Lapin vaiettu historia: Norjalainen turkiskauppias vie tyttövauvan ottolapseksi Jäämeren rannalle

Idan tarinan taustalla on Ruijan historia, Euroopan pakolaistilanne ja kirjailijan oman suvun juurettomuuden historia.

Anssi Jokiranta
Lapin vaiettu historia: Norjalainen turkiskauppias vie tyttövauvan ottolapseksi Jäämeren rannalle

Tuula Väisänen ei jätä teatteria, vaikka romaanien kirjoittaminen jatkuu. Seuraava kirja kertoo Ruijan lähihistoriasta.

Seija Lappalainen

Pudasjärveltä lähtiessään Ida on vähäinen vauva.

Suomessa eletään hänen syntymänsä aikaan viimeistä suurta nälkävuotta. Elämä näyttää karuimmat kasvonsa.

Norjalainen turkiskauppias vie tyttövauvan ottotyttäreksi Jäämeren rannalle. Tyttö ei saa koskaan tietää syntyperäänsä, ei pääse kysymään sitä ottovanhemmiltaan, romaanin kirjoittajalta tai sen lukijoilta.

- Ida on ulkopuolinen omassa elämässään, kuvailee esikoiskirjailija Tuula Väisänen, kokenut dramaturgi ja teatteriohjaaja.

Hän kirjoitti aluksi myös Idan perheen tarinan. Lopullisessa romaanissa sitä ei enää ole, mutta se muodostaa kirjailijalle tärkeän taustan.

Veden viljaa riittää

Tämä ei ole Väisäsen ensimmäinen fiktiivinen matka Jäämeren rannoille. Hän kirjoitti tiettävästi ensimmäisen näytelmän Pohjois-Norjassa asuvan kveenivähemmistön alkuhistoriasta näytelmäänsä Ruijan suomalaiset. - Näytelmää kirjoittaessani asuin Vesisaaren taiteilijaresidenssissä, joten maisemakin tuli tutuksi, hän kertoo.

Massoittain suomalaisia vaelsi 1800-luvulla Ruijaan nälkäpakolaisina pyytämään veden viljaa.

- Silloin uskottiin, ettei kala koskaan lopu, Väisänen sanoo.

Jo ennen suuria nälkävuosia lapsia vietiin Pohjois-Suomesta Norjaan.

- Lappalaiset veivät 1700-luvulta lähtien lapsia. Heitä ostettiin, myytiin ja annettiin, mutta se on ollut vaiettu asia, Väisänen sanoo.

- Kveenihistoria on vain kehys Idan tarinalle, kirjoittaja painottaa.

Ida käsittelee ulkopuolisuutta. Taustaa tulee myös oman, Karjalasta evakkoon lähteneen suvun juurettomuuden historiasta sekä aikamme pakolaisvyörystä Eurooppaan.

- Ruijaan lähtivät 1800-luvulla sellaiset, joilla oli rahaa myytyään vähäisen omaisuutensa. Myös Eurooppaan pyrkivät pakolaiset ovat vaihtaneet omaisuutensa rahaksi, jättäneet kotinsa ja huonokuntoiset omaisensa. Ei kukaan sellaista halua, kirjailija summaa.

Ryöstökalastusta

Väisänen tuntee omakohtaisesti myös Ruijan lähihistorian. Hän oli yksi kalatehtaiden suomalaisista kausityöläisistä – silloin kun kalaa vielä tuli.

Ensimmäisen kerran hän oli tienaamassa Norjan kalatehtailla lukiolaistyttönä kesällä 1985. Kesätöiden suuntana oli myöhemminkin Jäämeri Väisäsen opiskellessa Turussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.

- Myös siihen aikaan ajateltiin, ettei kala koskaan lopu. Saaliit olivat suuria ja rahaa tuli, hän kuvailee.

Teatteriopintojen ohella Väisänen tuli hankkineeksi kalanleikkaajan ammattitaidon; hän saattoi käsitellä päivässä 800 kiloa turskaa.

- Sitten turskakannat pienenivät ryöstökalastuksen seurauksena. Olen ollut todistamassa myös tätä suurta, ihmisen ahneuden aiheuttamaa muutosta, kirjailija sanoo.

Hetkinen – miten tämä liittyy Idaan, joka eli lyhyen elämänsä Ruijan rannoilla yli sata vuotta aikaisemmin?

Ei mitenkään.

Väisänen kirjoittaa parhaillaan toista romaaniaan, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Norjaan, mutta eri aikakauteen. Siinä romaanissa leikataan kalaa.

Kirjailijan työ antoi odottaa itseään

Seija Lappalainen - Olen aina tiennyt, että kirjoitan kirjan, Tuula Väisänen sanoo.

Pitkään vapaan teatterin kentällä työskennellyt Väisänen nauttii romaanikirjailijan elämästä, nousee työskentelemään aamulla jo viiden aikaan, hellittää iltapäivällä.

Teatteria hän ei ole sentään jättänyt. Hän on tuottanut Aurore B:n monologinäytelmän Lahja, joka on parhaillaan ohjelmistossa Rovaniemellä. Helene ja Vera on saman vapaan kentän ammattilaisryhmän aikaisempaa tuotantoa. Näissä Väisänen oli mukana ohjaajana ja dramaturgina.

Syksyllä tulee ensi-iltaan Väisäsen kirjoittama ja ohjaama draamakomedia Muumiopäivä. Vaikka Väisänen on tehnyt viime vuosina paljon monologeja ja pienen mittakaavan näytelmiä, hänen uransa alkoi Turussa spektaakkeleiden parissa. Hän ohjasi ja käsikirjoitti Turun keskiaikamarkkinoiden useamman tunnin kestävää markkinanäytelmää vuodesta 1997 lähtien viitenä vuonna. Myös Turun joulukaupungin avajaiset sujuivat vuosien ajan Väisäsen käsikirjoituksen mukaan.

Tuula Väisänen toimi läänintaiteilijana Lapissa 2007–2011 ja asuu nykyään Sinetässä.

Tuula Väisäsen Ida on Nordbooksin uutuuskirjoja.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Miten niin vaiettu historiaa, kyllähän tuo on tietty piempään. Kirjailija olisi voinut selvittää asiaa enemmän. Suomensyntyisetkin kuljettivat lapsia Narviikista pohjoiseen. Ruotsin Lapistakin lapsia kuljetettiin. Sen takia etelässä asuvien suomalaisten dna-serkkuja voi löytyä yllättävistä paiikoista. Ja loppujen lopuksi lasten määrä ei niin iso ole, kun niin jotkut kuvittelevat tästä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet