi nykyään edes myymään, niin kuin ei ravihevosestakaan haluta luopua, kertoo Särkänniemen entinen osastopäällikkö ja delfinaarion johtaja Timo Rahunen, joka myös oli mukana pyyntimatkalla.

Delfiinejä ei ole pyydetty Yhdysvalloissa vuoden 1989 jälkeen. Enää ei ole myöskään kapteeni Hamiltonia eikä Dolphin Doll -alusta. Erään tiedon mukaan Hamilton on kuollut vuosia sitten ja pyyntialus romuttui Charley-hurrikaanissa vuonna 2004. Samana vuonna kuoli myös Niki Särkänniemessä, 33-vuotiaana.

Pyyntiviikko on ohi ja viisi delfiiniä polskii väliaikaisissa altaissa Pine Islandin rannalla: Spotty, Burny, Raggy, Nicky ja Happy. Särkänniemen toimitusjohtaja Olavi Joenpolvi vuokraa Aamulehden ja Seuran toimittajien kanssa amerikanraudan ja porukka lähtee kiertämään Floridaa. Takapenkillä kiertää pullo bourbonia.

Delfiinit viedään Floridan Keys -paratiisisaarilla sijaitsevaan koulutuskeskukseen, jossa ne oppivat uuteen elämään. Niille on rajattu allas merenrantaan. Jaap van der Toorn viettää vaimonsa Jolandan kanssa yli 12 tuntia päivässä delfiinien kanssa. Luottamus ihmiseen pitää rakentaa hiljalleen. Ensin delfiinit täytyy saada syömään kuollutta kalaa. Sitten ne opetetaan syömään kouluttajan kädestä, jotta niitä voidaan palkita kalalla.

– Muistan aina, kun Niki tuli ensimmäistä kertaa koskettamaan käsiäni kuonollaan. Se oli nopein oppija. Delfi oli hitain, van der Toorn kertoo.

Viereisissä altaissa polskii muihin delfinaarioihin vietäviä eläimiä. Joukossa on myös yksi Flipper-delfiineistä, "Mister Gipper", joka sai hoitaa vaativimmat temput vuoden 1963 elokuvassa. Se on eläkkeellä: vähän kai sellaisella, jota nyt Särkänniemen delfiineillekin toivotaan. Välillä Gipper hyppää aitauksen yli avomerelle, on siellä aikansa, mutta palaa aina takaisin hakemaan ruokaa ja ihmisten seuraa. Villinä se ei pärjäisi, eikä karkuun pyrikään.

Aamulehden arkisto
Pyyntiveneen kannelle nostettuja delfiinejä täytyy kastella ja rasvata jatkuvasti, ennen kuin ne viedään tilapäiseen säilytysaitaukseen. Kuvassa kaksi Särkänniemen delfiiniä.

Pyyntiveneen kannelle nostettuja delfiinejä täytyy kastella ja rasvata jatkuvasti, ennen kuin ne viedään tilapäiseen säilytysaitaukseen. Kuvassa kaksi Särkänniemen delfiiniä.

Aamulla 16. syyskuuta Jaap van der Toorn menee tuttuun tapaan delfiiniaitaukselle. Jotain on vialla. Tässä altaassa pitäisi olla kolme delfiiniä, mutta vain kaksi, Spotty ja Nicky eli Veera ja Niki, tulevat tervehtimään kouluttajaansa. Van der Toorn laittaa maskin päähän ja sukeltaa altaaseen. Pohjalla makaa kuollut delfiini.

Happy on kuollut yön aikana. Sen päässä on outoja vammoja.

Ruumiinavauksessa Happyn vatsasta löytyy sulamatonta ruokaa ja sen maksa kuhisee matoja. Happy on selvästi ollut sairas, mutta kuolinsyy ei selviä koskaan.

– Se oli syönyt huonosti edellisinä päivinä. Mutta emme tiedä, mitä tapahtui. Päävammat tuskin syntyivät pyydystettäessä, sillä se eli vankeudessa 25 päivää. Voi olla, että se sai jonkinlaisen krampin ja loukkasi itsensä, van der Toorn kertoo.

Voi olla, että se on tapellut Veeran ja Nikin kanssa. Van der Toornin mukaan delfiinit eivät olleet aggressiivisia. Särkänniemi saa tiedon Happyn kuolemasta viiveellä. Tieto ei päädy julkisuuteen.

Muutama päivä ennen Happyn kuolemaa Särkänniemi ja Aamulehti käynnistivät nimikilpailun, jossa lukijat saivat ehdottaa delfiineille suomenkielisiä nimiä. Happyn ruumis hävitetään kaikessa hiljaisuudessa, kun Suomessa pohditaan kivoja nimiä delfinaarion tuleville asukeille. Koska vuosi on 1984, Dallasin roolihahmot keräävät suosiota nimikisassa: JR, Bobby, Pamela.

