Aamulehti
Eduskunnan istuntokausi päättyy perjantaina. Kansanedustajat lähtevät vaalivapaalle, ja ne, jotka luopuvat vapaaehtoisesti, vetävät henkeä dramaattisen kauden jälkeen. Jäähän vaalikausi historian kirjoihin kahdesta suuresta tällistä: koronaepidemia ja Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainaan.
Jo keskiviikkona eduskunnassa kiersi varma tieto siitä, että torstaiaamuna ruutuihin lävähtää Ylen puolueiden suosiota mittaava gallup. Jännitystä oli selvästi ilmassa, etenkin kokoomuksen, sdp:n ja perussuomalaisten kahvipöydissä.
Nämä puolueet ovat kärkikolmikossa, ja erot ovat suhteellisen pieniä. Voidaan sanoa, että huiput ovat tasaantuneet mitä lähemmäksi kevään eduskuntavaaleja tullaan.
Kokoomus on pitänyt ykköstilansa. Nyt kokoomusta äänestäisi 20,8 prosenttia äänestäjistä. Laskua edellismittauksesta oli 0,8 prosenttiyksikköä.
Vuoden alussa perussuomalaiset juhli kakkossijaansa. Puolue päräytti tammikuussa sdp:n ohi saaden 19,3 prosentin lukeman. Helmikuussa sdp kiri takaisin kakkoseksi. Nyt pääministeripuolue sai 19,9 prosentin kannatuksen ja perussuomalaiset keräsi 19 prosentin osuuden. Molemmat puolueet nostivat kannatustaan.
Vauhti kiihtyy
Jännäksi menee. Kuten Matti ja Teppo sekä myöhemmin renessanssin kokenut laulu Portion Boysin käsissä kuuluu, niin vauhti kiihtyy. Luvut ovat kutkuttavia, kun vaaleihin on aikaa kuukausi.
Kokoomuksen luvut ovat käyneet tällä vaalikaudella parhaimmillaan 26 prosentissa. Syyksi on esitetty puolueen Nato-myönteisyyttä. Kokoomus otti jo kesällä 2006 puoluekokouksessa myönteisen linjan. Sittemmin vuonna 2020 puoluekokous linjasi, että jäsenyyttä pitää tavoitella lähivuosina.
Nyt kokoomuksen Naton tuoma myönteinen turva on sulanut. Tähän on osaltaan vaikuttanut varmasti se, että tänä päivänä yksi jos toinenkin ennen puolustusliittoon hyvinkin penseästi suhtautunut on hehkuttanut Nato-myönteisyyttään. Natoilu on nyt koko kansan asia.
Kokoomuksen gallup-linja on noudatellut samanlaista käyrää kuin keskustan Juha Sipilän puheenjohtajakaudella. Gallupit näyttivät lähes 27 prosentin suosiota ennen kevään 2015 vaaleja. Tulos tuli kuitenkin alas vaalien lähestyessä, ja kannatus oli vaaleissa 21,1 prosenttia. Kuinka ollakaan, luku on aika lähellä kokoomuksen nyt saamaa 20,8 prosenttia.
Kovat tentit vasta tulossa
Kärjessä olevan puolueen on helppo hymyillä, kun aikaa vaaleihin on vielä runsaasti. Mutta mitä lähemmäksi tullaan, sitä tukalammaksi meno yltyy. Suosio laskee, ja loppukiriin olisi ladattava kovat paukut.
Vaikka ykkössija olisi kestänyt pitkään, käsitteellä ”etukäteen voitetut vaalit” ei ole merkitystä. Se voi olla vaarallista. Liioin ei kannata puhua seuraavasta pääministeristä, ennen kuin jokainen ääni on laskettu.
Tämä on tiedostettu kokoomuksessa. Etumatkaa on vielä takataskussa, mutta kiperimmät vaalitentit ovat vasta tulossa. Sdp:n suosio makaa pitkälti pääministeri Sanna Marinin varassa. On heitetty sellaisia arvioita, että jos Marin ei olisi pääministeri, puolueen suosio huitelisi 14–15 prosentissa ja pääministerin tittelistä taistelisivat vain kokoomuksen Petteri Orpo ja perussuomalaisten Riikka Purra.
Vaikeuskierroksia löytyy
Maaliskuun gallup ei antanut mitään uusia eväitä spekuloinneille uudesta hallituspohjasta. Näkymä on ihan yhtä hankala ja sumuinen kuin alkuvuodesta.
Vaikeuskerroksia lisää se, että sdp, vihreät ja vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet, etteivät he halua yhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Hallitusneuvottelujen povataankin olevan tällä kertaa ennätysvaikeat ja pitkät. Liekö Suomella uutta hallitusta ennen kesää?
Siksi on erityisen tärkeää, että eduskunta hyväksyi vielä tällä istuntokaudella kansalliset Nato-lait.
Tulta ja tappuraa
Tuoreessa gallupissa keskusta on edelleen komppanian murheenkryyni. Tulos oli surkea eli 9,5 prosenttia. Vielä heikommin meni vihreillä.
Keskustan luisuun on haettu viimeisen parin vuoden aikana syitä moneen kertaan. Nyt niitä ei kerta kaikkiaan näytä enää löytyvän. Keskustan kentällä useat ovat edelleen sitä mieltä, ettei puolueen olisi pitänyt lähteä vihervasemmistolaiseen hallitukseen ensinkään.
Kausi on ollut tulta ja tappuraa keskustalle. Siksi puheet sellaisesta mahdollisuudesta, että nykyinen hallituspohja jatkaisi, kuulostavat hyvin epärealistisilta.
Mutta jos hallituksen sateentekijä on Orpo tai Purra, keskusta voi jälleen olla vaa’ankielen asemassa ja tukevasti mukana hallituksessa. Toinen vaihtoehto, eli oppositio, voi siintää joidenkin toiveissa, mutta kykeneekö puolue sieltä kokoamaan itsenä uuteen nousuun. Välttämättä näin ei tapahdu.
Nykyhallituksessa keskusta on uinut vastavirtaan sille tärkeissä hankkeissa kuten luonnonsuojelulaissa. Viimeksi torpattiin saamelaislaki. Niin tai näin, suosiota nämä irtiotot eivät ole nostattaneet.
