Mielipide

Mielipide: Pelkän käytännön opettelu on uhka teknilliselle koulutukselle – Tulevaisuuden insinöörin pitää kyetä luovaan ajatteluun

Takavuosien mainion tv-sarjan päähenkilö, Ihmemies

Eriika Ahopelto - Aamulehden arkisto
Mielipide: Pelkän käytännön opettelu on uhka teknilliselle koulutukselle – Tulevaisuuden insinöörin pitää kyetä luovaan ajatteluun

Tampereen teknillisen yliopiston valmistama robotti on osoitus luovuudesta, joka ylittää pelkän konkretian.

Aki Korpela

Liiallinen konkreettisuus on teknillisen korkeakoulutuksen uhkana.

Insinööri tunnetaan henkilönä, joka ratkoo tekniikkaan liittyviä ongelmia. Hyvä insinööri käyttää taitavasti työkalupakkinsa sisältöä, mutta silti hänen tärkein välineensä löytyy pään sisältä. Hyvä insinööri nimittäin ymmärtää alansa luonnontieteelliset fundamentit niin hyvin, että hän pystyy ymmärryksensä turvin rakentamaan myös uusia työkaluja. Takavuosien mainion tv-sarjan päähenkilö, Ihmemies MacGyver, edustaakin kaikessa fiktiivisuudessaan melko ideaalista insinööriä. MacGyver käytti erittäin taitavasti erilaisia työkaluja, lähinnä sveitsiläistä linkkupuukkoaan, mutta sen lisäksi hänen luonnontieteellinen ymmärryksensä oli niin rautaisen vahvaa, että uusia työkaluja syntyi ennalta arvaamattomien ongelmien ratkaisemiseen lähes liukuhihnalta.

2000-luvun taloudellinen paine on aiheuttanut merkittäviä muutoksia monelle koulutusalalle, myös teknilliseen korkeakoulutukseen. Paine aiempaa suurempien opiskelijamassojen nopeammalle valmistumiselle on jatkuvasti kasvanut, resurssien samalla vähentyessä. Teknillisessä korkeakoulutuksessa tästä on yleisesti seurannut luonnontieteellisten fundamenttien roolin väheneminen. Koulutusleikkaukset ovat varsin ymmärrettävästi kohdistuneet nimenomaan perusteiden opetukseen, sillä eri suuntautumisalojen konkreettisemmat ammattiaineopinnot on haluttu säilyttää vahvoina.

Pidemmällä aikavälillä luonnontieteellisten fundamenttien leikkaamisesta tulee kuitenkin olla vakavasti huolissaan. Kun ymmärrys luonnontieteellisistä ilmiöistä heikkenee, samalla vähenee mahdollisuus ymmärtää syvällisemmin niitä periaatteita, joista ammattiaineiden konkreettisemmat insinöörityökalut rakentuvat. Tällöin koulutus tuottaa parhaassakin tapauksessa vain sellaisia MacGyvereita, joiden osaaminen rajoittuu sveitsiläisen linkkupuukon taitavaan käyttöön. Uusien insinöörityökalujen rakentamiseen ei löydy enää edellytyksiä.

Professori Lauri Kettunen on kuvannut tätä ongelmaa osuvalla vertauksella hyvästä ja huonosta kokista. Vertauksen ytimessä on ajatus siitä, että hyvän keittokirjan avulla huonokin kokki pystyy tekemään maukasta ruokaa. Kunhan raadollisesti noudatetaan hyväksi havaittuja reseptejä, syvällisempää ymmärrystä ruoan raaka-aineista ei tarvita. Hyvä kokki sen sijaan ymmärtää ruoan raaka-aineiden ominaisuudet niin hyvin, että hän pystyy valmistamaan maukasta ruokaa myös ilman reseptejä. Mikä hienointa, hän pystyy vahvan ymmärryksensä ansiosta kehittämään itse uusia reseptejä.

Kun teknillinen korkeakoulutus muuttuu yhä konkreettisemmaksi, tutkinnoista on vaarana tulla keittokirjaa muistuttavia; tutkintoihin kerätään työllistymisen kannalta tärkeimmät insinöörireseptit. Vastavalmistunut insinööri tuntee reseptivihkonsa ehkä jopa erinomaisesti, mutta luonnontieteellisten fundamenttien heikko ymmärrys estää omien reseptien kehittämisen. Oleellisena ongelmana on myös reseptien vanheneminen teknologian kehittyessä.

Esimerkiksi matkapuhelinten suunnittelun insinöörityökalut ovat tänä päivänä kovasti erilaiset kuin Nokian kultavuosina, vaikka aikaa on kulunut vasta kaksi vuosikymmentä. Luonnontieteellisten fundamenttien vahva ymmärrys ei sen sijaan vanhene, ja täten se tarjoaakin insinööreille arvokasta muutosvalmiutta työelämän myrskyissä. Onkin hyvin tärkeää, etteivät teknillisen korkeakoulutuksen tutkinnot muokkaudu taloudellisessa paineessa liian konkreettisiksi.

Aalto-yliopiston rehtorin Ilkka Niemelän mukaan (Aamulehti 14.8.2017) tekoäly tulee korvaamaan osan sellaisistakin ammateista, joita vielä tänään pidämme asiantuntijatehtävinä. Kun tähän lisätään digitalisaatio, robotisaatio ja Googlen vaikutus ulkoaosaamistarpeen vähentäjänä, alamme olla teknillisen korkeakoulutuksen tärkeän kehittämistarpeen ytimessä. Tulevaisuuden insinööritehtävät edellyttävät entistä enemmän kykyä syvälliseen ajatteluun, joka oleellisimmin kehittyy juuri luonnontieteellisten fundamenttien perinpohjaisesta ymmärryksestä! Insinöörikoulutuksen liiallinen konkreettisuus ei ehkä lyhyellä aikavälillä näy juuri mitenkään, mutta pitkällä aikavälillä sen vaikutukset ovat väistämättä vahingolliset.

Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun sähkötekniikan yliopettaja.


Kommentit (13)

  • Aki Korpela

    Iiro on mielestäni kommentillaan aika lailla asian ytimessä. ”Temppujen” opettelun sijaan pitäisi nykyistä enemmän panostaa laaja-alaisen ymmärryksen tavoitteluun. Eikä sana ”laaja-alainen” tarkoita tässä sitä, että suoriteteaan pintapuolisia ”johdantokursseja” monelta eri alalta, vaan pikemminkin kyse on syvällisen ymmärryksen tavoittelusta. Todellinen laaja-alaisuus kumpuaa syvällisestä ymmärryksestä, muttei lähdetä ruotimaan sitä tässä sen enempää. 🙂 Toki on niin, että temppujen osaamisellakin on oma tärkeä tarpeensa, mutta se ei saisi ylikorostua, kuten on kuluvan vuosituhannen taloudellisessa paineessa mielestäni käynyt.

    Ja mitä tulee ”nimettömän” hyvään huomioon ohjelmoinnista, niin siinä ei tosiaan taida oleellisesti olla hyötyä luonnontieteiden ymmärryksestä. Mutta vaikka tunnenkin ohjelmoinnin alana tosi huonosti, ymmärtääkseni sieltäkin löytyy syvällisempi ja pinnallisempi puolensa. Jos opettelet apinamaisesti ohjelmoimaan tietyillä ohjelmointikielillä, osaat todennäköisesti ainakin jollain tasolla koodata kyseisillä kielillä. Mutta eikö kuitenkin ole niin, että ohjelmoinnistakin löytyy omat ohjelmointikielestä riippumattomat ”fundamenttinsa”, jotka eivät vanhene, vaikka ohjelmointikielet muuttuvat? Niihin kannattaisi mielestäni panostaa. Sen osaamisen päälle on sitten paljon helpompi rakentaa eri ohjelmointikieliin liittyvää osaamista.

  • Iiro Sundberg

    Ansiokas kirjoitus. Olen havainnut kirjoittajan esiin tuomia ongelmia käytännössä työelämässä ja kouluttautuessani. Yrityksissä haetaan mielellään kapean sektorin (huippu?)osaajia, mutta kun tarve lakkaa, niin herkästi irtisanotaan uudelleen kouluttamisen sijasta ja siirretään vastuu työllistymisestä yhteiskunnalle. Kapean ”temppujen” osaamisen hankkimalla työntekijä tekee siis itselleen ja yrityksille haittaa, koska laaja-alainen osaaja osaa yhdistellä asioita kokonaisvaltaisesti. Viimeisimpänä esimerkkinä voitaneen mainita kvanttifysiikan SQUID-magnetometrien hyödyntäminen maan magneettikentän poikkeamien havaitsemisessa (esim. sukellusveneet): https://www.newscientist.com/article/2144721-chinas-quantum-submarine-detector-could-seal-south-china-sea/ Kuinka moni esim. DI hankkii syvällisen kvanttifysiikan ymmärryksen sen sijaan, että opettelisi muutaman syventävän kurssin ja siirtyisi projektipäälliköksi työelämään? Kvanttifysiikassa tultaneen tekemään kuitenkin tulevaisuudessa laitteita, joita ei toistaiseksi ole osattu kuvitellakaan esim. fotonien lomittuminen, jota voidaan hyödyntää suojatussa tiedonsiirtoverkossa https://www.newscientist.com/article/2134843-chinese-satellite-beats-distance-record-for-quantum-entanglement/

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet