Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kolumni: Salaliittoteorioita surkeasta vallankumouksesta

Olen pirkkalalainen mutten syntynyt enkä käynyt koulua Pirkkalassa. Siitä huolimatta lapsuudenkotini kätköistä löytyy edelleen tänä päivänä se. Kuuluisa. Pirkkalan moniste. Kellastuneessa paperipinkassa on 1970-luvun alkuperäisen tekstin lisäksi kynällä tehtyjä kriittisiä reunamerkintöjä. Sen on siis käynyt läpi joku, joka ei ole oikein pystynyt nielemään kaikkea, mitä historian peruskouluopetusta varten laadittuun kokeilumonisteeseen oli kirjattu. Eikä ihme. Ei sellaista paskaa pystynyt nielemään kukaan. Sisällöltään moniste oli edustavinaan marxilaista tieteellistä näkemystä. Silti silloiset marxilaisetkin häpesivät Pirkkalan paperia. Eihän siinä ollut osattu kirjoittaa edes Egyptiä ja faaraota oikein, vaan lapsille kerrottiin, miten Egybtissä faaroan sotilaat pieksivät raipoilla talonpoikaa, jolla ei ollut varaa maksaa verojaan. Monisteesta nousi aikamoinen kohu, vaikka sitä käytettiin vain kokeilumielessä ja yhdellä luokka-asteella yhdessä pienehkössä kunnassa. Yksi ymmärrettävä kohun kiihdyttäjä oli, että moniste oli laadittu Tampereen yliopiston psykologian laitoksella. Siitä oli helppo lähteä rakentamaan salaliittoteoreettista ajatuskulkua, jossa suomalaiset lapsukaiset aiottiin aivopestä kommunisteiksi julkisen vallan siunauksella. Mittakaavaansa nähden moniste sai suunnattomat seurauksetkin. Hyvää oli, että moni heräsi epäilemään taistolaisten yksinoikeutta sivistykseen ja totuuteen. Herättelyä ihan oikeasti tarvittiin yhteiskunnassa, jossa oli juuri jatkettu presidentin valtakautta ilman vaaleja ja jossa tiedettiin, että ison naapurimaan valtiaat päättävät, mitkä puolueet voivat olla Suomen hallituksessa. Nyt herättelyä noin 90-sivuisesta monisteesta jatketaan neljä vuosikymmentä myöhemmin ja yli 400 sivun verran Jari Leskisen kirjassa Kohti sosialismia! Siinä salaliitoteoriat on synnytetty uudestaan. Enää ei ole riittänyt selitys, että moniste lopulta raapaistiin häthätää kokoon kopioimalla Neuvostoliitossa tehtyjä suomenkielisiä oppimateriaaleja. Leskisen laajan ja tutkimuksellisen kirjan outouksia on, että monisteen varsinainen tekijä mainitaan siinä yhden kerran – kuvaliitteessä. Asiasta poliittisen kohun nostattanut, aikansa laitaoikeistolaisin kansanedustaja Kullervo Rainio puolestaan nousee melkeinpä teoksen päähenkilöksi kymmenine mainintoineen ja taustahaastatteluineen. Yksi surkuhupaisan vallankumousyrityksen seurauksista on, että me pirkkalalaiset porvaripoloiset joudumme yhä aika ajoin todistelemaan muille suomalaisille, ettei meillä oikeasti ollut mitään tekemistä koko katastrofin kanssa. Me vain satuimme kohdalle.