”Itsemurha on etuilua jonossa” – Näin vaikeasti sairas Jussi Aurén kirjoittaa eutanasiasta

Kolumni: Kirjoittaja Jussi Aurén on kirjallisuuskriitikko. Hän kuvaa olevansa vakavasti sairas mutta pyrkivänsä silti elämään mahdollisimman kevytmielisesti. Aurén luki hengityshalvauspostilas Risto Leppäsestä, joka kertoo harkitsevansa matkaa Hollantiin saadakseen eutanasian. Eduskunta keskustelee tänään eutanasia-aloitteesta.

Jussi Aurén

Ihanteet kertovat ajastaan jotain olennaista. Kristinusko. Valistus. Työväenaate. Siinä muutamia jotka aikanaan loivat toivoa paremmasta huomisesta. Mekin olemme luoneet oman ihanteemme. Huomisen joka ehkä ei ole oleellisesti parempi mutta ainakin kliininen ja puhdas. Haluamme hyvän kuoleman kun huomasimme ettei hyvää elämää ollutkaan mahdollista saada. Valkotakkinen lääkäri jakamassa kuolemaa hyväntahtoinen hymy kasvoillaan on tuon huomisen täydellinen kuva.

Kimmokkeen näihin ajatuksiin sain Aamulehdessä (24.2.2017) julkaistusta artikkelista, jossa hengityshalvauspotilas Risto Leppänen kertoi haluavansa eutanasiaa, koska terveydenhuoltojärjestelmämme oli tehnyt hänen elämästään tarpeettoman vaikeaa.

Lue: Risto Leppänen sukelsi jäälohkareeseen ja halvaantui – Nyt hän harkitsee eutanasiaa

Juttu tuli liian liki, ja osasin samaistua sen kuvaamiin tunteisiin. Olen nähnyt ja kokenut tuon kaiken niin monta kertaa. Silti en voi hyväksyä ajatuskyhäelmää, jossa avustetulla itsemurhalla pyritään korjaamaan terveydenhuoltoomme pesiytynyttä piittaamattomuuden ilmapiiriä. Sillä sehän tuossa artikkelissa oli olennaista. Sairaus itsessään ei ollut miestä lannistanut. Välinpitämättömyys sen oli tehnyt.

”Ajatus sopii tähän aikaan täydellisesti”

Toki ajatus lääkäristä painamassa tappavan ruiskun mäntää kuvaa tätä aikaa täydellisesti. Lääkärithän ovat nykyään ylipappeja, joilta me haemme elämänohjeita kuin uskovat jumalan sanasta. Lääkäreissä on myös se kaunis piirre, että vaikka emme heihin turvaisikaan, he kertovat silti auliisti, miten meidän kuuluu elämämme elää. Loogista siis olisi että he myös päättäisivät miten ja milloin meidän on hyvä kuolla.

Eutanasian puolustajat toki maalaavat kovin toisenlaisia kuvia kuin minä. Heille kyse on valinnanvapaudesta, omasta tahdosta. He uskovat että tarkoilla säännöillä eutanasiaa voidaan tarjoilla yhtä turvallisesti kuin kauramaitolattea lauttasaarelaisessa runomatineassa.

Minun on kuitenkin oltava tässä kohtaa kyyninen. Olen nähnyt liian paljon ollakseni mitään muuta. Ihmisarvo kun on nykyään kovin kevyttä kamaa kun vastapuolelle asettuu kustannustehokkuus ja muita senkaltaisia sanahirviöitä.

”Avaamme oven, jota on myöhemmin vaikea sulkea”

Minä yksinkertaisesti uskon että jos me nyt hyväksymme eutanasian, avaamme oven jota on myöhemmin vaikea enää sulkea. Ajan myötä avustetetusta itsemurhasta tulee hoitomuoto muiden joukossa, ja se millä oli kaunis lähtökohta, muuttuu vähitellen hyytäväksi painajaiseksi. Niin vain maailma tapaa kauniit ajatukset uuteen uskoon muokata.

Olen muuttanut mielipiteitäni elämäni aikana monta kertaa ja varaan sen oikeuden itselleni tässäkin asiassa. Ehkä jonakin päivänä oivallan että ainaisen maailmaa vastaan kampeamisen sijasta kannattaakin ottaa ikiunen tarjoava piikki. Siihen asti kuitenkin uskon ystäväni, aforistikko Lassi Kämärin lauseeseen: Itsemurha on etuilua jonossa.


Lue myös nämä


Kommentit (51)

  • Yhteiskuntakelvottomat?

    ”Vakavasti sairaista ihmisistä, joista ei koskaan enää tule olemaan yhteiskunnalle mitään hyötyä halutaan päästä eroon. Heidän hoitonsa tulee yhteiskunnalle niin kalliiksi ja sitten on olemassa laki, joka mahdollistaa tämän.”

    Kyllä se moraali on ihmisellä jäljellä eutanasian sallimisen jälkeenkin. Vai ajattelitko, että työttömät, sairaat, vanhukset, vammaiset, rikolliset yms. ”poistetaan” Suomen kamaralta eutanasian nimissä?

  • Minä olen minä

    Ihmisellä tulee olla valinnanvapaus omaan elämäänsä. Myös eutanasiaan. Ihmettelen kovasti, miksi ihmiset ylipäätänsä puuttuvat niin kovasti toisten elämään ja elämisen sisältöön. Eikö meillä jokaisella ole aivan tarpeeksi sisältöä omassa elämässämme, kun tavallaan ”ronkitaan” kaikkien muiden elämää vai puuttuuko itseltä jotain, kun järjestellään tai tiedetään paremmin kuin toinen ihminen itse, miten hänen tulee elämänsä elää? Jokaisella tulee olla tilaa hengittää ja valita elämänsä suunta ilman, että puoli valtakuntaa tai kaupunkia tietää sen paremmin kuin itse.
    Tuiki tuntemattomat, vaikka hyvänpäivän tuttuja ovatkin, ovat harvinaisen uteliaita/tiedonhaluisia lähes kaikista toisten henkilökohtaisista asioista, mikä ihmetyttää suuresti. Tamperelaisten henkilökohtainen ominaisuus? Meillä jokaisella on oma henkilökohtainen polku kuljettavanamme ja myös valinnanvapaus omaan elämäämme. Myös eutanasiaan.
    Jokainen voi päivitellä vain omaa elämäänsä. Toisten todellisista ajatuksista ja tunteista kun ei oikeasti ole mitään tietoa. Kukin itsellinen kertoo vain sen, mitä haluaa kertoa. Kaikille ei tarvitse avautua.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet