Aamulehti
Näiden eduskuntavaalien teemoista voisi kuvitella, että Suomi on saari. Vain turvallisuus- ja ulkopolitiikan teemat yltävät Suomen rajojen yli. Kaukana ovat vuoden 2011 eduskuntavaalien tunnelmat. Silloin Euroopan unioni oli näkyvästi esillä politiikassa.
2011 vaalien alla perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini herutteli eurovaltioiden velkakriisistä monta mehevää sanontaa. ”Jos meloni ja omena pitävät samankokoista lippalakkia, niin kaikki voivat nähdä, että se ei vain sovi”, Soini muotoili. Hän käsittelyssään vaikeasti hahmotettava teema muuttui yksinkertaiseksi ja vaalitelttakelpoiseksi.
Soinin hedelmäsokerinen aforismi piti ymmärtää niin, että EU yrittää sitoa talouspolitiikan säännöillään pakettiin palasia, jotka eivät kerta kaikkiaan yhteen istu – talouskriisiin joutuneelle Kreikalle tai Portugalille sopiva taloudenpito ei sovi Suomelle. Ja jotta mitään ei jäisi kuulijalla tulkinnan varaan, Soini jatkoi: ”Missä EU, siellä ongelma”.
Tuli iso jytky
Perussuomalaiset hankkivat 2011 ”ison jytkyn” EU-teemoilla. Perussuomalaisten pelossa muutkin puolueet olivat siirtyneet kalastelemaan samoille vesille. Esimerkiksi sdp huomasi kannattajakuntansa ajattelevan EU:sta perussuomalaisittain, joten puolueen oli tarjottava heille sekä vaalien alla että niiden jälkeen entistä kriittisempää EU-linjaa. Sdp oli vaatimassa vakuuksia sille potille, jolla Suomi Kreikkaa avusti.
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa EU on ollut sivussa. Edes perussuomalaiset eivät ole innostuneet eurooppalaisista teemoista. Puolue on hieman puolisieluisesti kertonut, että ero EU:sta on niitä pitkän aikavälin projekteja, joita ei juuri nyt kannata edistää. Ajatuksesta ei saa millään muotoiltua maistuvaa lohkaisua.
Tilanne on nurin päin
Vuoden 2011 vaaleissa tilanne oli näihin vaaleihin verrattuna nurin päin. Tuolloin kansaan vaikuttavia konkreettisia ongelmia oli vähemmän, joten EU:ta käytettiin abstraktina teemana, hahmottomana mörkönä. Euroopan unionin piikkiin voitiin ripustaa kaikki paha, mikä Suomea ja suomalaisia uhkasi.
Näiden vaalien alla suomalaisia ovat vaanineet monet konkreettiset ongelmat inflaatiosta energian hintojen kautta korkojen nousuun. Eurooppalainen yhteistyö sen sijaan nauttii suurta suosiota. EU ei ole uhka vaan eurooppalainen integraatio tuo turvan tunnetta aikana, jolloin Venäjä uhkailee ja sotii. Missä EU, siellä turva.
Vaikka perustilanne olisikin päinvastainen, yhteneväisyyksiä riittäisi vaaliteemoiksi asti, jos niin haluttaisiin. Vuoden 2011 vaalien alla suomalaiset nurisivat siitä, että rahaa kannetaan pohjoisesta etelään oliivipuiden alle – kuten perussuomalaiset muotoilivat. Kun Suomen eduskuntavaalit on käyty, tuleva hallitus joutuu ottamaan kantaa ihan samanlaisiin kysymyksiin, rahan kantamiseen ja oliivipuihin.
Yhteisvelkoja pohditaan
Suomen talous on vaalien keskiössä. Keskiön keskiö on julkisen talouden tasapainottaminen. Se voi tarkoittaa miljardiluokan säästöjä. Samaan aikaan EU pohtii talouspolitiikkaansa ohjaavien sääntöjen muuttamista ja yhteisvelkoja.
Tarkoitus on pehmentää sääntöjä – niitä omenoiden ja meloneiden yhteisiä lippalakkeja –, joilla ohjataan jäsenmaita pitämään vajeensa ja velkansa kurissa. Yhteisvelkojakin mietitään EU-maissa ja komissiossa.
Tällä viikolla EU:n ylimmät päättäjät sopivat, että Ukrainalle annetaan ammuksia ja ostetaan lisää isolla rahalla. Ukrainan avustaminen on projekti, jota rahoitetaan yhteisesti, ehkä jatkossa jopa yhdessä otettavalla velalla. Ukrainan jälleenrakentaminen sodan jälkeen voi myös olla yhteisvelkaa kaipaava hanke.
Vihreä siirtymä nielee miljardeja ja saattaa kaivata rahoitusmalleja, joissa jäsenmaat kantavat yhteisesti taloudellista vastuuta Euroopan talouden suunnan muuttamisesta. EU aikoo vastata kasvavaan globaaliin protektionismiin tukemalla eurooppalaista teollisuutta ja tutkimusta. Iso osa EU-maista rakentaisi tämän ”suvereniteettirahaston” yhteisvelan varaan.
Joudutaan ristiriitaan
Seuraava hallitus voi joutua ristiriitaiseen tilanteeseen. Hallituksen pitäisi päättää kotimaassa säästöistä ja Brysselissä uusista taloudellisista vastuista sekä löperömmästä yhteisestä talouspolitiikasta. Yhteisen velan hoitokulujen katteeksi on pohdittu uusia, suoraan EU:lle meneviä veroja. Nämä eivät edes vilahda, kun puolueet pohtivat tulevaa veropolitiikkaa. Yhteisilläkin veloilla on korkokuluja. Ne eivät nouse vaalien väittelyihin, joissa mietitään velkaantumisen aiheuttamia vaaroja ja kuluja.
Sääntöjen muuttelu ja yhteiseen piikkiin otettavat velat voivat olla jopa perusteltujakin projekteja, mutta niihin ei tosiaankaan suomalaisia nyt valmistella.
Pelättävissä on lisää yhteneväisyyksiä. Puolueiden vaaliteemoista ja vähäisestä EU-kiinnostuksesta voi päätellä, että seuraavakin hallitus on reaktiivinen hallitus – se ei ole mukana rakentamassa EU-päätöksiä aktiivisesti ajoissa vaan reagoi valmiisiin päätöksiin jälkikäteen ja passiivisesti. Eli liian myöhään.
