Aamulehti
Lähi-Idän asiantuntija Anu Leinonen kuvaili Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğania jääräpäiseksi, vallasta hullaantuneeksi mieheksi Aamulehden haastattelussa viime keväänä, kun presidentti alkoi panna kapuloita rattaisiin Suomen ja Ruotsin pyrkiessä Naton jäseniksi. Tosin yksi hyvekin löytyi. Häntä pidetään kärsivällisenä.
Kärsivällisyyttä oli myös suomalaisten opeteltava, kun hyvin käyntiin lähtenyt Nato-prosessi tyssäsi Turkin ja Unkarin venkoiluun. Nyt voimme huokaista ja sanoa olevamme voiton puolella. Unkari ratifioi jäsenyytemme alkuviikosta, torstaina puolen yön aikaan oli vuorossa Turkki. Pitkä marssi on saatu päätökseen, jäsenyys on loppusilauksia vaille valmis.
Tosin Turkin ratifiointi ei ole täysin taputeltu, ennen kuin presidentti Erdogan on vahvistanut lain omalla allekirjoituksellaan. Vasta sen jälkeen se tulee voimaan.
Vaikka vuoden varrelle on osunut monia takapakkeja ja pelonsekaisia tunteita, niin Nato-prosessin epäonnistumiseen ei oikein kukaan uskonut muutamia erimielisiä lukuun ottamatta. Tutkijatkin vakuuttelivat pitkin vuotta, että kyllä se ratkaisu sieltä saadaan.
Lähimmäksi osui Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hän arvioi viime vuoden lopulla, että aika jäsenyyden toteutumiselle on yksi vuosi ja plus miinus kaksi kuukautta. Lähelle menee, sillä on arvioitu, että Suomi on jäsen huhtikuussa.
Suomessa eduskunta hyväksyi viime keväänä 17. toukokuuta ulkoasiainvaliokunnan laatiman mietinnön, jonka mukaan Suomi hakee jäsenyyttä. Hanke hyväksyttiin murskaavin äänin 188–8. Nato-lait saivat hyväksynnän maaliskuun alussa äänin 184–7.
Mielipidemittauksissa Naton kannatus alkoi vahvistua siitä lähtien, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Suomen Nato-jäsenyys on helppo aloittaa, kun takana on näin vahva kansan tuki.
Suomi todisti Nato-kelpoisuutensa niin Turkille kuin Unkarille pitkäjänteisen työn tuloksena. Ratifioinnit ovat todiste siitä, että suomalaiset osaavat neuvotella.
Jotakin työn määrästä kertoo se, että Suomen ja Turkin presidenttikabinettien välillä oli vajaan vuoden aikana noin sata yhteydenottoa. Suomen suurlähetystö isännöi eritasoisia delegaatioita niin ministeri- kuin virkamiestasolla lähes viikoittain viime syksystä lähtien. Tämä työ ja matkustaminen tarvittiin, jotta suomalaiset oppivat ymmärtämään Turkin näkökohtia ja he suomalaisten näkökulmia.
Prosessin kauneusvirheeksi jää se, että Ruotsi ei pääse Nato-ovesta sisään tasatahtia Suomen kanssa. Jo alusta alkaen oli selvää, että jäsenyyttä hakeneet pohjoismaat ovat nappuloita härskissä valtapelissä.
Lähes vuoden kestäneet prosessin jälkeen ei voidakaan täydellisesti sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin, koska Ruotsin saaminen puolustusliittoon on vielä vaiheessa. Ruotsi on ollut ja on merkittävin kumppanimme puolustusyhteistyössä. Siksi länsinaapurin pääsyä Natoon pitää tukea kaikin mahdollisin keinoin. Pohjolaan ei vallitsevassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa saa jättää reikiä.
Ratifioinnin viivästyttäminen antaa erikoisen kuvan maailmalle. Etenkin, kun tiedetään, että sekä Suomi että Ruotsi ovat läpäisseet Nato-kriteerit hienosti. Molemmat ovat oikeusvaltiota ja niissä on vahva demokratia. Herääkin kysymys, minkälaisen kolhun viivytys aiheuttaa Turkille ja Unkarille. Arvovalta tuskin nousee muiden silmissä tällaisilla konsteilla.
Sota Ukrainassa ei näytä loppumisen merkkejä. Siksi niin EU:n kuin Natonkin pitäisi olla mahdollisen yhtenäinen ja vahva. Tätä painotti myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Hänen mukaansa Suomen Nato-jäsenyys lisää Suomen turvallisuutta ja tekee Natosta vahvemman.
Tähän yhtenäisyyteen eivät kuulu sisäpoliittiset valtapelit. Mutta siihen kuuluu se, että porstuassa odottava Ruotsi otetaan mukaan mahdollisimman pian. Tällä puolustusliitto vahvenee entisestään. Mitä nopeammin prosessi saadaan päätökseen sen parempi.
Lue lisää: Turkin parlamentti ratifioi Suomen Nato-jäsenyyden äänin 276–0
Päivitetty kauttaaltaan kello 14.00.