Kommentti: En koskaan unohda sitä hetkeä aamuhämärissä, kun kohtasin Mauno Koiviston

IL-Arkisto
Kommentti: En koskaan unohda sitä hetkeä aamuhämärissä, kun kohtasin Mauno Koiviston

Mauno Koivisto Helsingissä vuonna 1992.

Matti MörttinenAamulehti

Presidentinlinna, 22. elokuuta vuonna 1991. Moskovassa on juuri päättynyt Gennadi Janajevin juntan vallankaappausyritys. Joukko tiedotusvälineiden edustajia on kutsuttu Linnaan kuulemaan, mitä tasavallan presidentillä on sanottavanaan tilanteesta.

Mauno Henrik Koivisto kävelee sisään keltaiseen saliin hymyillen, rentona ja suorastaan helpottuneen oloisena. Tapojensa vastaisesti hän ryhtyy kättelemään kahteen riviin istumaan asettuneita toimittajia yksitellen.

– Nuorempi väki on niin venynyt mittaa, että ei meinaa yli ylettää, hymisi valtionpäämies kurottaessaan käsiä taaemmasta rivistä.

Pidättyvyyttä piinallisuuteen asti

Tuollaista Koivistoa näimme harvoin. Sinäkin päivänä vanha varautunut ja hiukan yrmy Manu palasi heti, kun häneltä kysyttiin, olivatko Baltian maiden itsenäisyys ja Suomen EY-jäsenyys nyt tulleet entistä lähemmäs.

Pidättyvä suhde Viron, Latvian ja Liettuan eroamiseen Neuvostoliitosta oli Koivistolle kuin opinkappale. Taustalla täytyi olla henkilökohtaistakin – jotain, mikä kumpusi esimerkiksi sotakokemuksista.

Kerran Koivisto tosin antoi ymmärtää, että balttien hyväksi on kulissien takana tehty yhtä ja toista sekä enemmän kuin voidaan julkisesti kertoa.

Sama pidättyvyys leimasi suhtautumista länsieurooppalaiseen integraatioon. Me ulkopuoliset ikään kuin koko ajan mielsimme, ettei Koivisto voi olla niin nihkeä Brysselille kuin hänen puheidensa sisällöstä saattoi päätellä.

Ehkä pahiten vipuun meni kuitenkin aina niin lojaali vuosien 1987–91 pääministeri Harri Holkeri, joka oletti puhuvansa presidentin suulla sanoessaan, ettei ”ympyrän neliöiminen” eli puolueettoman Suomen sovittaminen Euroopan yhteisöön onnistu. Se onnistui jo kevättalvella 1992, kun Koivisto valtiopäivien avajaisissa lausui, että Suomi pitää parhaiten eri vaihtoehdot auki hakemalla jäsenyyttä.

Loppu on sitten historiaa.

IL-ARKISTO
Margaret Thatcher ja Mauno Koivisto vuonna 1990 Helsingissä.

Margaret Thatcher ja Mauno Koivisto vuonna 1990 Helsingissä.

Kymmenen kilometriä Kanadan yllä

Kerronpa toisenkin omakohtaisen yllätyskokemuksen:

Koiviston valtiovierailulla Kanadaan lokakuussa 1990 oltiin juuri siirtymälennolla Torontosta Edmontoniin. Röhnötin koneen takaosassa jutellen sikäläisen salaisen palvelun miehen kanssa, kun tiedotuspäällikkö Petri Tuomi-Nikula tuli komentamaan: solmio kaulaan, kengät jalkaan ja etupenkille presidenttiä haastattelemaan.

Olin kuullut Koiviston sanovan kanadalaiselle tv-kanavalle, ettei Suomi sulje mitään vaihtoehtoja ulos eurooppapolitiikassaan. Minulle hän sitten vahvisti saman muistuttaen kuitenkin, ettei ”näköpiirissämme ole muita neuvotteluja” kuin ne, joita silloin käytiin Eta-sopimuksesta.

(Selkämme takaa tiiraili koko ajan nauhuri kädessään erityisavustaja Martti Manninen, jolle historian kohtalo käänsi sittemmin selkänsä jokseenkin kolkolla tavalla.)

Koneen laskeuduttua Suomen aikaa lähellä puoltayötä kiirehdin uutisoimaan seuraavan aamun Aamulehden etusivulle, ettei Koivisto sulje EU-jäsenyyttä ulos.

Seuraavan päivän iltana Suomen Eta- ja sittemmin EU-harjoituksen pääneuvottelija Veli Sundbäck sananmukaisesti työnsi minua nurkkaan iltavastaanotolla. ”Sanoiko hän tosiaan niin?” alivaltiosihteeri tivasi tivaamistaan.

Kun vakuutin, ettei presidentin kansliasta oltu ainakaan vaadittu oikaisua, jäi Sundbäck pyörittämään päätään.

– On se mielenkiintoista olla virkamies.

PRESSFOTO / JORMA PUUSA
Koivisto teki virallisen valtiovierailun Englantiin marraskuussa 1984. Hän tapasi muun muassa kuningatar Elisabetin ja prinsessa Dianan.

Koivisto teki virallisen valtiovierailun Englantiin marraskuussa 1984. Hän tapasi muun muassa kuningatar Elisabetin ja prinsessa Dianan.

HANNU VIERULA
Koivisto tapasi Jasser Arafatín vuonna 1980 presidentinlinnassa.

Koivisto tapasi Jasser Arafatín vuonna 1980 presidentinlinnassa.

Viimeinen kohtaaminen

Noin kymmenen vuotta sitten seisoskelin aamuhämärässä Helsingissä Snellmaninkadun varressa valokuvaaja Rami Hanafin kanssa odotellen, että sovittu haastatteluaika Anne Brunilan kanssa koittaisi.

Katajanokan suunnasta meitä lähestyi tummanpuhuva ja pitkähkö hahmo. Kun etäisyyttä oli muutama kymmenen metriä, tajusin, että Koivistohan sieltä tulee. Katse maassa, pitkä takki päällä ja karvahattu päässä, pieni reppu toisella olalla. Presidentti oli selvästi matkalla kotoaan kohti työhuonettaan Suomen Pankin talossa.

Kävellessään hän muutaman askeleen välein leväytti käsivarsiaan kuin lentoon lähtöä pohtiva iso lintu. Kun hän oli kohdalla, koin kohteliaaksi sanoa ”hyvää huomenta, herra presidentti”. Koivisto vastasi äänekkäällä, muodottomalla urahduksella.

Se tuntui häneltä kuultuna suoranaiselta kunnianosoitukselta, ja Brunila vahvistikin, että useimmat eivät saa vastaukseksi mitään.

Kun katselin loittonevaa tummaa hahmoa, mietin syvää arvostusta tuntien, millainen möhkäle Isänmaan historiaa siinä viipelsi ohi.

Mainitsin tilanteesta sittemmin myös kollega Unto Hämäläiselle, joka kuittasi tunteeni muistamalla, että ”sinähän olit aina Koivistoon päin kallellaan”.

Niin olin, enkä häpeä sitä vieläkään.

SARI POIJÄRVI
Mauno Koivisto ja kuningatar Silvia vuonna 1983.

Mauno Koivisto ja kuningatar Silvia vuonna 1983.


Kommentit (3)

  • Nimetön

    Näin minä hänet muistan. Ajoi vahvaa markkaa ja kurjisti koko suomen. Antoi Holkerin hallituksen tehdä täysin hallitsemattoman rakennemuutoksen, josta kärsi etenkin heikoimmat. Vapautti pankkikriisissä kaikki rötösherrat ja maksatti pankkien velat yrittäjillä ja työläisillä. Fundeerasi, mutta ei tehnyt mitään konkreettista asioiden hyväksi. Antoi mystisä lausuntoja rouvansa kanssa, jota sitten toimittajat tulkitsivat parhaansa mukaan. Lentopallo ja purjehdus olivat tärkeämmät, kuin maan asiat ja köyhä kansa. Ihmisenä hän oli varmasti aivan upea ja sympaattinen. Hänen muistoaan kunnioittaen.

  • Nimetön

    Kerran näin Koiviston Porthanian edustalla. Oli entinen presidentti menossa sisälle pitämään jotain esitelmää. Sattumalta osuin paikalle juuri silloin. Salaisen palvelun mies pälyili meitä pihalla seisovia, ettei vaan ollut kellään kättä pitempää. Mieleen on jäänyt. Kohta parin viikon päästä lehtenne pakinoitsija, nimeä en nyt muista, kertoo omista kokemuksistaan Koiviston kanssa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet