Nyt puhuvat eduskunnasta luopuvat pirkanmaalaiset – Yksi lataa harvinaisen suorat sanat

Aamulehti

Haikeutta oli rutkasti ilmassa eduskunnan viimeisellä istuntoviikolla. Erityisen nostalgisiksi heittäytyivät ne kansanedustajat, jotka jättävät talon vapaaehtoisesti. Heidän joukkoonsa kuuluvat pirkanmaalaiset pitkän linjan poliitikot Satu Hassi (vihr.) ja Jukka Gustafsson (sd.).

Gustafsson on ollut kansanedustajana vuodesta 1987. Hassi valittiin eduskuntaan 1991. Välillä hän oli kymmenen vuotta europarlamentaarikkona, mutta palasi Arkadianmäelle.

Tämä eduskunnan kuppila on tuttu tälle kaksikolle. Kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd.) valittiin vuonna 1987 eduskuntaan ja kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) 1991. Välillä Hassi oli europarlamentissa kymmenen vuotta. Nyt he luopuvat poliittisesta urastaan. Luvassa on molemmilta kirjat jossakin vaiheessa. Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti

Yllätystä kerrakseen

Haastattelupäivä on historiallinen, sillä eduskunta äänesti viime keskiviikkona Nato-lakien hyväksymisestä. Hassi ja Gustafsson muistelevat menneitä ja sitä, miten heidän Nato-kantansa muodostui.

”Kun tulin 1991 kansanedustajaksi, niin en olisi voinut arvata, että urani päättyy siihen, että liitämme Suomen Natoon. Liioin en olisi arvannut, että ensimmäisellä kaudellani Suomi liittyy EU:hun. Vielä suurempi yllätys olisi ollut se, jos olisin silloin tiennyt, että kannatan molempia”, Hassi naurahtaa.

Gustafsson sanoo, etteivät hänen sormensa vapisseet yhtään, kun hän äänesti Natoon liittymisen puolesta. ”Kuulun suuriin ikäluokkiin. Muistan lapsuudesta pelon ilmapiirin, joka vallitsi Unkarin kansannousun alkaessa. Ei mennyt kauan Prahan kevääseen, jolloin neuvostopanssarit menivät Tšekkoslovakiaan.”

Suomessa olisi tällä hetkellä paljon voimakkaampi pelon ilmapiiri varsinkin lapsilla ja nuorilla, ellei Nato-jäsenyys olisi näin lähellä. ”Viimeistään silloin, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin puhui vuoden 2021 lopulla etupiiriajattelusta, niin näkemykseni selvisi. Se oli viimeinen pisara, joka käänsi pääni, Gustafsson sanoo.

Allekirjoitus jäi saamatta

Hassi on ajatellut monesti Venäjän hyökkäyksen jälkeen, että suomalaisilla olisi orpo olo, jos emme olisi EU:n jäsen, ja jos emme olisi päättämässä sanktioista Venäjää vastaan. ”Minulle havahtumisen hetki oli se, kun Putin vaati, että Naton pitäisi luvata, ettei se ota uusia jäsenmaita. Venäjän johdolla ei ole oikeutta sanoa, mitä muut tekevät.”

Hassi kertoo, että vuosi sitten häntä pyydettiin suomalais-ruotsalaisiin Nato-jäsenyyden vastaisiin vetoomuksiin. ”Päätin olla antamatta nimeäni.” Gustafsson ymmärtää, että turvallisuuspoliittinen tilanne pelottaa monia, kun emme ole vielä Naton jäsen. ”Me, jotka seuraamme tilannetta tarkasti, niin voimme sanoa, ettei Venäjällä ainakaan muutamaan vuoteen ole edellytyksiä hyökätä Suomeen. Ja jos tällainen skenaario toteutuisi, niin olisimme silloin varmasti Natossa.”

Kaksi kovaa tälliä

Hassi korostaa, miten poikkeava vaalikausi on ollut. ”Kaudella on ollut kaksi isoa ’tälliä’. Ensin korona ja sitten Venäjän suurhyökkäys. Molempien asioiden hoidossa on ollut hallitus-oppositio -rajat ylittävä yksimielisyys. On pystytty tekemään nopeasti päätöksiä.”

Viime keväänä poliitikot panttasivat Nato-kantojaan, vaikka myöhemmin on selvinnyt, että puolustusliitosta ajateltiin myönteisesti heti suurhyökkäyksen jälkeen. ”Minua hymyilytti, kun palavereissa puhuttiin niin, että jos haemme jäsenyyttä. Kaikki tiesivät, että kun päädymme hakemaan”, Hassi sanoo.

Kyse oli pitkälti siitä, että eduskuntaryhmien johdossa haluttiin antaa edustajille aikaa muodostaa mielipiteensä. Sdp oli viimeisten joukossa, joka kertoi kantansa julkisuuteen, vaikka oli selvästi tiedossa, että ylivoimainen enemmistö on Naton kannalla.

Gustafsson selvittää jälkikäteen, mistä oli kyse. ”Teimme erittäin paljon työtä Ruotsin demareiden kanssa, jotta saisimme Ruotsin tähän Nato-letkaan mukaan ennen kuin kantamme tuotiin julki. Siellähän demareilla oli paljon isompi vastustus Natoa kohtaan kuin meillä.”

”Olin kilttiä poikaa”

Molemmilla on 1990-alun lama hyvin muistissa. ”Suomi sukelsi lamaan, työttömyys räjähti, Neuvostoliitossa vanhoilliset yrittivät vallankaappausta, jonka seurauksena koko liittovaltio hajosi. Vanhoja tunnettuja pankkeja kaatui ja sulautui toisiinsa”, Hassi muistelee.

Ennätyslaman aikana työttömiä oli 400 000. ”Suomi rojahti. Muistan, kun avasin sanomalehden ja ihmettelin, minne olivat hävinneet avoimet työilmoitukset. Se oli ahdistava kausi ja se välittyi myös eduskunnan saliinkin. Olen välillä kovakin puheissani, mutta silloin olin aika kilttiä poikaa”, Gustafsson pohtii.

Molemmat kertaavat uransa huippuhetkiä ja valitsevat niistä tärkeimmän. Ympäristönsuojeluun paneutunut Hassi nostaa pöydälle Kioton ilmastosopimuksen. ”Ollessani ympäristöministeri sopimus oli jo olemassa, mutta siihen oli jäänyt tulkinnanvaraisia kohtia. Valtiot riitelivät keskenään, miten niitä tulkitaan. Neuvottelut olivat monimutkaiset. Sitten tuore Yhdysvaltain presidentti George W. Bush sanoi, että Yhdysvallat lähtee neuvotteluista.”

EU:n silloiset ympäristöministerit päättivät, että he tekevät kaikkensa, jotta muut maat jatkavat neuvotteluja. ”Pääsimme tulokseen, vaikka siihen ei uskottu. Uskon, että tietyt tapahtumat neuvottelussa olivat sellaisia, joissa minulla oli vaikutusta siihen, että tulos syntyi.” Hassi jatkaa, että ilmastonsuojelun kannalta sopimus oli epätäydellinen, mutta oli silti tärkeätä saada se voimaan. ”Se on perusta kaikelle muulle myöhemmälle ilmastotyölle.”

Kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) johti viikolla viimeistä kertaa eduskunnan suurta valiokuntaa. Kakkukahvit juhlistivat hetkeä. Taustalla suuren valiokunnan varajäsen, pirkanmaalainen Arto Pirttilahti (kesk.). Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti

Vuorotteluvapaa läpi

Gustafsson on profiloitunut koulutuspoliittisena asiantuntijana. Hän nostaa esille nykyisen hallitusohjelman, jota hän oli neuvottelemassa. ”Pidän tärkeänä kirjausta oppivelvollisuuden laajentamisesta.”

Mutta löytyy yksi uudistus ylitse muiden, ja se on vuorotteluvapaa. ”Harva voi sanoa, että on tehnyt lähes puoli miljoonaa suomalaista onnelliseksi omalla lakialoitteellaan.” Monien vaiheiden jälkeen vuonna 1996 Suomeen saatiin laki vuorotteluvapaaksi. Silloinen työministeri Liisa Jaakonsaari (sd) nimitti sen Lex-Gustafssoniksi.

Gustafsson muistelee myös tilannetta, jolloin pohdittiin, että käynnistetäänkö nuorisokoulukokeilu vai ammattikorkeakoulu-uudistus. ”Teimme silloin kokoomuksen kanssa historiallisen kompromissin. Jälkimmäinen käynnistyi ja toisen yli vedettiin henkselit.”

Jarrutusviikko yhtä näytelmää

Mieleenpainuvia tapahtumia kaksikolla riittää. Hassi ottaa sitten esille EU-jäsenyyden jarrutuskeskustelun eduskunnassa 90-luvulla. ”Kansanäänestyksessä enemmistö kannatti jäsenyyttä. Innokkaimmat vastustajat laskivat, että jos Suomen eduskunnan liittymispäätös ei ole viety valmiina siihen mennessä, kun on Ruotsin kansanäänestys, niin ruotsalaisten enemmistö voisi vastustaa.”

Hassi kuvailee, miten jarrutusviikko oli surrealistinen. Istuntosalissa puhuttiin ympäri vuorokauden. Kannattajat yli puoluerajojen pitivät huolta siitä, että tietty määrä päivystää öisinkin. ”Yhden yön minäkin päivystin ja aamulla mentiin eduskunnan saunan suihkuun ja taas töihin.”

Kun puhemylly pyöri, niin helsinkiläiset innostuivat. ”He jonottivat eduskuntaan yölläkin nähdäkseen tätä näytelmää. Lehterit olivat täynnä. Tällaista ei usein nähdä.”

Tehdään miehestä edustaja

Gustafssonin tie kansanedustajaksi alkoi monivivahteisesti. ”Olin unelmatyössäni Murikka-opistossa. Sitten avautui mahdollisuus päästä Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi. Kokoomuksen ja sdp:n aseveliakseli ei kuitenkaan ollut kovin innostunut, vaikka ryhmän enemmistö oli kääntymässä tukemaan minua. Vetäydyin, ja lopulta päädyttiin kompromissiin ja pestin sai Kaarina Suonio.”

Tämä synnytti Tampereen demareissa hämmennystä. ”Siellä ajateltiin, että kun minusta ei saada apulaiskaupunginjohtajaa, niin tehdään hänestä kansanedustaja.”

Pitkä ura edustajana ei ollut itsestään selvää. ”Päätin, että jos en viihdy, niin palaan rehtoriksi.”

Kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd) on ollut eduskunta 36 vuotta. Nyt on luopumisen aika. Pitkä ura edustajana ei ollut itsestään selvää, kun hän aloitti 80-luvulla. ”Jos en olisi viihtynyt, niin olisin palannut rehtoriksi.” Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti

Työ vaatii sinnikkyyttä

Uusille tulokkaille kaksikolla on selvä viesti. ”Monet uudet edustajat eivät ymmärrä sitä, että tämä työ vaatii sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä, omaa aikaa ja energiaa. Mitään ei ole valmiina”, Gustafsson sanoo.

Hassi muotoilee, että edistysaskeleet voivat näyttää tehdessä riittämättömiltä, mutta kun askeleita otetaan useita samaan suuntaan, voidaan saada aikaan suuri muutos. Esimerkkinä hän mainitsee, että tuulivoimasta on tullut Suomen tärkeimpiä sähköntuotannon muotoja. ”On myös monia uudistuksia, joita on alettu pitää itsestään selvinä. Sellainen on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka oli ison väännön tulos.”

Yksi Esko Ahon (kesk) hallituksen säästölaeista oli päivähoito-oikeuden lykkääminen. Kun seuraavaksi ruoriin tarttui Paavo Lipponen (sd), kaikki muut säästölait jätettiin voimaan. ”Naiset kokosivat voimansa yli puoluerajojen. Eduskunnan naisverkosto lobbasi, ettei lakia enää lykätä ja siinä onnistuttiin.”

Molemmilta kirjat

Kumpikaan ei jää lepäilemään, vaikka eläkeikä on jo saavutettu. ”Tosin ensin vähän löhöilen, sitten alan kirjoittaa muistelmia. Ne jatkuvat siitä, mihin aiempi kirjani päättyi”, Hassi sanoo.

Myös Gustafssonilla on mielessä kirjaprojekti. ”Tiedän jo alkulauseen.” Lisäksi hän aikoo katsoa teatteriesitykset Tampereella. ”Olen harmitellut, kun ei ole ollut aikaa tarpeeksi.”

Hassi kertoo, että kaipaa varmasti ystävyyssuhteita, talon virkakuntaa ja lounasravintolaa. ”Tämä talo on paljon kivempi sisältä kuin ulkoapäin.”

Samat mietteet on Gustafssonilla, paitsi lounaasta. Hänellä on kaikki vuosikymmenet ollut omat lounaseväät mukana. ”Lisäksi jään kaipaamaan sitä tiedon määrää, mitä täällä on saanut valiokuntien jäsenenä. En olisi ollut näin pitkään, jos työ olisi ollut vain salityöskentelyä.”

Entä aiotteko seurata eduskunnan kyselytunteja? ”Ensisijainen syy, etten aio katsoa kyselytunteja, on niiden kielteisyys. Muutoinkaan en katso paljonkaan televisiota”, Hassi sanoo.

Gustafsson muotoilee, että riippuu vähän siitä, minkälaisen hallituksen saamme seuraavaksi. ”Voi olla, että tulee seurattua ja voivoteltua.”

Eduskunnan rooli kutistuu, mihin taloa tarvitaan

Perussuomalaisten kansanedustaja Veikko Vallin jättää uransa eduskunnassa yhteen kauteen. Yrittäjätaustainen Vallin valittiin vuonna 2019 Pirkanmaalta yli 4 500 äänellä Arkadianmäelle.

Syitä luopumiseen on useita. ”Mittarissa on 60 vuotta. Mietin silloin, miten loppuelämäni aion viettää. Jos olisin ehdolla, uskon, että tulisin valituksi, sillä kuntavaaleissakin kannatus nousi. Mutta haluanko riippua täällä vanhana? Sitä pohdin, ja vastaus oli, että en.”

Vallin oli eduskunnan talousvaliokunnan jäsen ja puolueensa valiokuntavastaava. Hän kertoo turhautuneensa siellä kauden aikana. ”Huomasin, että eduskunta on kumileimasin. Kun EU:sta tulee direktiivi tai asetus, niin me täällä valiokunnassa keskustelemme ja yritämme muka vaikuttaa lopputulokseen, mutta totuus on, että asia on päätetty jo Brysselissä.”

Vallinin mukaan neljän vuoden aikana tahti on vain kiihtynyt. ”Kriisejä on nyt enemmän, joten EU:ltä tuleviin lakiesityksiin ei ole aikaa perehtyä kunnolla. Samaan aikaan toimivalta siirtyy yhä enemmän Suomesta.”

Hän jatkaa, että liittovaltio -mallia ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. ”Täällä eduskunnassa osa on sitä mieltä, että se on hyvä asia. Jos näin on, niin silloinhan Suomen eduskuntaa ei periaatteessa tarvittaisi lainkaan. Miksi pitää yllä näin isoa instanssia, jos täällä hyväksytään vain muualta tulevia lakeja”, hän kysyy.

Vallin on miettinyt eduskunnan roolia paljon. ”Olen pohtinut, että onko eduskunta vain keltaisen lehdistön tykinruokaa, jos täällä ei enää pysty vaikuttamaan.”

Esimerkkejä vallan lipsumisesta Brysseliin on useita. ”EU:n elpymisväline, metsän ennallistamisasetukset, vihreät siirtymät ja päästökauppa.”

Vallin toivoo, että Eurooppa pysyisi itsenäisten kansallisvaltioiden vapaakauppa-alueena. Poliittista unionia ei hänen mielestään tarvita.

Mutta löytyy talosta hyvääkin. ”Olen saanut paljon hyviä ystäviä. Heitä jää tietysti kaipaamaan. Sen olen huomannut, että eduskunta on talo, jossa laitostuu hyvin pian.”

Vallin on tyytyväinen, että hän oli kansanedustaja. ”Tämä oli hyvä kokemus. Mietin usein ennen politiikkaan lähtöäni, että millaista se politiikanteko oikein on. Onko se suhmurointia, kuten väitetään, ja millaiseksi kansalaiset sen mieltävät. Vastaan, että kyllä on. Kaikki on myytävänä ja kaupan.”

Vallin on Tampereen kaupunginvaltuustossa ja istuu loppukauden. Uutta kautta hän ei aio hakea. Jatkosuunnitelmia on jonkin verran ja ne liittyvät yrittäjyyteen. ”Jos tulen katumapäälle, kun jätän politiikan, niin ensi vuonnahan on eurovaalit. En tosin tiedä, pystyisinkö siellä ole olemaan, jos minut valittaisiin.”

Perussuomalaisten kansanedustaja Veikko Vallin. Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti