Pirkanmaa

”Mene varovasti”, äiti viestitti samalla hetkellä, kun tytär kuoli mopoautoturmassa Sastamalassa

”Jos kipu tulee, tulee ilokin”, kirjoitti Milla ennen lähtöään. Virke tatuoidaan äidin ihoon. Isä olisi halunnut opettaa tyttärensä hitsaamaan.

Virtasen perhealbumi
”Mene varovasti”, äiti viestitti samalla hetkellä, kun tytär kuoli mopoautoturmassa Sastamalassa

Sastamalan mopoautoturmassa menehtynyt Milla Virtanen rippikuvassaan toissakesänä.

Minna Ala-HeikkiläAamulehti

Keltaisen puutalon ikkunoista loistaa valo talvi-iltaan. Sataa lunta, ja talo näyttää kodikkaalta. Ihan kuin siellä asuisi onnellinen perhe.

Pihamaalle ikkunan läpi näkyvät surukukat kuitenkin kertovat; olen tullut oikeaan taloon.

Sen piti olla vain yksi lauantai

On lauantai, 18. helmikuuta. Taru Virtanen on tehnyt aamulla täytekakun sisarensa vauvan nimiäisjuhlaan, ja osallistunut juhliin 17-vuotiaan tyttärensä Millan kanssa. Nyt hän valmistaa nopeasti makaronia ja jauhelihaa perheelleen ruuaksi ja lähtee illaksi kakkostyöhönsä siivoamaan.

Lähtiessään äiti huikkaa esikoiselleen yläkertaan moi ja muistuttaa, että tytön pitää syödä ennen kuin lähtee kavereilleen.

Isä- Mikko puuhastelee moottoriprojektiaan autotallissa. Hän on päivällä kysäissyt tyttäreltään, maalataanko moottori tänään yhdessä.

Seitsemän aikaan illalla isä kuulee mopoauton papattavan talon edustalla. Hän avaa tallin oven, ja näkee tyttärensä istuvan mopoauton kyytiin.

- Kyllä 17-vuotiaalla tytöllä on lauantai-iltana muutakin tekemistä kuin maalata isänsä kanssa moottoria. Sen kuin menee vain, isä ajattelee.

Virtasen perhealbumi
Sastamalan mopoautoturmassa menehtynyt Milla Virtanen rippikuvassaan toissakesänä.

Sastamalan mopoautoturmassa menehtynyt Milla Virtanen rippikuvassaan toissakesänä.

Viimeinen viesti tuli viisi minuuttia ennen

Äiti palaa töistä puoli kahdeksan jälkeen illalla, ja huomaa kotipihassa saaneensa Millalta tekstiviestin kello 19.34. Tytär viestii lähteneensä poikaystävänsä kanssa Tampereelle.

- Menkää vilivalovasti, siellä on tosi liukasta, äiti vastaa tyttärelleen kaksikon yhteistä sanontaa käyttäen kello 19.39.

Keittiössä hän lähettää uuden viestin tiedustellakseen, mitä Peppi-koira on kaatanut, koska lattialla on sanomalehtiä. Milla ei vastaa. Äiti lähettää kolmannen viestin, johon hän kirjoittaa:

- Haloo?

Milla ei vastaa. Ei, vaikka tavallisesti kännykkä on melkein kasvanut hänen käteensä kiinni. Äiti soittaa, eikä tytär vastaa. Äidille tulee valtavan paha olo. Hän menee katsomaan netistä onnettomuuksista ja tulipaloista raportoivaa Tilannehuonetta.

Siellä lukee, että Sastamalassa on tapahtunut mopoauto-onnettomuus. Poliisille on tullut ilmoitus asiasta kello 19.40.

”Ehkä Milla auttaa onnettomuuspaikalla?”

Pahoin aavistuksin Taru kävelee miehensä luo autotalliin. Kulkiessaan pihan poikki hän järkeilee, että Milla ei nyt ennätä vastata puhelimeen, koska matkassa oli mukana toinenkin mopoauto, ja Milla auttaa onnettomuuspaikalla muita.

Vanhemmat päättävät lähteä paikan päälle katsomaan. Matkalla autossa on hiljaista, sillä kumpikin on mietteissään. Ainoat sanat vaihdetaan, kun he toteavat, ettei tie olekaan liukas. Tästä he päättelevät, ettei onnettomuudessa ole voinut tapahtua mitään kovin pahaa.

On pimeä metsä ja siniset valot

Paljon sinisiä valoja vilkkuu valtatiellä, hieman ennen Nokian rajaa. Poliisi yrittää ohjata vanhemmat kiertotielle, mutta nämä kertovat otaksuvansa, että heidän tyttärensä on onnettomuudessa osallisena. Heitä kehotetaan odottamaan autossa bussipysäkillä.

Minuutit kuluvat, ja sitten poliisi tulee. Isä-Mikko kiertää auton sivuikkunan auki.

- Tyttärenne on valitettavasti menehtynyt onnettomuudessa, poliisi kertoo.

Hetki on epätodellinen. On vain pimeä metsä, jonka keskellä vilkkuvat siniset valot. Taru painaa kättä suunsa eteen ja toistelee, että ”ei voi olla”. Mikko miettii, että pitää soittaa töihin ja kertoa, ettei hän tule maanantaina.

Pimeällä tiellä he kohtaavat mopoautoa ajaneen pojan vanhemmat, ja halaavat.

- Milla on kuollut, Taru kertoo pojan äidille.

- Niin meidän poikammekin, tämä vastaa.

”Jos mä kuolen nuorena

Kunpa silloin olisi pakkasta

Mä pidän paljon enemmän talvesta”

(Ote Millan päiväkirjaansa kirjoittamasta laulusta)

Sosiaalinen media tuo kuolinviestin pikkuveljelle

Milla oli haaveillut poikaystävästään kolme vuotta, mutta oli seurustellut tämän kanssa vasta muutaman kuukauden. Vielä Mikko ja Taru eivät tunteneet poikaa hyvin, mutta tämä vaikutti reippaalta, kohteliaalta ja fiksulta. Mikko oli kerran jo ostanut pojallekin kermamunkin tullessaan töistä kotiin.

Poliisit ohjaavat Mikon ja Tarun poliisiautoon odottamaan ambulanssia.

- Minun tekisi mieli soittaa iskälle, Taru sanoo istuessaan poliisiauton takapenkillä. Isä on kuollut viisi vuotta aiemmin.

- Kai ne pian tapaavat, Mikko vastaa.

”Jos mä kuolen nuorena

Kunpa olisin ehtinyt rakastua”

Ensihoitajat veisivät vanhemmat terveyskeskukseen, mutta nämä haluavat kotiin, sillä 15-vuotias poika on siellä yksin. Kännykän ryhmäviestit ovat jo tuoneet pojalle tiedon siitä, että sisar on kuollut. Hän on tiedon kanssa yksin tunnin.

Kun vanhemmat pääsevät kotiin, Mikon sisko perheineen on juuri tullut. Sukulaisia ja ystäviä tulee, ja viipyy koko yön. Ambulanssin ensihoitajat jäävät taloon yli tunniksi. Naapuri pitää huolen siitä, että kaikki syövät ja juovat edes jotain.

Seuraavana aamuna naapuri tulee, keittää kahvit ja tekee kymmenen litran kattilallisen keittoa. Millan kaverin äitikin tuo ruokaa, vaikka Taru ja Mikko eivät edes tunne häntä hyvin.

- Ihmisten tuki on lohduttanut paljon, Taru sanoo.

Miten kukaan voi tehdä tällaista?

Kun lauantai on vaihtunut sunnuntaiksi, uutiset tuovat tietoa. Tila-autollaan mopoautoon törmännyt humalainen mies on kertonut törmänneensä tahallaan, koska on yrittänyt itsemurhaa. Taru on arvannut jo aiemmin, että hänen tyttärensä hengen on vienyt rattijuoppo.

- Miten ihminen voi tehdä tuollaista? hän kysyy.

Mikkoa kauheat kolarista paljastuvat yksityiskohdat eivät tavallaan järkytä; hän ajattelee vain Millaa, eikä mikään tuo Millaa takaisin. Tarulle olisi helpompaa, jos kolari ei olisi ollut tahallinen.

- Silloin ei olisi tätä syvää vihaa.

Hän ei usko, että kukaan lähtee yrittämään itsemurhaa turvallisella tila-autolla, tai että kukaan luulee mopoautoa rekaksi.

- Autoilija ei pysty ikinä tajuamaan, kuinka monia ihmisiä hän on haavoittanut.

Vanhemmat ovat ehtineet jossitella monta kertaa. Mitä jos auto olisi osunut johonkin toiseen ajoneuvoon? Mitä jos Mikko olisi sanonut Millalle jotakin tämän lähtiessä, olisiko Milla sitten ollut siinä kohdassa tietä? Aina ajatukset palaavat samaan päätelmään; auto ei olisi saanut osua kehenkään eikä mihinkään. Ei edes rekkaan.

Siitä Taru on onnellinen, että Milla kuoli heti, kärsimättä.

- Rakkaimpansa vierellä, onnellisena.

Tämän viikon lauantaina 11. maaliskuuta vietetään Millan hautajaisia. Isosti, sillä Milla aina halusi, että kaikki pääsevät juhliin mukaan. Tarusta tuntuu käsittämättömältä, että hän suunnittelee oman lapsensa hautajaisia.

Taru ja Mikko ovat jo valinneet tyttärelleen hautakiven. Vasta jälkeen päin he huomasivat, että valitun kiven nimi on ” Ikuisesti yhdessä ”.

SILJA VIITALA
Tyttärensä Sastamalan mopoauto-onnettomuudessa menettäneet Taru ja Mikko Virtanen kuvailevat Millan olleen nauravainen ja kiltti. Peppi-koira on haeskellut Millaa talosta.

Tyttärensä Sastamalan mopoauto-onnettomuudessa menettäneet Taru ja Mikko Virtanen kuvailevat Millan olleen nauravainen ja kiltti. Peppi-koira on haeskellut Millaa talosta.

Miksi Milla kirjoitti juuri nämä sanat?

If hurt comes, so will the happiness. Milla kirjoitti sanat Instagramiin kuvansa yhteyteen juuri ennen lähtöään Tampereelle. Suomeksi ne tarkoittavat:

- Jos kipu tulee, tulee ilokin.

Nyt virke lohduttaa Tarua. Kuinka Milla sattuikin kirjoittamaan juuri tuollaisen virkkeen?

Virke tatuoidaan hänen ihoonsa, samoin hänen poikansa ihoon. Mikon ihoon tatuoidaan ”Milla”. Näin he ovat päättäneet.

Ikävä on kauhea

Millan kuolemasta on kulunut nyt kolme viikkoa. Taru ja Mikko ovat nukkuneet kaksi yötä ilman nukahtamislääkkeitä. Hautajaisten jälkeisenä maanantaina Mikko aikoo mennä töihin, vaikka työnantaja on kyllä sanonut, että hän voi olla pois niin kauan kuin oma tai perheen vointi vaatii. Tarun työ yksityisenä perhepäivähoitajana on kysymyksen alla, koska lapset on viety muualle hoitoon.

Suru ja ikävä ovat kauheat.

- Aamulla kun herään, ajattelen ensimmäiseksi Millaa. Kun nousen sängystä ja yritän edes vähän tehdä jotain - katsoa edes netistä jotain tai käydä tallissa - olo vähän helpottuu, mutta illalla on sitten taas vaikeaa, kun olen koko päivän miettinyt Millaa, Mikko kuvaa.

Tarua auttaa vähän se, kun ystävät käyvät ja juttelevat. Sekin auttoi, kun äiti vietti hänen luonaan kaksi viikkoa.

- Se oli tosi hyvä. Muuten en olisi voinut mennä ollenkaan talliin, koska en olisi voinut jättää Tarua yksin, Mikko sanoo.

”Hautajaisissani pukeutukaa mustaan

mutta vain koska se on tyylikästä

Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan

Mä nautin täysillä mun elämästä”

Niin paljon jäi tekemättä

Millainen Milla oli?

Mikko vastaa heti:

- Iloinen. Nauravainen. Hyvä koulussa, vaikka me emme kumpikaan ole olleet.

Taru jatkaa:

- Tosi hyvä piirtämään. Kuvaamataito hänellä oli aina kymppi. Hän piirsi aina: autoja, mopoja, koiria...

Mikko hakee esiin Millan piirustuksia. Piirroksessa, jonka Milla itse aikoi tatuoida ihoonsa, on ruusu, ankkuri, helminauha, orvokki ja kaksi muuta kukkaa. Milla oli nimennyt niiden merkityksen: ruusu on äiti, ankkuri on isä, helminauha on pikkuveli ja kukat ilmentävät hyviä ystäviä.

Autot kiinnostavat Mikkoa, ja niin ne kiinnostivat Millaakin. Hän opiskeli Vammalan ammattikoulussa autoalaa.

- Ostin juuri uuden hitsauskoneen. Ajattelin, että Milla olisi opetellut käyttämään sitä. Monta kertaa mietin, että jos ostaisin Millalle kynäruiskun, jotta hän saisi tehdä maalauksia autoihin, Mikko lausahtaa ja jatkaa:

- Niin paljon jäi tekemättä.

Ei ollut sellaista asiaa, jota Milla ei olisi kertonut äidilleen. Kun Taru nyt Millan kuoltua on lukenut tyttärensä päiväkirjaa, sieltä ei ole tullut vastaan yhtään asiaa, jota hän ei olisi tiennyt.

”Tyttöystävät silmät päähän meikatkaa

Ja menkää tilaisuuden jälkeen tanssimaan

Pojat laulakaa se laulu

Joka sai mut aina nauramaan.”

On yksi asia, jota Taru ja Mikko kaipaavat tyttärestään kaikkein eniten: naurua. Sitä kun Milla oikein nauraa räkätti.

Muiston nostattama hymy katoaa Mikon kasvoilta nopeasti. Pää alas painettuna hän sanoo:

- Ilo lähti elämästä. Sitä minä mietin, että miten me voimme viettää ensi joulua? Kun ei ole mitään.

- On pakko, Taru vastaa viereltä.

- Poikamme takia on pakko tehdä niitä asioita, joita olemme ennenkin tehneet. Nyt teemme ne vain erilailla.

Virtasen perhealbumi
Milla Virtanen oli iloinen ja nauravainen tyttö.

Milla Virtanen oli iloinen ja nauravainen tyttö.

”Kertoisin, kuinka kova ikävä on”

Kumpikin tietää, mitä tekisi, jos saisi Millan edes hetkiseksi takaisin: ottaisi kädestä kiinni ja kertoisi, kuinka kova ikävä on.

Taru haluaa ajatella, että hänen tyttärensä on siellä, missä Millan isoisäkin.

- Onko se sitten taivas, vai mikä, hän lausahtaa.

Mikko on vaiti ja sanoo sitten:

- Milla ei ole missään. Meidän muistoissamme ainoastaan.

Kursivoidut otteet ovat Heli Kajon laulusta Jos mä kuolen nuorena. Milla oli kirjoittanut sen päiväkirjaansa. Uniklubin entinen basisti Teemu Rajamäki esittää laulun Millan siunaustilaisuudessa.

Tila-auto törmäsi mopoautoon

Valtatiellä 12 Nokian ja Sastamalan rajalla tapahtui lauantaina, 18. helmikuuta tila-auton ja mopoauton törmäys, joka vaati kahden 17-vuotiaan sastamalalaisen nuoren hengen.

34-vuotias tila-auton kuljettaja on kertonut poliisikuulusteluissa törmänneensä vastaantulijaan tahallaan, koska hän yritti itsemurhaa.

Nuoret kuolivat välittömästi. Mopoauton kuljettajalla ei ollut mitään mahdollisuuksia väistää törmäystä.

Nokialaista tila-auton kuljettajaa epäillään kahdesta taposta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja törkeästä rattijuopumuksesta. Hän loukkaantui kolarissa lievästi.

Näin Sastamalan kuolonkolari tapahtui – katso animaatiota, kopterikuvaa ja grafiikkaa yhdistävä uutiskertaus:

 

"Ei mitään mahdollisuutta väistää" – Tätä reittiä kahdesta taposta epäilty ajoi ennen törmäystä


Lue myös nämä


Kommentit (115)

  • Jaana

    Olen surussanne suuresti mukana,poikani Ville kuoli moottoripyörä onnettomuudessa 20 vuotiaana elokuussa 2015.Tiedän kaiken mitä joudutte käymään läpi,sitä ei voi sanoin kuvata.
    Joudutte aloittamaan elämässänne uuden ajan jakso:elämä Millan jälkeen.
    Olette rukouksissani , Taivaan Isän siunausta ja huolenpitoa.

  • isoäiti

    Tätä lukiessa tulee mieleen että miksi ei toisesta kuolonuhrista mitään kirjoiteta.Oli varmaan yhtä arvokas ihminen hänkin.Surullinen tapaus . Voimia molempiin perheisiin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet