Näin surkeasti puolueloikkarille on käynyt vaaleissa – Mikä on Rydmanin kohtalo?

Kun rivikansanedustaja loikkaa, lopputulos on yleensä heikko. Kansanedustaja Wille Rydmanin tapaus on toisenlainen.

Kansanedustaja Wille Rydman jätti kokoomuksen ja siirtyi perussuomalaisiin. Tulevat eduskuntavaalit keväällä näyttävät, miten loikkaus onnistui.

6.1. 8:00

Aamulehti

Helsinkiläisen kansanedustaja Wille Rydmanin eroaminen kokoomuksesta ja siirtyminen perussuomalaisiin on ollut poliittisen keskustelun ykkösaiheita viime päivät.

Toisen kauden kansanedustaja joutui kohun keskelle, kun häntä epäiltiin seksuaalirikoksesta. Viime kuussa syyttäjälaitos tiedotti, että syytettä ei nosteta. Rydman itse on koko prosessin ajan kertonut olevansa syytön.

Kansanedustaja sai julkisuutta jo aiemmin kesällä Helsingin Sanomien jutussa. Siinä useat naiset kertoivat hänen ahdistelevasta käytöksestään. Rydman on kiistänyt syyllistyneensä jutussa esitettyihin väitteisiin, ja hän on tehnyt tutkintapyynnön kirjoituksesta.

Rydman on tilittänyt, miten kokoomuksen nykyjohto käänsi hänelle selkänsä jo viime kesänä. Kun uutinen syyttämättä jättämisestä tuli ja Rydman kertoi eronneensa kokoomuksesta, hän sai paljon tsemppausviestejä sosiaalisessa mediassa myös kokoomuslaisilta.

Liikettä ilmassa

Nyt uusi poliittinen koti löytyi perussuomalaisista ja Rydman on ehdolla eduskuntaan heidän listoiltaan. Spekuloinnit läpimenosta käyvät sekä puolesta että vastaan. On hyvä huomata, että hän oli viime eduskuntavaalien viimeinen läpimennyt kansanedustaja Helsingin vaalipiiristä.

Toisaalta sanotaan, että kaikki julkisuus on hyväksi politiikassa. Rydmanista on tullut puolen vuoden aikana julkkis, josta monella on mielipide, vaikka ei koko poliitikkoa tuntisikaan.

Perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen on huomannut, että vaalien lähestyessä liikettä on paljon. Hän kertoo saaneensa paljon yhteydenottoja ja keskusteluja on käyty nimenomaan kokoomuslaisten kanssa. Hän tähdentää, että kaikki keskustelut ovat olleet luottamuksellisia.

Kaksi poikkeustapausta

On totta, että suurissa puolueissa on ryhmittymiä, joiden näkemykset voivat poiketa paljonkin toisistaan. Näin on kokoomuksessakin. Vuonna 2021 entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Kirsi Piha (kok.) ilmoittautui pormestariehdokkaaksi. Vain hiukan myöhemmin hän luopui ehdokkuudestaan, koska kokoomuksessa on hänen mukaansa vallalla arvojen kirjo.

”Nykytilanteessa on olemassa todellinen vaara, että minulla ei olisi edellytyksiä onnistua kokoomuslaisena pormestarina”, hän kirjoitti.

Sittemmin kokoomuksen ehdokas oli kansanedustaja Juhana Vartiainen, joka on tällä hetkellä Helsingin pormestari. Puoluetta vaihtavalle ei yleensä käy hyvin, mutta Vartiainen on poikkeus säännöstä. Hän edusti aiemmin sdp:tä, mutta loikkasi kokoomukseen vuonna 2015.

Myös pitkän linjan poliitikko Toimi Kankaanniemiä onnisti. Hänet tunnettiin kristillisenä, mutta nyt hän istuu eduskunnassa perussuomalaisten riveissä.

Vapaus kahleissa?

Kokoomuksen ja perussuomalaisten kisaamisessa näyttää olevan nyt keskiössä se, kumpi osaa parhaiten käsitellä ja tuoda esille koti, uskonto, isänmaa -akselia.

Kun Nato-jäsenyydestä on saatu aikaan suuri yksimielisyys, niin voi olla, että turvallisuusasioiden sijaan vaalikentillä aletaan puhua enemmän kotoisimmista käsitteistä.

Kuten Pihan tapaus osoitti, puolueessa on asioita eri lailla painottavia ryhmiä. On väitetty, etteivät tätä akselia tärkeänä pitävät edustajat tunne oloaan kotoisaksi. He kokevat, ettei heillä ole keskusteluvapautta. Vasta kun vaalit lähestyvät, niin sitten tämä joukko päästetään irti. Tulevat vaaliväittelyt näyttävät, onko väitteissä perää.

Toisaalta ryhmän hajanaisuus ei näy ainakaan gallupeissa. Kokoomus porskuttaa edelleen kärjessä, vaikkakin tammikuun Ylen mittauksessa perussuomalaiset nousivat kakkoseksi.

Entinen kansanedustaja Laila Koskela Pirkanmaalta vaihtoi perussuomalaisista keskustaan. Valtakirja jäi uusimatta vuoden 2015 vaaleissa.

Tapaus Koskela muistetaan

Loikkareiden joukko on laaja, kun muistellaan viime vuosia. Yleensä puolueesta toiseen siirtymisen taustalla ei ole niin dramaattisia piirteitä kuin tapaus Rydmanissa. Usein kansanedustaja loikkaa silloin, kun oman puolueen kannatus näyttää olevan alhaalla ja oma läpimeno alkaa epäilyttää.

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen on harvinainen poikkeus loikkareiden joukossa. Hän edusti aikoinaan sdp:tä, nyt kokoomusta.

Kun muistelee viime aikojen loikkauksia, niin ne eivät ole päättyneet suotuisasti. Puolueen vaihtaminen on suuri riski tavalliselle riviedustajalle.

Pirkanmaalainen kansanedustaja Laila Koskela aloitti perussuomalaisten riveissä vuonna 2011 saaden komean yli 9 000 äänen saaliin. Hän loikkasi keskustaan ennen seuraavia vaaleja. Äänipotti hupeni ja hän jäi valitsematta eduskuntaan.

Vastaavia tarinoita on monia. Suurin hyppäys nähtiin kesällä 2017, kun perussuomalaiset jakaantuivat ja poliittiselle kentälle syntyi uusi ryhmä, aluksi sininen tulevaisuus, myöhemmin siniset.

Ottaa ohraleipä

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa sinisistä ei valittu yhtäkään edustajaa eduskuntaan. Niin kuin silloinen perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho tiivisti, loikkarille ottaa politiikassa yleensä ohraleipä.

Hänen mukaansa suomalaiset äänestävät ensisijaisesti puoluetta ja sisältöä, vasta toissijaisesti henkilöä. Tämä on totta, kun muistelee, miten harva loikkaaja on onnistunut jatkamaan uraansa.

Jo aiemmin eli vuonna 2017 kansanedustaja Veera Ruoho Uudeltamaalta oli siirtynyt perussuomalaisista kokoomukseen samoin kuin kansanedustaja Kaj Turunen Savosta vuonna 2018 viihdyttyään ensin sinisissä. Kumpikaan ei uusinut valtakirjaansa Arkadianmäelle. Myös sinisten Ari Jalonen Satakunnasta yritti eduskuntaan kokoomuksen kautta, mutta ei onnistunut.

Vaasalainen Maria Tolppanen aloitti perussuomalaisissa, mutta siirtyi sdp:hen vuonna 2016. Vuoden 2019 vaaleihin hän ei enää asettunut ehdolle.

Kansanedustaja Veera Ruoho aloitti perussuomalaisten kansanedustajana. Loikkaus kokoomukseen ei kantanut hedelmää.

Äänestäjät petetään

Loikkaus on vaikea laji, sillä sen tehdessään puoluetta vaihtava ikään kuin pettää äänestäjänsä. Mutta jos kokee, että loikkaajaa on kohdeltu väärin, niin tilanne on toinen. Äänestäjiä ei kannata koskaan aliarvioida.

Tärkeätä on selvittää myös se, ajaako loikannut kansanedustaja vain omaa etuaan, vai onko hänellä laajempia pyrkimyksiä ja eväitä osoittaa kykynsä uudessa puolueessa.

Vastaanottavalle puolueelle varsinkin tunnettu loikkaaja on tervetullut. Vaikka läheskään koko äänipottiaan loikannut ei tuo mukanaan, niin joitakin rippeitä nyt kuitenkin. Nämä kaikki äänet ovat pois kilpailijoilta. Ja mitä tunnetumpi sen parempi.

”Kyselty on”

Tästä on saatu esimakua, kun perussuomalaisten pitkäaikaista puheenjohtajaa, sittemmin sinisiin lähtenyttä entistä ulkoministeri Timo Soinia on soviteltu milloin mihinkin. Soini itse väläytti syksyllä paluutaan politiikkaan. Uusi poliittinen koti olisi löytynyt keskustasta tai kristillisistä. Joulunaikaan Soini veti pakkia päälle ja ilmoitti, ettei lähdekään minkään puolueen listoille. Tunnistiko Soini ison riskin läpipääsystä, vai oliko taustalla jo tehty monen vuosikymmenen työ? Todennäköisesti molempia.

Viime kauden entistä perussuomalaista ja sinisiin vaihtanutta silloista puolustusministeriä Jussi Niinistöä on maaniteltu mukaan. Ainakin keskusta ja kristilliset ovat soitelleet perään viime päivinä. Niinistö ei kuitenkaan ole kiinnostunut ehdokkuudesta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut