Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kasvatustieteen professori kehottaa: Mielikuvitusolennot osaksi kasvatusta – ”Kehittää luovuutta”

Jos et pese hampaita, hammaspeikot ottavat suussasi vallan ja porautuvat hampaisiisi asumaan. Samoin käy, jos syö liikaa karkkia. Vanhemmat ovat kautta aikojen turvautuneet satuolentojen hyödyntämiseen jälkeläistensä kasvatuksessa. Lapsen mielikuvitusmaailmassa seikkailevat sekä itse keksityt että yleisesti tunnetut mielikuvitusolennot. Satuolennot auttavat lasta jäsentelemään todellisuutta ja ruokkivat lapsen mielikuvitusta. Vaikka hammaspeikko ei ole sellaisenaan totta, se on yksi hyvä tapa kertoa lapselle kariesbakteerista. - Hammaspeikko antaa satumaisen ja kertomusluonteisen kuvan bakteerista, joka jäytää hampaita. Lapsen kieli on sadun tai kertomuksen kieli, joten on hienoa, jos aikuiset eläytyvät itsekin siihen satumaailmaan, Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian professori Liisa Karlsson kertoo. - Jos ajatellaan vaikkapa joulua, sehän on mahtava aikuisten ja lasten välinen yhteinen leikki. Se on myös yhteisen asian ja kokemuksen jakamista ja tarinan elämistä todeksi. Joulupukki edustaa kilttiä olentoa, joka tuo lapsen mielikuvitusmaailmassa paketin jokaiselle maailman lapselle. Samaa virkaa hoitavat esimerkiksi hammaskeiju ja pääsiäispupu, jotka tuovat lapselle lahjan pyyteettömästi. Hammaskeiju palkitsee hampaan lähdöstä, pääsiäispupu osallistuu lapsen juhlaan. Kannustaminen parempi kuin pelottelu Usein satuolennot toimivat pelottelun tai lahjonnan välikappaleina. Näkki vie veden lähelle menijän tai tontut kertovat joulupukille ilkeilyistä. Kotipihalta poistuvaa lasta säikytellään puolestaan vaikka millaisilla hirviöillä, jotka vievät matkaansa. Karlsson ei innostu pelottelusta tai lahjonnasta kasvatusmenetelmänä – eivätkä ne ole tutkitusti pitkällä aikavälillä edes tehokkaita, vaikka arkiaamun kiiretilassa saisivatkin lapsen muuttamaan käytöstään. - Satuolennot eivät sinänsä muuta mitään kasvatustieteen lainalaisuuksia. Kun on tutkittu miten lapsi oppii ja kehittyy, kannustaminen on paljon tuloksellisempi keino kuin pelottelu tai uhkailu, Karlsson toteaa. Lapselle ei siis kannata heikolla hetkellä muistuttaa, että joulupukki ei varmaankaan tuo nyt lahjoja, kun lapsi oli tuhma. Sen sijaan hyvällä hetkellä voi kehaista, että onpas tontuilla nyt mukavaa kerrottavaa pukille, jos tuon näkivät. Samaan tapaan reippaasti hammaspesulle menevälle lapselle voi sanoa, että kylläpä hammaspeikot saivat nyt kyytiä sen sijaan, että pelottelisi hampaiden reikiintymisellä suoraan. - Satuolennot ovat hieno lisä lasten ja aikuisten välisessä maailmassa, jos asenne lasta kohtaan on kunnioittava. Kannattaa myös peilata tilannetta omasta näkökulmasta, Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani ja varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso huomauttaa. - Voi ajatella, miten aikuisena itse suhtautuisi joulupukkiin, jos lähtökohta on, että pukki tuo lahjoja ainoastaan niille, jotka ovat olleet koko vuoden kilttejä. Mielikuvitus kehittää empatiakykyä Eivätkö satuolennot satuolennot ole lasten huijaamista? Eikö lasten olisi parempi saada mahdollisimman realistinen käsitys maailmasta jo varhain? Professorit Laakso ja Karlsson eivät innostu noin ehdottomasta tulkinnasta. - Mielikuvitusolennot ruokkivat lapsen mielikuvitusta, joka on lapsen kehittymisen kannalta tärkeää. Mielikuvituksen ruokkiminen kehittää myös luovuutta, Laakso kertoo. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että itselle luonnottomalta tuntuvista satuolennoista ei ole mikään pakko puhua. Lapselle ei siis tarvitse kertoa, että haikara tuo lapsen, vaan asian voi selittää omalla tyylillään. - Mutta kannustan kyllä aikuisia hyppäämään sinne lasten satumaailmaan. Jos mietitään luovuutta ja sosiaalisten taitojen sekä esimerkiksi empatiakyvyn kehittymistä, kaikessa on kyse mielikuvituksesta, Marja-Leena Laakso selventää. - Lapsi ei voi esimerkiksi tarkalleen tietää, miltä jokin teko tai puhe tuntuu toisesta, mutta mielikuvittelun avulla hän voi sitä aavistella. Liisa Karlsson on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa leikkiin ja mielikuvitukseen heittäytymisessä lapsen kanssa kannattaa olla myös itselleen armollinen, jos se ei tunnu luontevalta ensimmäisellä kerralla. Hän muistuttaa, että ei ole olemassa mitään oikeaa tai väärää tapaa leikkiä. Vanhemman kannattaa antaa leikille mahdollisuus. Tässä lajissa harjoitus tekee mestarin. Oma tyyli leikkiä löytyy kyllä. - Kannattaa kokeilla muutaman kerran, vaikka se ensin tuntuisi hassulta, Liisa Karlsson toteaa. Hammaspeikko muistuttaa kariesbakteerista. Nukkumatti heittää unihiekkaa, ja auttaa lasta rentoutumaan sekä nukahtamaan. Känkkäränkän avulla lapsi pääsee irti raivokohtauksen tuottamasta häpeästä. Hammaskeiju palkitsee uuden elämänvaiheen hetkellä. Tontut muistuttavat, että teoilla on seurauksensa.