Nimikilpailun tulokset julkaistiin kuukausi Happyn kuoleman jälkeen, 13.10.1984. Veera, Näsi, Niki, Joona ja Delfi. Nimiä oli viisi, mutta delfiinejä vain neljä. Särkänniemi tiesi, että se saa kuolleen delfiinin tilalle uuden, sillä se kuului pyydystäjä Sweeneyn sopimukseen. Tällaista tapahtuu joskus: ensimmäiset viikot vankeudessa aiheuttavat stressiä.

Aamulehti kertoi jutussa, mitkä delfiinien edelliset nimet olivat olleet. Happysta kerrottiin näin: "Näsi on toistaiseksi Happy". Oikeasti Näsiä ei ollut vielä olemassakaan. Jay Sweeney pyydysti sen vasta joulukuussa. Kuolema pysyi näppärästi salassa.

Näsiksi nimetty delfiini pyydystetään Happyn tilalle 20.12.1984. Delfiinejä on taas viisi. Näsi oppii nopeasti paitsi kouluttajilta, myös muilta delfiineiltä, jotka ovat jo tottuneet oloihinsa.

Aamulehden arkisto
Aamulehti seurasi delfinaarion alkuvaiheita. 2.9.1984 ilmestyneellä etusivulla Rae Stone, Jay Sweeney ja Steven Hamilton nostavat yhtä Särkänniemen delfiineistä väliaikaiseen altaaseen Floridassa.

Aamulehti seurasi delfinaarion alkuvaiheita. 2.9.1984 ilmestyneellä etusivulla Rae Stone, Jay Sweeney ja Steven Hamilton nostavat yhtä Särkänniemen delfiineistä väliaikaiseen altaaseen Floridassa.

Tampere-Pirkkalan lentokentällä on kuutisen astetta pakkasta sunnuntai-iltana 31. maaliskuuta 1985. Maassa on vielä kevyt lumipeite. Sinivalkoinen Fokker F27-potkurikone rullaa kohti terminaalia. Delfiinit, jotka matkustivat omissa vesialtaissaan, lastataan lämmitettyyn kuorma-autoon. Se vie ne Särkänniemeen. Jos delfiini näkisi ulos kuljetusaltaastaan, se voisi ihmetellä, mihin kummaan paikkaan se on lennätetty. Mutta ne eivät ehdi nähdä Pirkkalan talvista metsää tai taivaalle piirtyviä tehtaanpiippujen savuvanoja, sillä laatikot on peitetty kylmyyden vuoksi.

Tohtori Dudok van Heel ja Jaap van der Toorn ovat valvoneet delfiinien vierellä koko pitkän matkan Keys-saarilta Tampereelle. Atlantin yli mentiin 747-matkustajakoneen ruumassa. Delfiinit olivat rauhallisia. Välillä ne vingahtelivat toisilleen ikään kuin varmistaakseen, että yhdessä tässä ollaan.

Delfinaarion allas on pieni, mutta vesi on sentään melkein kuin kotona Floridassa. Klooria siinä ei ole: hollantilaiset ovat rakentaneet Särkänniemeen biologisen vedenpuhdistusjärjestelmän, tuohon aikaan maailmassa ainutlaatuisen. Vesi jäljittelee merivettä, ja samanlaista se on yhä.

– Jos Särkänniemessä olisi ollut samanlainen neliömäinen kloorivesiallas kuin muualla, en olisi ehkä lähtenyt koko projektiin. Totta kai mietin, teemmekö oikein pyydystäessämme eläimiä. Silloin ajattelin, että delfinaario auttaa ihmisiä ymmärtämään delfiinejä paremmin, ja sen avulla tiedekin voisi oppia niistä lisää, van der Toorn sanoo nyt.

Hän koulutti delfiinit sekä niiden suomalaiset hoitajat. Särkänniemi ei lupauksista huolimatta sallinut tutkimusprojekteja, joita van der Toorn olisi halunnut toteuttaa. Show oli tärkeämpi. Van der Toorn pakkasi tavaransa ja lähti takaisin Hollantiin vuonna 1987. Siitä lähtien hän on työskennellyt ohjelmoijana, mutta hän tutkii ja seuraa yhä delfiiniasioita.

Van der Toorn muistaa, kuinka delfiinit lasketaan liinoissa altaaseen yksitellen. Hän pitelee niitä kiinni. Mutta Niki on vahva: se riuhtoo itsensä vapaaksi ja ui suoraan altaan pohjaan. Niki pysyy pohjassa niin kauan, että van der Toornin on sukellettava hakemaan sitä. Delfi käy tökkäämässä Nikiä kuonollaan, ja molemmat uivat pois.

Itsemurha vankeudessa. Se on hurjin teko, johon delfiinin on väitetty pystyvän. Niinkin inhimillisinä delfiinejä pidetään.

Amerikkalainen aktivisti Ric O’Barry pyydysti ja koulutti 1960-luvun Flipper -sarjassa esiintyneet viisi delfiiniä. O’Barry - joka pyörähti hiljattain Ruotsin Kolmårdenissa vaatimassa Särkänniemenkin sulkemista - on kertonut, että eräänä päivänä yksi niistä, Kathy, katsoi O’Barrya silmiin ja sukelsi altaan pohjaan. Se lakkasi hengittämästä. O’Barry tulkitsi tämän itsemurhaksi ja on siitä lähtien kampanjoinut tunteikkaasti delfiinien vapauttamiseksi.

– Jos delfiini lakkaa hengittämästä, kyse on yleensä vakavasta sairauskohtauksesta, jonka vuoksi se menettää tajuntansa ja hukkuu. En usko itsemurhaan, van der Toorn sanoo.

Vuonna 1996 O’Barry vapautti omin luvin kaksi delfiiniä erään motellin takapihalla olevasta altaasta Floridassa. Ajatus oli kaunis - kyseisten delfiinien olot olivat todella kurjat - mutta toteutus väärä. Nälkiintyneet ja veriset delfiinit löydettiin viikkoja myöhemmin mereltä lähes kuoleman kielissä. Ne olivat käyneet kerjäämässä kalastajilta ruokaa. Delfiinit vietiin hoitoon ja O’Barry tuomitaan sakkoihin eläinsuojelurikoksesta.

Pyydystäjä Jay Sweeney kaivertaa nykyään puisia delfiinejä Kaliforniassa. Kuvassa hän hymyilee havaijipaidassa viikset tanassa uusimman työnsä vieressä. Eläinlääkäri Sweeney on kehittänyt delfiinien hoitokeinoja monta vuosikymmentä. Toisaalta hän on myös monen aktivistin vihaama mies, joka pyydysti aikoinaan vähintään sata delfiiniä ja on tienannut miljoonia Rae Stonen kanssa perustamallaan Dolphin Quest -yrityksellä. Se myy ihmisille delfiiniuinteja Bermudalla ja Havaijilla.

Sweeney vastaa kotoaan San Diegosta. Hän ei suostu kommentoimaan yksittäisiä pyyntimatkoja. Kysytään sitten delfiinien turvakodin perustamisesta Yhdysvaltoihin.

– Paljon riippuu siitä, voidaanko löytää sellainen merialue, jossa delfiinit ovat suojassa luonnonmullistuksilta ja saasteilta, joita ne luontaisesti pakenisivat. Ne ovat myös edelleen riippuvaisia ihmisistä, joten niitä ei voi vain jättää omiin oloihinsa. Toisekseen, delfiinihoitolan kustannukset ovat samat kuin delfinaarioilla, mutta ilman lipputuloja. Ja jos lippuja myydään, miten tilanne eroaa siitä, missä delfiinit ovat nyt?

Ossi Ahola
Delfiinikouluttaja Petri Myllylä työskenteli Särkänniemen delfinaariossa.

Delfiinikouluttaja Petri Myllylä työskenteli Särkänniemen delfinaariossa.

Veera-delfiini sai Sweeneyltä aikanaan lempinimen "Mutiny" – kapina – koska se pyristeli pois aina verikokeita otettaessa. Muut olivat säyseämpiä.

Mutta tässä, delfinaarion kotialtaassa, on nyt Veera, seitsemättä kertaa raskaana. Kouluttaja Petri Myllylä kysyy, haluanko koskettaa delfiiniä. Miksi en haluaisi? Veera pyörähtää Petrin käskystä ympäri ja mies tarttuu sitä pyrstön tyvestä.

Veera työntää pyrstönsä kiltisti altaan reunan yli ja pysyy siinä kuin naulattu. Petri pitää sitä kepeästi kiinni, kuin oikeaa sointua tavoitteleva kitaristi. Delfiiniä ei voi pakottaa.

Silitän. Delfiinin pyrstö on kuin märällä kumilla päällystettyä vanerilevyä. Enää Veera ei kapinoi.

Kun ihminen katsoo lasiseinän läpi delfiiniä silmiin, hän näkee itsensä. Älykkään olennon, joka on tuomittu elämään lasiseinän takana. Ihminen on sillä tapaa itsekäs. Ihminen näkee delfiinissä juuri sen, mitä itse haluaa nähdä, ja kokee sen tuntevan niitä tunteita, joita itse tuntisi samassa tilanteessa. Mutta delfiini on villieläin. Evoluutio on luonut sille kasvot, jotka ovat lukittuneet ikuiseen hymyyn, kuin naamarin.

On kiistatonta, että delfiini on älykäs, mutta sitä on vaikea mitata. Delfiinien kanssa on yritetty viestiä radioaalloilla, turhaan. Me emme tiedä, mitä delfiini ajattelee. Me voimme vain syöttää sille kalaa ja katsoa, kuinka se reagoi pillin vihellykseen. Ovatko ne muukalaisia, kirjoitti Aamulehti jo maaliskuussa 1985, kun delfiinit olivat matkalla Suomeen.

Kärsiikö delfiini vankeudessa?

Van der Toorn kertoo, että pullonokkadelfiinit ovat suosittuja delfinaarioeläimiä juuri niiden sopeutuvaisuuden takia. Luonnossakin ne elävät usein alle parin metrin syvyisessä rantavedessä ja joissa, toki käyvät välillä syvissäkin vesissä. Mutta altaan syvyys ei van der Toornin mukaan ole ongelma, kunhan sen syvyys vaihtelee ja delfiineillä on virikkeitä.

– On mahdoton sanoa, kärsiikö delfiini vankeudesta. Emme tiedä, ovatko koiratkaan tyytyväisiä siihen, että ihmiset kohtelevat niitä kuin pieniä lapsia. On yleinen väärinkäsitys, että luonnossa elävä delfiini olisi "onnellinen". Esimerkiksi parven heikoin delfiini on stressaantunut, kuten myös lauman johtaja, sillä se joutuu taistelemaan asemastaan jatkuvasti.

Tutkimuskeskuksissa pidetyt delfiinit pystyvät halutessaan hyppäämään reunojen yli mereen, mutta ne eivät tee sitä. Hurrikaanien ajaksi portit avataan, jotta delfiinit voivat etsiä parhaan turvapaikan. Mutta eläimet palaavat aina takaisin. Minusta se osoittaa, että vapauden käsite ei ole niille relevantti. Se on ihmisen ajatelma, van der Toorn uskoo.

Tällaiset olivat delfiinien elinolosuhteet Särkänniemessä:



Delfinaariossa pyörii tuttu show. Särkänniemessä syntynyt 18-vuotias Eevertti nyökyttää päätään Nightwishin tahdissa läpi altaan. Biisiksi on tänään valittu Bye Bye, Beautiful.

Vieressäni show’ta katsoo Särkänniemen viestintäjohtaja Tiina Mörttinen. Hän viittaa yllättäen epäselvään tapaukseen Sveitsin Connylandissa vuonna 2012, jossa kaksi delfiiniä kuoli jonkinlaiseen myrkytykseen.

– Mitä jos tämä aktivismi muuttuu anarkismiksi? Meillä ei ole syytä tietysti epäillä tällaista, mutta me olemme aina huolissamme delfiinien turvallisuudesta.

Heitto kuvaa sitä prässiä, jonka keskellä delfinaariot nyt ovat. Tämä on nyt PR-peliä: kovaa ja tunteikasta. Vihreiden Juhana Suoniemi taas ilmoitti eduskuntavaaliehdokkuudestaan välittömästi sen jälkeen, kun oli jättänyt valtuustoaloitteen delfinaarion sulkemisesta.

Esitysaltaassa yksi delfiineistä ottaa hoitaja Petriä jalasta kiinni ja työntää hänet valtavalla puskuvoimalla yläilmoihin, vuosien saatossa rakentuneen luottamuksen vahvistamana.

Delfiineillä ratsastetaan altaassa ja politiikassa.

Musiikki soi pimennetyssä delfinaariossa. Bye bye, beautiful.

Hei hei, kaunis?


Kommentit (7)

  • Nimetön

    Delfiinejä ei muka enää saa ottaa luonnosta akvaarioihin. Pyh, tälläkin hetkellä Japanissa on suuret delfiinien metsästykset joista parhaat viedään maailman delfiini vankiloihin ihmisten iloksi ja loput hakataan kuoliaiksi. Älkää ihmiset maksako tällaisesta huvista. Menkää ja sukeltakaa vapaiden delfiinien kanssa jos niitä haluatte nähdä.

  • Sinseri

    Kaikki ihmisten ongelmat on vissiin ratkaistu kun tällaiseen aktivismiin on aikaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet