Tuttavani kysyi pari päivää sitten väsyneenä, milloin ne eduskuntavaalit nyt ovatkaan. Vastasin, että pian, eli ensi sunnuntaina. Kysyjä vaikutti huojentuneelta ja vastasi, hyvä, päästään normaaliin päiväjärjestykseen.
Hän ei ole ainut, jolla on vaaliväsymystä. Vaaliväittelyjä on ollut lukuisia. Monet järjestöt ovat pitäneet omiaan hyvissä ajoin. Sittemmin on ollut erikseen puolueiden puheenjohtaja- ja pääministeritenttiä. Useimmiten soi sama levy.
Toisella puolella pauhataan, että velanotto on ollut holtitonta, talous on saatava raiteilleen. Toinen puoli rainasta keskittyy ärhentelemään rikkaiden veronkevennyksistä ja palvelujen romuttamisesta. Näitä teemoja jauhetaan, vaikkei niistä suoraan kysytäkään.
Ovatkohan neljän vuoden takaiset väittelyt unohtuneet, vai mistä johtuu se, että meno tenteissä näyttää olevan nyt ärhäkämpää kuin ennen.
Veikkaan, että vuoden kampanjakuvaksi valikoituu pääministeri Sanna Marinista (sd.) ja puheenjohtaja Riikka Purrasta (ps.) napattu otos sormien heristelystä. Kuvan taustalla myhäilee kokoomusjohtaja Petteri Orpo.
Ei aikaakaan, kun somessa kiersi meemi, jossa poliitikot oli aseteltu taiteilija Ferdinand von Wrightin teokseen Taistelevat metsot. Roolit vain heittivät kuperkeikkaa; metsoina olivat naiset ja taistoa seuraavana koppelona Orpo.
Äänestäjille on toki sitä parempi mitä railakkaampia tentit ovat. Kiinnostus säilyy. Tosin jos meno yltyy niin kovaksi, että osanottajat huutavat toistensa päälle, niin se lähinnä ärsyttää. Mielipiteensä voi sanoa kipakasti myös omalla vuorollaan. Tätä pitäisi aika monen opetella.
Vaalit nostattavat aggressioita ja intohimoja muuallakin kuin kotikatsomossa ja tv-studioissa. Viime päivinä on raportoitu vaalihäiriköinneistä. Vakavin tapahtui kansanedustaja Ben Zyskowiczille (kok.), jonka kimppuun hyökättiin tappouhkauksin. Ehdokas Samuli Sibakoffin (ps.) vaalimainokseen oli puolestaan isketty puukko.
Vaalimainokset ovat saaneet tuttuun tapaan kyytiä. Niitä on töhritty ja revitty. Mustamaalaus on voimissaan. Leipäkin on otettu aseeksi. Onhan uutisoitu, että leipäjonon tuotteita väitettiin joutuneen vaalitilaisuuden tarjoiluun. Totuus oli toisenlainen.
Esimerkit kertovat, että peli on kovaa, mutta näin kovaksi se ei saa yltyä. Demokratian perusedellytys on se, että poliitikot saavat kampanjoida rauhassa.
Sunnuntaina kansa on puhunut ja pulinat pois. Vaaleissa saadaan vetää henkeä ensi vuoteen. Silloin pidetään presidentinvaalit sekä EU-vaalit. Puhetta ja kipinöintiä riittää niissäkin, mutta menevätkö vaalit pienemmällä häiriköinnillä? Toivottavasti.
