Mauno, 92, harrastaa lavatanssia lähes jokaisena iltana:”Osa miehistä osoittaa minulle mieltään”

Nyt panemme tanssiksi. Pian 80 vuotta lavatansseja harrastanut entinen bussi-kuski suuntaa harrastuksensa pariin olipa tanssilava lähes missä päin Lappia tahansa.

Jussi Leinonen
Mauno, 92, harrastaa lavatanssia lähes jokaisena iltana:”Osa miehistä osoittaa minulle mieltään”

Mauno Krigsholm oppi tanssimaan serkkutyttöjen opeilla. Luontainen taipumus sai jatkamaan harrastusta.

Elina Melamies

Jos tykkäät tanssilavoista, tunnistat hänet. Jos olet onnekas nainen, eteesi seisahtuu siististi pukeutunut ja hyvin lavaetiketin tunteva mies. Hän suuntaa siniset silmänsä suoraan omiisi ja kumarruksella pyytää sinut tanssimaan. Kahden tanssikappaleen jälkeen hän saattaa takaisin tanssiriviin, kiittää, ja etsii uuden tanssitettavan.

Tällä hetkellä kittiläläinen Mauno Krigsholm voi harrastaa lavatansseja vaikka kuutena iltana viikossa, sillä tunturikeskuksissa vietetään sesonkiaikaa, jota tanssiorkesterit tahdittavat ilta illan jälkeen.

Me saamme viettää hänen kanssaan koko illan aina valmistautumisesta viimeiseen valssiin ja kotiinpaluuseen asti.

Paitsi että tanssien alkuun on reilut kaksi tuntia aikaa, ja hän avaa kotiovensa kuin valmiina lähtöön: yllään suorat housut, kauluspaita ja liivi, halauksessa kevyt partaveden tuoksu. Hän suostuu taputtelemaan partavettä vielä toistamiseen kuvaajan pyynnöstä, mutta vakuuttaa, ettei hänen laittautumisessaan ole mitään seurattavaa.

- Ajan parran ja katson että paita on jotenkin puhdas.

Rippikoulusta tansseihin

Mauno Krigsholm on keskivertoa lavatanssiharrastajaa vuosikymmeniä kokeneempi. Hän laskee, että ensi askelista tanssin parissa on lähemmäs 80 vuotta.

- Ne tuli otettua vähän kuin luonnostaan. Serkkutytöt opettivat – hekin ovat kuoleskelleet pois. Kai se oli minulla luontainen taipumus, mikä innosti jatkamaan tanssimista.

Ensin piti kuitenkin käydä rippikoulu. Kun Krigsholm palasi sen suoritettuaan kotiinsa, äiti sanoi pojalleen, että nyt saa mennä tanssimaan. Poika lähtikin niiltä sijoilta naapurikylään Toloseen tansseihin. Ensimmäisissä tanssimuistoissaan Krigsholm ylittää jokea syksyn pimeydessä. Koti sijaitsi joen toisella, tie toisella puolella.

- Siihen aikaan tanssit oli nuorison juttu ja vanhukset meinasivat, että ainako siellä tansseissa pitää hypätä.

Jussi Leinonen
Mauno Krigsholm on keskivertoa lavatanssiharrastajaa vuosikymmeniä kokeneempi.

Mauno Krigsholm on keskivertoa lavatanssiharrastajaa vuosikymmeniä kokeneempi.

Äiti suhtautui kuitenkin suopeasti tanssihaluiseen poikaansa. Nuorukaisella oli aina iltapala odottamassa, kun hän palasi tanssireissuiltaan. Krigsholm muistelee, että tansseja oli siihen aikaan joka puolella: lavoilla ja seurantaloilla. Hän tunnustaa, että tanssin pariin houkutteli musiikin ja liikkeen lisäksi myös vastakkainen sukupuoli.

- Tytöt kiinnosti.

Krigsholm on ollut naimisissa kahdesti. Molemmat puolisot ovat löytyneet tanssilattialta. Lapsia hän kertoo olevan ”lähemmäs kymmenen”.

Hän on asunut omakotitalossaan yksin jo vuodesta 1975, jolloin hänen toinen vaimonsa kuoli. Siistissä kodissa käy siivooja kerran viikossa.

- Valtio maksaa minulle siivoojan lisäksi myös joka vuosi kuntoutusreissun Härmään. Sielläkin on hyviä tansseja.

Olohuoneessa on Eikka -veljeltä lahjaksi saatu taulu: hiilipiirros valokuvasta, jossa tutusti hymyilevä nuorukainen nojailee ensimmäiseen omistamaansa linja-autoon. Kulkupelin vuosimalli on 1939. Hopastako se kaikki alkoi, veli on kirjoittanut tauluun.

Linja-auton ratissa

Entinen linja-auton kuljettaja osoittaa etupenkiltä hienovaraisesti ja hyvissä ajoin, minne suuntaan meidän on käännyttävä, jotta löydämme perille Kolarin Äkäslompolossa sijaitsevaan Riemuliiteriin. Krigsholm istuu poikkeuksellisesti kyydittävänä, sillä hänen autonsa on korjaamolla.

Auto jäi välille, kun hän ja tanssiharrastuksen jakava Valtteri Siivola olivat palaamassa tanssireissulta Ylläksen Pirtukirkosta. Kytkimeen tuli vikaa.

Krigsholm hyppäsi linja-auton rattiin vuonna 1945. Hän on ajanut myös taksia ja kuorma-autoa, ja toiminut metsurina. Ammattien yhdistelmä toimi 1960- ja 1970-luvuilla. Hän hoiti linja-autokuljetuksen metsätyömaalle, oli päivän muiden metsurien kanssa metsätöissä ja kyyditsi päivän loputtua porukan kotiin. Samalla tavalla hän on tehnyt myös tanssireissuja.

- Pisin tanssimatka on ollut tuhat kilometriä Imatralle. Meitä oli neljä–viisi äijää ja sinne piti päästä. En yhtään muista miksi.

Hän oli eläkkeellä linja-auton kuljettajan työstä 17 vuotta, sillä silloisten säädösten mukaan 70-vuotiaalta otettiin linja-autokortti pois. Krigsholm suoritti kuitenkin linja-autokortin uudelleen 87-vuotiaana, vuonna 2011. Hänestä tuli pidetty tilausajojen kuljettaja. Linja-autokortti pitää uusia kahden vuoden välein, ja viime lokakuussa Krigsholm päätti, ettei uusi enää korttiaan. Tilausajot on ajettu, henkilöauton ajokortti riittää.

Ei niin justiin -lavaetiketti

Ei uskoisi, että on maanantai. Riemuliiterin pihalta on vaikeaa löytää parkkitilaa, ja sisälle jonotetaan.

Jussi Leinonen

Tanssilattia vaikuttaa täydeltä, mutta aina sinne yksi Krigsholm tanssitettavineen mahtuu. Kuvaaja ei meinaa pysyä hänen perässään.

Tanssiparketti on harvoja paikkoja jossa perinteisillä sukupuolirooleilla on väliä. Valokyltti ilmoittaa, jos hakuvuorossa ovat naiset tai on meneillään sekahaku. Muutoin tanssiinkutsusta huolehtivat miehet. Naisten puolella on kova tunku eturiviin, josta tie käy varmimmin tanssimaan. Miehen vastuulla on paitsi luotsata askeleita turvallisesti kahden tanssikappaleen ajan, myös valita sopiva tanssipartneri.

- Se täytyy yrittää aina valita sellainen jonka tietää hyväksi tanssijaksi. Silmäillä ja seurata.

Naisia siis silmäillään heidän tanssiessaan. Siksi naisten on päästävä tanssimaan. Sitä varten tarvitaan tanssittaja. Hänen pitää kuitenkin ensin nähdä nainen tanssimassa. Melkoinen paradoksi.

Mutta ei hätää. Mauno Krigsholm kumartaa ja tarjoaa käsivarttaan. Hän ohjaa parketin tungokseen tangokappaleen alkusoiton rytmittäessä askeleita. Hän on taitava lukemaan tanssitettavansa kokemusta ja säätämään liikkeet sellaiseksi, että niistä voi selvitä mokaamatta. Ote on myös sopiva: ei olla liian kaukana eikä lähellä, ja on helppo ymmärtää, minne Krigsholm haluaa parketilla viedä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Jussi Leinonen
Kahden tanssikappaleen pituinen huilitauko. Mauno Krigsholm pitää perinteisistä tanssilajeista. Uudet nopearytmiset heilumiskappaleet hän jättää väliin.

Kahden tanssikappaleen pituinen huilitauko. Mauno Krigsholm pitää perinteisistä tanssilajeista. Uudet nopearytmiset heilumiskappaleet hän jättää väliin.

Parketin keskellä liitelevät yleensä taitavimmat harrastajat. Nämä parit saisivat tanssin näyttämään muultakin kuin veivaamiselta, jos he muistaisivat hymyillä.

Me vältämme keskilattiaa, mutta emme kierrä ihan laitojakaan. Kun tanssiaskeleet on sovitettu yhteen, tanssiminen muuttuu automaattiseksi, ja voi keskittyä myös juttelemaan.

- Sehän riippuu siitä kanssakulkijasta, mutta kyllähän heillä yleensä kiinnostaa jutella.

Krigsholmin tanssipari vaihtuu aina kahden kappaleen jälkeen. Hän toki huomioi samalla tanssireissulla olevan, ja kumartaa tanssiinkutsun toisen ja kolmannenkin kerran.

- Jos on kiinnostava ihminen niin totta kai siinä voi vaikka koko illan pyöriä. Kaikkien kanssa ei oikein passaa ne hommat yhteen.

Minkälaiset naiset saavat häneltä kutsun tanssimaan?

- Kyllä se täytyy katsoa niitä nuorempia kun niitä vanhoja ei ole. Nuorethan ovat innokkaita tanssijoita, eivätkä he ole nirsoja, että se passaa jo lähteä vanhankin kanssa.

- On niitä paljon semmoisiakin, että he eivät halua lähteä. Vissiin he katsovat ulkonäköä, että tuohon ei ole kannatusta. Mutta hyvin naiset kuitenkin minua hakevat tanssimaan.

Krigsholmin mukaan hakujärjestys ei ole enää niin kyltintarkka.

- Ennen hakivat miehet ja lopuksi naisilla oli yksi peli. Nyt saa hakea kuka kerkiää ja ketä haluaa.

Lavatansseja harrastava ”Satu” naisten rivistä ei ole ihan samaa mieltä. Hän on opetellut myös viejän roolin, ja jos näyttää siltä, ettei häntä haeta tanssimaan, hän tarjoutuu viemään. Hän esittää ehdotuksensa koko riville yhteisesti. Tartutaanpa tarjoukseen ja tanssitaan kävelyhumppa hänen kanssaan.

- Osa miehistä osoittaa minulle mieltään, eikä hae ollenkaan tanssimaan, kun toimin heidän alueellaan.

- Ennen äidit oli tarkkoja lapsistaan että ei saanut jäädä jököttämään seinäruusuksi, Krigsholm muistelee.

50 vuotta ilman alkoholia

Illan esiintyjä orkestereineen, Jarkko Honkanen ja Taiga tervehtii tuttua tanssijaa. Krigsholmilla on tunturikeskusten tanssipaikoissa etelässä asuvia tuttuja, jotka viettävät aikaa Lapin hiihtoladuilla, rinteillä ja lavoilla joka vuosi samaan aikaan. Kuulumiset vaihtuvat tanssiessa ja kahviossa tauolla.

Krigsholm pitää tanssien aikana yhden kahvitauon. Hän ei tosin juo kahvia eikä oikein teetäkään. Kahvikuppinsa hän täyttää kuumalla vedellä, ja ottaa sen kaveriksi palan omenapiirakkaa.

Anniskelualueella saisi myös olutta, lonkeroa ja siideriä. Krigsholm kertoo, että alkoholi kuului joskus hänen tanssireissuihin.

- Sitten alkoi tuntua että siihen saattaa tottua, ja että se saattaa olla kehnokin homma. Olen sen nähnyt, että monella se karkaa lapasesta.

Krigsholm on ollut ilman alkoholia lähes 50 vuotta.

- Se on ollut helppoa. Yleensähän minulla on ollut se auto aina. Ensin oli tarjoajia, mutta ei enää. Olen sanonut, että en ota viinaa ennen kuin alkaa haluttamaan.

Alkoholin myötä Mauno Krigsholm on huomannut muutoksen tanssitettavissaan.

- Kun tuli kaljalupa, niin tytöt aloittelivat. Nykyään on päihtyneitä naisia. Se menee vähän pilalle. Mieluummin en hae, jos sellaisen näen. Mutta kun nyt hekin hakevat, pakkohan se on sitten käydä torkkumassa siellä parketilla. Oikein humalainen nainen muuttuu ihan vallattomaksi. Kyllä siinä kanniskelussa lämmin tulee.

Mutta Riemuliiterissä ei näy silmiinpistävän humalaisia ihmisiä. He vaikuttavat olevan hyvässä kunnossa: päivä on tainnut kulua hiihtoladulla, ja sieltä on siirrytty parketille verryttelemään.

Kuoleman vierailut pysäyttivät

Leppoisa mies on selvinnyt vuosikymmenistä tanssilavoilla ilman kolhuja. Ikävimmät tanssimuistot liittyvät siihen, kun lavalla on sattunut kuolemantapauksia. Krigsholm kertoo nähneensä lopun tulevan 40 vuoden ikäiselle. Eihän niin pitäisi käydä paikassa jossa virkistäydytään.

- Se pysäyttää, Mutta se vain tullee joskus se määränpää.

Krigsholmin isä eli vain 44-vuotiaaksi. Hän työskenteli 16-vuotiaan poikansa kanssa savotalla Kittilän Hanhilaessa. Iso kuormareki piti saada liikkeelle. Isä punnersi kangella, ja kuormareki liikahti. Mauno Krigsholm ajoi 11 kilometrin matkan Autionmukan lanssiin, purki kuorman ja palasi kämpille. Illalla hän kuuli, että punnerruksen voimasta isällä oli revennyt jotakin pään sisällä ja hän oli kuollut matkalla sairaalaan. Poika keskeytti savotan, ajoi Kittilään ja kuljetti isän ruumisarkun hevosella kotiin Porokariin.

- Se oli aika lailla katkera isku. Kuusitoistavuotias ei ole täysi-ikäinen ihminen vielä.

- Äidille oli raskas paikka jäädä yksin 11 lapsen kanssa. En käsitä että millä se on meidät elättänyt.

Poika on jo elänyt isäänsä tuplasti pidempään. Mauno Krigsholm täyttää toukokuussa 93 vuotta.

- Kyllä se tanssiminen on minut pitänyt kunnossa. Ja kova työnteko. Kun on yötä päivää ollut töissä, ei ole töistä joutanut vapaita ottamaan eikä joutanut olemaan kortistossa. Se on elämän iän iankaikkinen kiire.

Tanssimisen lisäksi Krigsholm käy torstaisin VPK:n harjoituksissa. Aikaa kuluu myös mökkityömaalla, joka sijaitsee hänen synnyinpaikkansa lähellä Tainiojokivarressa. Krigsholm suunnittelee auraavansa sinne piakkoin tien. Kesämökin pitäisi valmistua tulevaksi suveksi.

- Sehän kuitenkin pitää vaeltaa niin kauan kun pystyy. Nähtävästi se alkaa ajan hammas nakertaa, Krigsholm sanoo ja kertoo, että toisen jalan verenkierto on huono.

Hän on suuren lapsikatraan toiseksi vanhin. Sisarusparvesta yhdeksän on elossa.

- Muut eivät ole niin ahkerat tanssimaan kuin minä.

Sisaruksilla on tapana kokoontua kesäisin viikoksi yhteen. Silloin ei huolita puolisoitakaan mukaan.

- Met päätimmä ettei niitä tarvita.

Nurkkatansseista hyppelehtimiseen

Krigsholm kävi tanssitaipaleensa alussa niin sanotuissa nurkkatansseissa. Sellaisille oli tarvetta talvi- ja jatkosodan aikana, jolloin julkinen tanssiminen oli Suomessa kielletty. Ajateltiin, että huvittelu tanssimalla oli sota-aikana sopimatonta. Mutta toki sota haluttiin välillä unohtaa ja tanssiminen oli hyvä keino siihen.

- Joku oli vahdissa: ei päästetty ketään yllättämään. Grammarilla soittaa rytkytettiin. Porokarissa yhdellä miehellä oli normaalia puolet pienempi soitin, jonka sai saranoista oikean kokoiseksi. Ei tahtonut löytyä koteja, joissa passasi tanssia sillä vanhemmat eivät suvainneet. Mutta maamiesseurantalolla oli vanha riihi, jossa tanssittiin. Ja kesäasunnoissa.

Rintamalle Krigsholm joutui vuonna 1942 Karhumäkeen Äänisen rannalle. Karhumäestä jouduttiin kesällä 1944 perääntymään niin kiireellä, että Kumsjoki jouduttiin tulemaan yli uimalla ainoastaan ase mukana. Pyörät ja muut varusteet jäivät toiselle rannalle. Aselevon tultua Krigsholm joutui muiden mukana ajamaan saksalaisia takaa kohti pohjoista. Komento siviiliin tuli 20-vuotiaalle Krigsholmille Vuojärvellä.

Mies muistelee, että sotien jälkeen tanssittiin kaikkialla. Tanssipaikkana toimi myös muun muassa Rovaniemellä Pohjolan Liikenteen suuri ruokala, jossa järjestettiin tanssit kerran viikossa.

- Nykyisin näyttää että tanssihommat vähenevät. Aiemmin Levillä oli 365 elävän musiikin tahdittamaa tanssi-iltaa vuodessa. Nyt on jo kehnompaa kun ei ole orkesteria, on vain ne karaokehommat. Varsinkin kesällä on hiljaista. Mutta sitten pitää mennä kauemmas. Sehän on kiinnostavaa kun lähtee kauemmas eri ihmisten pariin.

Krigsholmilla ei ole erityistä artistisuosikkia, ja kaikki perinteiset tanssilajit käyvät: fokstrotti, valssi, tango ja humppa.

- Nykytanssit ei kiinnosta ollenkaan. Ei ne ole kuin semmosta hyppelehtimistä.

Sokerin sulattajien kanssa

Mauno Krigsholm on viettänyt tanssilattialla lähes koko illan. Nyt hän on istunut jo tovin salin seuralla muiden menoa katsellen. Tanssiaikaa olisi vielä tunti, mutta kotiinlähtö alkaa houkuttaa koko seuruettamme.

Kotimatkalla Krigsholm pohtii vielä sitä mistä tanssin lumo koostuu.

- Kyllähän se on tietenkin se seura joka kiinnostaa.

Mahtaisiko lavoilta vielä löytyä uusi puoliso?

- Kolmatta ei tule. Vaikka onhan siellä sellaisia joilla sokeri sulaa suussa.

Olemme perillä kotitalon pihalla. Tansseista tulijan rituaali on lyhyt: sen kun riisuutuu ja painuu levolle.

- Nykyisin ei tarvitse enää huolehtia että pitäisi edes syödä. Ennen nälkä oli pakko hoitaa.

Autossa on kurninut kaksi mahaa. Ennen kuin ne täytetään, huikataan hyvät yöt Mauno Krigsholmille. Milloinkas hän muuten suuntaa seuraavan kerran tansseihin?

- Illalla.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet