Lauri NurmiHelsinki

Jokaiselle lukijalle teen sen selväksi ensimmäiseksi: haluaisin politiikan toimittajana arvostaa Suomen pääministeriä.

Keskiviikkona en siihen eduskunnassa pystynyt, koska pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kirjaimellisesti pakeni tiedotusvälineitä koko aamupäivän, vaikka hänellä olisi ollut runsaasti hyvää aikaa kommentoida päivänpoliittisia aiheita – ja niitä olisi ollut jonoksi asti sieltä tärkeimmästä päästä.

Sipilän kansanvaltaa halveksiva käytös alkoi keskustan eduskuntaryhmän kokouksesta aamulla kello 10 jälkeen.

Tarjolla oli kakkua ja kahvia, joita meitä paria politiikan toimittajaa oikein kehotettiin nauttimaan.

Ministerit Mika Lintilä, Juha Rehula ja Anu Vehviläinen kertoivat auliisti näkemyksiään politiikan kevään tärkeistä asioista: sote-uudistuksesta, valtiontalouden tilasta ja kuntavaaleista.

Sipilä saapui paikalle kokouksen alkaessa, mutta 30 sekunnin tai minuutin päälle eduskuntaryhmien kokoukset eivät ole, vaan niitä ennen ja niiden jälkeen on ministereillä tapana lausua toimittajille tärkeistä asioista. Kansanvallan hengen mukaisesti.

Ylen kollega kysyi kohteliaasti pääministeriltä, olisiko tällä aikaa yhdelle kysymykselle.

– Ei todellakaan, puuskahti Sipilä ja paineli kahden hölmistyneen toimittajan ohitse.

Näin ei esimerkiksi toiminut Alexander Stubb edes silloin, kun hän oli kokoomuksen puheenjohtajana kovimman myrskyn silmässä.

”No, nyt minä menen äänestämään”

Kysyimme Sipilän avustajilta, milloin ja missä pääministeri olisi eduskunnassa tiedotusvälineiden tavattavissa minuutin tai parin ajan. Ennen täysistuntoa kenties?

Vastaus: pieni päänpudistus.

Siispä jäimme odottamaan eduskuntaryhmän kokouksen päättymistä, koska se loppuisi hyvissä ajoin ennen kello 12 alkavaa täysistuntoa. Ja niinhän se loppuikin kymmentä vaille 12, ja taas ohitsemme käveli kiireettömästi muita ministereitä. Sipilää ei näkynyt. Hän oli poistunut keskustan eduskuntaryhmän kokoustilasta takaovesta, vaikka olimme jättäneet epävirallisen protokollan mukaisen kommenttipyynnön pääministerin avustajille.

Eikä me pohjimmiltaan tarkoita kahta toimittajaa vaan Lännen Median kahta miljoonaa lukijaa ja Yleisradion teoriassa viittä miljoonaa katselijaa.

Kiirehdimme sitten istuntosalin edustalle, jossa pääministerillä on tapana antaa kommentteja – tai ainakin oli tapana antaa niitä vielä joskus taannoin.

Se olisi ollut reiluakin, koska siellä olivat paikalla kaikki merkittävät mediat, eivät vain Lännen Media ja Yleisradio.

Sipilä ilmestyi sivusta päin nopeasti portaita juosten ja kiirehti kohti istuntosalin ovea.

Ehdin portaiden viereen ja halusin olla kohtelias ja kunnioittava.

– Onko olonne helpottunut, arvoisa pääministeri?

– No, nyt minä menen äänestämään. Palataan, vastasi Sipilä.

Kello 12–13 istuntosalissa äänestettiin eduskunnan puhemiehistöstä. Ääntenlaskennan aikana muut ministerit ja puoluejohtajat kävivät kiireettömästi kertomassa toimittajille kuulumisiaan ja antamassa lausuntoja kuka mistäkin.

Kun istuntosalin ovet kävivät tiuhaan, näimme Sipilän seisovan keskellä salia ja juttelevan tuttavallisesti muun muassa Jutta Urpilaisen (sd.), Stefan Wallinin (r.) ja Stubbin kanssa. Pääministeriä nauratti, eikä hänellä ollut kiire minnekään. Hänen avustajansa joutuivat – epäkiitollista sinänsä heille – kertomaan tiedotusvälineille, että pääministerillä olisi kiire Jyväskylään jonkin rakennuksen vihkiäisiin.

Jokaisen silmät todistivat muuta: pääministerillä ei ollut kiire yhtään mihinkään.

Noin kello 13 hän astui ulos salista. Toimittajat ja kameramiehet asettuivat vakiintuneeseen rinkiin, jolle pääministeri sanoi yhden asian – ja senkin vastentahtoisesti.

– No, tämä arvio vastaa omaa arviotani ja on yksiselitteisen selkeä. Ei minulla ole siihen enempää lisättävää. Kiitoksia, Sipilä sanoi ja paineli pikavauhtia kohtia uloskäyntiä turvamiehen siirtyessä pääministerin kantaan.

– Miten tämä linjaa sitä, että...

Ylen tv-toimittaja joutui hölmistyneenä katkaisemaan toisen kysymyksensä, kun Sipilä otti paikalta ritolat.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Joel Maisalmi
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei jäänyt vastailemaan toimittajien kysymyksiin.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei jäänyt vastailemaan toimittajien kysymyksiin.

Sipilä puhui eduskunnan istuntokauden avauspäivänä toimittajille 24 sanaa

Yhteensä Sipilä käytti tiedotusvälineiden suuntaan eduskunnassa 24 sanaa.

Nyt joku voi kysyä, pitääkö pääministerin vastata median kysymyksiin.

Demokratiassa ja eduskunnan istuntokauden avauspäivänä vastaus on yksiselitteinen ja ehdoton: kyllä pitää.

Mistä kaikesta olisimme halunneet Sipilältä kysyä? Ainakin seuraavista:

1. Ministeri Anne Bernerin asemasta ja siitä, puhuiko Berner pääministerin mielestä totta, kun hän tv-haastattelussa kertoi ”jatkuvasti” informoineensa kumppaneitaan liikenneverkkoyhtiöselvityksen tekemisen aikana. (Pääministerin on pystyttävä vastaamaan myös ikäviin kysymyksiin suoraselkäisesti.)

2. Siitä, että Sipilä sai kannaltaan helpottavan tiedon, ettei hän ollut ollut jäävi päättämään kaivosyhtiö Terrafamen lisärahoituksesta. (Sipilälle myönteinen asia.)

3. Presidentti Donald Trumpin politiikasta. (Twitter-viesti ei pääministeriltä vielä paljon ole.)

4. Valtiontalouden tilasta, koska talouspolitiikan arviointineuvosto viime viikolla totesi raportissaan, että hallitus on jäämässä pahasti omista tavoitteistaan saada julkinen talous tasapainoon. (Tämän pitäisi olla Sipilän sydämenasia.)

5. Parlamentaarisen liikenneverkkotyöryhmän perustamisesta.

6. Tuoreista gallup-luvuista, jotka kertovat keskustan hiipuvasta kannatuksesta.

7. Soten valinnanvapausmallista, josta alkoi lausuntokierros tiistaina.

Pääministeri vahingoittaa mediakäytöksellään eniten itseään

Olisihan siinä ollut aiheita kerrakseen – ja kaikista niistä Suomen pääministerin on pystyttävä sanomaan jotain tiedotusvälineille. Ei tietenkään kaikista yhdellä kertaa, mutta edes muutamista. Ja etenkin, kun hän on viettänyt viime viikot hiljaiseloa kommenttien antamisen suhteen.

Sen sijaan Sipilä pakenee toimittajia eduskunnassa ja siinä samalla halveksii kansanvaltaa.

Huonolla mediakäytöksellään Sipilä vahingoittaa eniten itseään poliitikkona ja kiihdyttää spiraalia, joka pyörii vinhasti siihen suuntaan, ettei Sipilästä taida olla kahden kauden pääministeriksi.

Pääministerin uskottavuus ei parane asiallisia asioita ja kysymyksiä pakenemalla.

Joel Maisalmi
Sankka joukko toimittajia joutui pettymään. Pääministeri ei antautunut haastatteluihin.

Sankka joukko toimittajia joutui pettymään. Pääministeri ei antautunut haastatteluihin.


Kommentit (71)

  • Aikuinen

    Pääministerin on asetettava sanansa niin huolellisesti ja harkitusti, ettei hänen kommenttejaan pystyttäisi vääntämään ja kääntämään sellaiseksi, mitä hän ei tarkoita sanoa. Nopeat ohimenevät kommentoinnit eivät ole turvallisia aina tähtäimessä olevalle pääministerille, jonka osaamista lehdistö ilmeisimmin ei osaa arvostaa. Kunnioitettavaa, että hän edelleen on pääministeri.
    Mikä ihmeen epäluottamusasia tuo insinööriys on?

  • mietittävää

    Pääministerin toiminta ei ole sitä itse mainitsemaansa avointa ja rehellistä poliittista toimintaa. Samaa voi sanoa myös joistain muistakin hallituksen jäsenistä. Kansalaisten valitsemina toiminta pitäisi olla jotain muuta kuin toimia yritysjohtajan tavoin. Valakin jo velvoittaa toimimaan kansan ja maan parhaaksi. Sitä ei pitäisi millään tasolla laiminlyödä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet